Koskikara-luontopolku Nurmijärven Myllykoskella

toukokuuta 19, 2018

Päivämäärä: 19.5.2018
Luontopolkumiehen reittinumero: 19
Reitin pituus: 3,5 km (Luontopolku + käynti Pikkukosken laavulla)
Kohokohdat: Upea luonto, koskimaisemat, hyvät infotaulut
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset, paljon infoa
Parkkipaikka: Siippoontien laidassa, tie 1311. Paikkoja parillekymmenelle autolle.
Varusteet/jalkineet: Paljon pitkospuita ja hyvät reitit. Lenkkarit OK.

Myllykoski tuntui sopivalta kohteelta juuri kevään ollessa kukkeimmillaan. Tiesin siellä olevan lehtomaisemaa, jossa olisi varmasti jo todella vihreää. Eikä vain vihreää vaan myös keltaista (voikukkia, rentukoita, keltavuokkoja, kanankaaleja) ja valkoista (valkovuokkoja, käenkaaleja, tuomet). Parkkipaikalla oli jo yhdeksän aikaan melko monta autoa, ilmeisesti suurin osa innokkaita kalastajia, joita kosken rannalla näkyi. Myös jokunen muu ulkoilija oli lisäkseni liikkeellä. Lähtöpaikalla oli hyvä infotaulu, jossa kerrotaan reiteistä - luontopolusta sekä puulajipolusta. Päätin kävellä luontopolun ympäri.

Reitti alkaa hyvätasoisena polkuna kuusimetsässä. Tiltaltit ja hippiäiset lauloivat, aurinko paistoi. Lämpöä oli noin 12-13 astetta, joten metsän siimeksessä pitkähihainen paita oli vielä tarpeen.

Ihan muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen tullaankin jo risteykseen, jossa voi kääntyä takaisin Myllykosken rantaan tai jatkaa vielä Pikkukoskelle. Päätin jatkaa matkaa Pikkukosken laavulle asti.

Reitti jatkuu aivan Vantaanjoen rantaa pitkin. Lähes koko matkan voi kävellä pitkospuita pitkin, mutta rantaankin pääsee välillä helposti. Puolentoista kilometrin luontopolun kääntöpaikka taitaa olla juuri tässä maisemassa, jossa muuten kerrottiin lepakoista ja mainittiin tämän maiseman olevan niiden saalistuspaikka.

Pari muutakin ulkoilijaa oli liikkeellä - reippaamalla vauhdilla kuin luontopolkumies, jonka piti pysähtyä vähän väliä kuvaamaan luonnon ihmeitä. Alun kuusikon jälkeen maisema muuttui lehtomaisempaan suuntaan, valkovuokkojen lisäksi kukki mm. kevätlinnunherne, jonka kuva alempana "yhteiskuvassa" muiden kukkien kanssa.

Kilometrin mukavan kävelyn jälkeen saavuin Pikkukosken laavulle. Matka tuntui tänään niin lyhyeltä, että en ottanut reppua ja eväitä mukaan kävelylle, joten pysähdyin vain ihailemaan koskimaisemaa.

Palasin pitkospuita pitkin kilometrin ja jatkoin matkaa kohti Myllykoskea. Hieman ennen Myllykoskea on reitin toinen istuskelupaikka.

Tässä kohdassa polku on kuin leveää hiekkatietä. Joki virtaa rauhallisena vieressä.

Kunnes saavutaan Myllykoskelle. Näky on vaikuttava tähän aikaan vuodesta - parhaimmillaan kosken kuohut olisivat varmaan olleet noin kuukautta aiemmin. Seisoskelin pitkään silloilla (joita on useampia) ja kuvasin koskea. Silmiini osui myös auroraperhonen, jota en muista montaa kertaa nähneeni. Myllykosken rannassa on vielä parikin istuskelupaikkaa. Rannalla näkyi kalastajien lisäksi myös yksi kevään ylioppilas ja häntä kuvannut valokuvaaja - hieno paikka siihenkin tarkoitukseen.

Sitten paluu autolle - ja kahvin ja eväsleipien pariin vasta kierroksen jälkeen. Lopuksi kuvat reitin kylteistä ja kukkaloistosta. Kyltteihin ja infotauluihin oli todella panostettu. Yksi infotaulu reitin varrella oli tosin töhritty, ilkivallan jälkiä ei oltu vielä ehditty korjata.

Ja vielä kukkaloistoa. Yksi suosikeistani, ojakellukka juuri aloittamassa kukintaa. Kevätlinnunherneessä on paljon eri värejä sinisestä violetin kautta punaiseen. Todella kaunis lehtokasvi! Oli todella hyvä hetki käydä juuri tällä polulla - tulen varmasti toistekin.