Ohtakarin luontopolku Kokkolassa

Päivämäärä: 26.7.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 430
Reitin pituus: 2 km
Kohokohdat: Kalastajakylän tunnelma, merenrannan kaunis ja erityinen luonto.
Parkkipaikka: Katiska-baarin pihalla, lähistöllä myös muita paikkoja. Pysäköintipaikka kartalla. Reitin lähtöpaikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia - paitsi ehkä pitkät lahkeet, koska reitti kulkee tiheän katajiston läpi. Ehkä myös punkkien vaaraa, niitä emme tosin kohdanneet.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Pohjanmaan retken varrelle osui Lohtaja ja siellä erityisesti Ohtakari, jossa tiesin olevan parin kilometrin mittaisen luontopolun. Paikka kuulosti mielenkiintoiselta - kyseessä on siis noin 30 hehtaarin kokoinen saari, entinen kalastajien tukikohta, jonne on muutettu kausittain. Kalastajakylä on nykyisin vapaa-ajan asuntojen täyttämä sympaattinen kylä. Ohtakarin sijainti on aivan Vattajanniemen kupeessa - joka taas on jopa Euroopan mittakaavalla merkittävä dyynialue.

Lähiseudulla asuva ystävä oli täällä käynyt aiemminkin, mutta ei luontopolulla. Lähtisimme nyt tutustumaan siihenkin. Ensimmäiset vilaukset Ohtakarista saa pengertieltä, joka tänne on siis 1970-luvulla rakennettu. Kesäisenä päivänä tien laidoilla oli useita autoja - niistä oli selvästi lähdetty hienoille hiekkarannoille päivää viettämään.

Ohtakariin saavuttaessa ensimmäisenä voi bongata melko tunnetun Katiska-baarin. Pysäköimme auton sen pihaan. Päätimme kiertää luontopolun ja sen jälkeen käväistä baarissa ja kalastajamuseossa. Luontopolun aloituspisteeksi mainittiin näkötorni. Sinne on kahvilalta ehkä parisataa metriä. Laitoin matkamittauksen päälle jo sinne päin kävellessä. Näkötornin luona ei ole pysäköintimahdollisuutta, joten luontopolun pituus ei täällä kerro ihan koko kuljettavaa matkaa. Muutama parkkipaikka oli vähän lähempänä tornia, ehkä noin sadan metrin päässä. Näkötorni eli Ohtakarin loisto löytyi helposti.

Torni on melko kapea, kuten kuvastakin näkyy. Ylimmälle tasolle ei päässyt reppu selässä, koska portaille tehty aukko oli niin pieni. Melkeinpä suosittelisin jättämään repun tornin juurelle. Maisemaa tuli ihailtua useampaan suuntaan, komein näkymä on mökkien, pengertien ja dyynien suuntaan eli etelään/kaakkoon.

Tornin juurella on infotaulu, jossa voi lukea mm. Vattajan (ja Ohtakarin) synnystä sekä saaren linnustosta. Lintulajeja täällä on havaittu n. 250 ja niistä täällä pesiviä on 60.

Karttaan oli merkitty numeroituja kohteita ja niiden lisäksi luontopolun reitti vihreällä värillä. "Olet tässä"-merkintä on kuitenkin sataman ja Katiska-baarin luona. Iso nuoli (ylemmässä kuvassa) osoitti kohti luodetta ja lähdimme sinne suuntaan, kiertämään reittiä myötäpäivään. Jälkeenpäin tuli todettua, että reitti oli ehkä helpompi kiertää vastapäivään. Tähän ohje: starttaa nuolen osoittamaan suuntaan, mutta käänny oikealle kohti koillista heti muutaman metrin jälkeen.

Tyypillistä merenrantapuustoa alkumetreillä, melko lyhyitä ja oksaisia mäntyjä. Reittimerkintöjä en alkumetreillä havainnut.

Meidän reittimme ensimmäinen luontotaulu kertoikin männiköistä. Sinivalkoiset nuolet kertoivat luontopolun suuntaa monissa polkujen risteyksissä.

Tämä oli reitin hankalimpia paikkoja, katajisto, joka on niin tiheä, että polku hädin tuskin näkyi katajien välissä. Pitkät lahkeet tarpeen.

Polku ylittää hiekkatien. Tässä huomasin valkoisen maalimerkinnän puussa. Niitä oli kohtuupaljon, mutta ihan koko reittiä niiden avulla ei voi kiertää. Palaamme kohta asiaan. Taustalla näkyy SLEY:n eli Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen leirikeskuksen rakennus.

Leirikeskus ohitettu, nyt ollaan saaren pohjoisosassa kivikkoisessa maastossa. Reittimerkinnät oli maalatttu kiviin, tässäkin kuvassa voi tarkkasilmäinen valkoiseksi maalatun kiven havaita.

Laiska-Jaakon rinki on jatulintarha. Löysin vuonna 2016 kirjoitetun Retkipaikka-tekstin Ohtakarista ja Vattajasta, tällöin jatulintarha oli vielä vapaa kasvillisuudesta. Nyt siinä taisi kasvaa mäntyä, katajaa ja pihlajaa.

Tässä kohdassa polku kääntyy kohti rantaa. Reitti oli tosiaan todella kivikkoinen. Maalattuja kiviä seuraamalla löysimme kyltin, jossa kerrotaan maankohoamisesta (joka on myös blogin pääkuvassa).

Käännytään paluumatkalle. Reitti ohittaa pienen laavun tulipaikkoineen. Makkaratikuissa luki SLEY, joten uskoisin laavun kuuluvan leirikeskukselle. Toisaalta, paikalla ei ollut mitään kieltokylttiäkään, joten istahdimme pienelle tauolle.

Tauon jälkeen matka jatkui. Tässä saattoi vielä lukea merilintujen muutosta. Sitä kannattaa tulla tänne seuraamaan toukokuun puolen välin jälkeen. Paras paikka on Ohtakarin länsikärki.

Valkoisia merkkejä löytyi jonkin aikaa, sitten saavuimme SLEY:n mökkien tuntumaan. Nyt otin avuksi Karttaselain-sovelluksen. Sen mukaan polku kulkisi aivan mökkien etupuolelta ja kurvaisi sen jälkeen SLEY:n saunan luota takaisin rantametsään. Tällaista reittiä emme kuitenkaan löytäneet ja kävelimme jonkin aikaa vähän kauempana rannasta, hieman leveämmällä polulla.

Löysimme reitin taas muutaman sadan metrin päässä. Totesin, että haluan kyllä tutkia, miten reitti oikesti kulkisi ja palasimme rantapolkua pitkin takaisin melkein saunan tuntumaan. Reitti kulkikin saunan ja rannan välistä! Ja tässä kohdassa totesin sitten, että vastapäivään kierrettäessä polku olisi kyllä löytynyt helpommin. Jos kierrät reitin myötäpäivään, uskaltaudu etsimään rantapolku aivan meren tuntumasta.

Aivan muutaman askeleen päässä leirikeskuksen saunasta on tämän polun paras taukopaikka. Ollaan Ohtakarin itärannalla, joten tänne kävisi luonnollisesti aamuaurinko, näin iltapäivällä paikka oli varjoisa.

Tässä on myös hiekkainen ranta - tosin veden tuntumassa on sitten kivisempää. Rannalla kasvoi myös paljon herneeltä näyttävää kasvia, jonka kasvisovellus tunnisti merinätkelmäksi.

Taukopaikan ja hiekkarannan jälkeen oli ehdottomasti polun mukavin osuus, rannan tuntumassa, rehevässä luonnossa. Erikoista on, että tässä kuljetaan kahden kesämökin ja rannan välistä, polku jopa ylittää kaksi laiturirakennelmaa.

Rantametsästä palaillaan takaisin näkötornille. Napsautin mittauslaitteen kiinni. Kävelykierroksen pituus oli kaksi kilometriä ja aikaa kulutimme kävelyyn noin tunnin. Siihen sisältyi noin kymmenen minuutin istuskelu laavulla. Muutama muukin kävelijä oli reitin varrella.

Ohtakarin luontopolulla ei ole juurikaan korkeuseroja. Luinkohan jostain, että korkeimmillaan Ohtakari on noin 12 metriä merenpinnasta. Ainoat haasteet olivat kivikot ja katajapensaiden läpi kävely.

Ohtakari on erinomainen kesäretken kohde. Mitä pitää kokea: rannat, näkötorni, kalastajamuseo ja baari - eikä unohdeta kompaktia luontopolkua!

Sijainti: N=7111950.102, E=325014.077 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=64.089884, GEO:lon=23.409366

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Jämsänkallion luontopolku
Tastulanjärven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle