Seittelinreitti Tuusulassa

Päivämäärä: 28.3.2020

Luontopolkumiehen reittinumero: 106
Reitin pituus: 3,5 km
Kohokohdat: Sarvikallion maisemat Tuusulanjärvelle
Parkkipaikka: Sarvikalliontiellä. Tilaa parillekymmenelle autolle.
Opasteet ja kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Sorastettu polku, lenkkikengät riittää hyvin.

Olin käynyt muutaman kerran Sarvikalliolla, mutta viime vuonna avattu kävelyreitti oli vielä kävelemättä. Päätin kiepaista Seittelinreitin ympäri. Ajelin Sarvikalliontielle perjantaina iltapäivällä - parkkipaikalla oli varmaan noin 15 autoa, mutta tilaakin vielä oli. Yllättävän ruuhkaisaa arkipäivänä, mutta juuri nyt taitaa aika monella olla koronavirukseen liittyvää vapaa-aikaa...

Reitin lähtöpisteessä on infotaulu. Seittelinreitin kerrotaan olevan merkitty oranssilla värillä. Niin lähtöpaikalla kuin kaikissa risteyskohdissakin on selkeät suuntaviitat reittien nimien ja värimerkkien kera. Muuten oranssia väriä ei mielestäni reitillä näkynyt. 

Seittelinreitti on melkein kokonaan sorastettu. Reitiltä ei oikeastaan voi eksyä, kun sorapolkua kävelee.  Maasto ja metsätyyppi on vaihtelevaa - sekametsää, valoisia koivikoita, synkkiä korpimetsiäkin. Polulla oli myös paljon mutkia ja pieniä töyssyjä, välillä suorastaan ihmetytti, kuinka mutkaiseksi reitti oli tehty. Muutamissa kohdissa retkeilijät olivat jo tehneet oikopolkuja shikaaneihin.

Alkumatkalla kävellään myös "pitkospuita" pitkin - vai pitäisikö tätä rakennelmaa sanoa mieluummin laudoista tehdyksi tieksi. Komea rakennelma ja jalat säilyvät kuivina.

Vähän ennen Seittelinlahtea (siitä reitin nimi) reitin varrella on istuskelu- ja näköalapaikka. Voisiko tästä tarkkailla Seittelinlahden lintujakin? Polku ei nimittäin käy aivan järven rannassa. Seittelinlahdella lienee myös lintutorni, mutta sinne ei tältä reitiltä pääse. 

Seittelinlahdelta aletaan nousta kohti Sarvikalliota. Hetken aikaa reitti kulkee hieman leveämpää hiekkatietä, sitten käännytään metsäpolulle. Tässä on reitin ainoa sorastamaton kohta, noin parinsadan metrin matka Sarvikalliolle. 

Sarvikallio nousee noin 25 metriä Tuusulanjärven yläpuolelle. Vastarannalla on komeita huviloita muistutuksena taiteilijayhteisöstä, sieltä taiteilijat retkeilivät perheineen tänne Pikku-Kolille. Myös Järvenpää siintää kaukaisuudessa. Sarvikalliolla on myös tulipaikka puuliitereineen sekä käymälä. Kertakaikkisen upea paikka ja hieno järvinäkymä. 

Sarvikalliolta reitti mutkittelee vielä reilun kilometrin verran takaisin parkkipaikalle. Halutessaan voisi helposti oikaista Sarvikalliontietä suoraan parkkipaikalle - tällöin reitti lyhenisi puolisen kilometriä. 

Kävelyyn meni aikaa noin 50 minuuttia, mutta tällä kertaa en pitänyt mitään taukoa matkan varrella. Retkeilijöitä ja reippailijoita oli melko paljon - täälläkin on varmasti nyt viikonloppuisin ruuhkaa. Reitti on mukava esim. lenkkeilyynkin, ohitseni pyyhkäisi niin juoksija kuin pari pyöräilijääkin. Mukava kävely ja Sarvikallio on todella komea paikka järvinäkymineen. Sarvikallio voisi olla parhaimmillaan kauniina kesäaamuna tai -iltana. Täytyypä käydä uudestaan kesämmällä!