Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa


Päivämäärä: 28.5.2018
Reitin pituus: Sammalistonpolku ja Pitkäjärvenpolku yhteensä n. 6.0 km
Kohokohdat: Lampi- ja järvimaisemat, paljon eripituisia reittejä
Opasteet ja kyltit: Hyvät. Itselleni osui yksi hieman epäselvä kohta, josta selvisin karttaa lukemalla.
Parkkipaikka: Useampi parkkipaikka Ristikankaantien ja Sammalistontien risteyksessä
Varusteet/jalkineet: Yllättävän kosteaa jopa näin kuivan kauden keskellä. Vaelluskengät OK, kumisaappaat varmasti tarpeen kostealla kaudella.
 


Lapakiston reiteistä mainittaessa täytyy aloittaa mainitsemalla sinne vievä hiekkatie, joka oli ainakin nyt todella heikossa kunnossa. Kuoppainen ja täynnä raiteita, varsinkin viimeinen kilometri. Itse kävelyreitit sen sijaan ovat erinomaisia ja valitsemani reitin varrelle osui neljä kaunista lampea tai järveä, jotka tuntuivat yksi toisensa jälkeen aina kauniimmilta ja mukavammilta, joten oma mielialakin kohosi koko ajan. Mutta palataanpa alkuun ja aloitetaan kronologinen matka Lapakiston portilta!


Karttaa katsellessani päädyin siihen, että kävelen Sammalistonpolun ja Pitkäjärvenpolun yhdistelmän (keltainen ja sininen reitti kartassa), jonka arvioin noin kahden tunnin urakaksi. Kuivan kauden takia reittikarttaan (ja tulentekopaikoille) oli lisätty "tulenteko kielletty" -kylttejä.


Reitti alkaa esteettömällä reitillä Lapakiston järvelle, jonne lienee vain satakunta metriä matkaa. Ensimmäinen istuskelu- ja grillipaikka heti Lapakiston rannassa. Siinä tapasin muutamia muitakin retkeilijöitä - sain jopa hyviä ohjeita vastaan tulleelta pariskunnalta. Suosittelivat tarkkaan seuraamaan keltaisia merkkejä puissa, jotten kävelisi vahingossa vain järven ympäri, reitti kuulemma erkanisi Lapakiston rannalta erään avokallion päällä. Kiitos vinkistä!

Esteettömän reitin jälkeen siis rantaa pitkin puoli kierrosta Lapakisto-lammen ympäri. Reitti oli mukavan pehmeä jalan alla. Mietin heti, miten kosteita nämä reitit ovat varmasti aiemmin keväällä. Nyt kuitenkin mukavan kuivaa. Keltaiset merkit erottuivat puissa erinomaisesti.

Lapakiston lammen jälkeen kävelin lyhyen kannaksen ja saavuin Sammaliston lammen rantaan. Kaksi laulujoutsenparia uiskenteli lammella. Tunnelma oli todella idyllinen. Sammaliston etelärannalla oli tulentekopaikka sekä pöytä ja penkit - ja myöhemmin itärannalla jopa laavu sekä kaksi pöytää ja penkit. Vaikka parkkipaikalla oli paljon autoja, näin retkeilijöitä vain näiden kahden ensimmäisen lammen rannoilla, sen jälkeen kävelin aivan omassa rauhassa. Vain Sammaliston laavulla oli pari retkeilijää, muuten kaikki istuskelupaikatkin olivat vapaina. No, olihan nyt maanantai.

Sammaliston lammen rannassa kävelin jonkin aikaa (hyviä pitkospuita pitkin) suomaisemassa, jossa kukki komeasti mm. lakka ja raate.


Sammaliston jälkeen tuli reitin ainoa epäselvä paikka - "T-risteys", jossa toinen kyltti ohjasi Kalliojärvelle ja toinen Ristikankaalle. No, katsoin kännykästä karttaa ja totesin, että minun piti lähteä vähän matkaa Ristikangasta (joka lienee reitin lähtöpiste) kohti ja sitten erota Pitkäjärvenpolulle. Hetken matkaa reitti kulki hiekkatietä pitkin.

Muutaman sadan metrin jälkeen Pitkäjärvenpolku kääntyi oikealle ja tulin nopeasti Ahvenlammin rantaan. Pidin kovasti Ahvenlammista, ranta oli täynnä suopursua ja polku oli taas mukavan pehmeä. Istuskelupaikkoja oli parikin. Toisella otin selfien ja toisella penkillä istuin sitten rauhassa juomatauolla.



Tämä reitti oli merkitty sinisin merkein, niitä löytyi tasaisin välein puista, kuten tässä kuvan etureunan riukumännystä ja taaempaa koivusta.


Pienen metsäosuuden jälkeen reitti saapui sitten neljännelle lammelle - tai järvelle. Pitkäjärven rannassa onkin komea näköalapaikka - ja taukopaikka, joka lienee parikymmentä metriä veden yläpuolella.


Tässä kohdassa oli mahdollista kävellä kahta eri reittiä takaisin kohti Ristikangasta ja lähtöpaikkaa. Olisiko pitänyt kulkea järven rantaa pitkin - siellä olisin ainakin nähnyt kalliosta romahtaneen lohkareen, joka on hajonnut useampaan osaan ja kaatanut puita mennessään. Itse valitsin mäen huipulle nousevan reitin - luin netistä, että kallio nousee 45 metriä lammen yläpuolelle. Lopulta reitti laskeutui alas kallioilta, taas täysin uudenlaiseen maisemaan, kauniiseen koivikkoon.


Viimeiset sadat metrit kuljin taas hiekkatietä pitkin. Palasin autolle - aikaa meni noin kaksi tuntia kuvaus- ja juomataukoineen. Tulen ehdottomasti uudestaan, kierrän loputkin reitit ja tutustun Pitkäjärven kalliolohkeamaan! Uskoisin, että tämä on Etelä-Suomen parhaita retkeilyreittejä, ainakin tällaiselle muutaman tunnin kävelyistä innostuneelle. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa