Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa




Päivämäärä: 13.5.2018
Reitin pituus: 10 km (5 km:n lenkki + käynti Pilvijärven uimarannalla)
Kohokohdat: Pilvijärvi
Opasteet ja kyltit: Opasteet kohtalaiset. Muutamassa kohdassa ongelmiakin reitin löytymisessä.
Parkkipaikka: Söderkullan koulu, Neiti Miilintie 3
Varusteet/jalkineet: Suureksi osaksi kalliota ja kangasta, kuivaa. Lenkkareilla pärjää.



Söderkullan ulkoilureittejä on valittavissa kaksi eri pituutta, viiden tai kymmenen kilometrin reitti (ainakin mikäli Raija Hentmanin Etelä-Suomen Retkeilyopas 2:ta on uskominen). Arvioin, että viiden kilometrin reitti sekä pistäytyminen kauniin Pilvijärven rannalla voisi olla tällaisen toukokuisen hellepäivän mukava ohjelmanumero. Pilvijärvellä olin kerran käynyt aiemminkin ja tiesin sen mukavaksi retkikohteeksi - sen rannalla kulkee mukavia polkuja ja rannoilla on paljon hyviä taukopaikkoja.

Auto parkkeerattiin koulun pihaan ja reitin lähtöpaikka löytyi helposti. Reitit oli merkitty värein, lähdin seuraamaan oranssia viiden kilometrin reittiä - tässä sininen reitti mainittiin 12 kilometrin pituseksi. Heti ensi metreillä piti valita ympyrän kiertosuunta, valitsin reitin myötäpäivään.

Ensimmäiset metrit mäkeä ylös. Reittimerkinnät selkeitä.

Mutta: Yllätys, mäen päällä hakattua metsää, maansiirtokoneita, sorakasoja. Reittimerkinnät kuitenkin näkyivät, joten jatkoin matkaa.

Ja aukean takana olikin aita, jonka toisella puolella oli kieltomerkki "Työmaa-alue, asiattomilta pääsy kielletty". Tämä oli kieltämättä pienoinen wtf-hetki, mutta näin sunnuntaipäivänä työkoneet eivät olleet toiminnassa. Kotona luin, että Kalliomäen ulkoilu- ja liikunta-alue on jäämässä yleiskaavan jalkoihin. Reitti on varmasti siirtymässä, nyt oli epäselvää, minne. Yhtään ainutta opastetta työmaa-alueen kiertämiseksi en huomannut.


Nyt kuitenkin reitti jatkui mäkeä alas ja saavuttiin asfalttitien laitaan. Onneksi oranssit ja siniset reittimerkinnät löytyivät kätevästi liikennemerkin kupeesta, osasin jatkaa oikeaan suuntaan.

 Reitti suunnisti takaisin kangasmetsään, tosin omakotitalojen takapihoja hipoen. Istuskelupaikkojakin oli tarjolla silloin tällöin.

Kallioita ylitettiin. Vesitorni siinsi taustalla.

Parin kilometrin jälkeen sininen ja oranssi reitti erosivat toisistaan. Suunnitelmana oli jatkaa hetken matkaa sinistä reittiä ja käväistä ainakin Pilvijärven rannalla. Reilun kolmen kilometrin jälkeen saavuin Pilvijärven laskupuronotkoon, joka on aivan Pilvijärven eteläpäässä. Kaunis paikka - ja kaunista maisemaa on oikeastaan koko Pilvijärven rantamaisemaa seuraava polku.

Pilvijärven länsirannalla kulkeva polku nousee välillä rantakallioille ja välillä laskeutuu aivan järven rantaan.

Ja noin neljän ja puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan Pilvijärven uimarannalle, jossa oli näin kevään jotakuinkin ensimmäisenä hellepäivänä jo paljon auringonpalvojia, piknikillä olevia kaveriporukoita, grillaavia perheitä. Jokunen rohkelikko näytti jo olevan uimassakin! Epäilin veden olevan korkeintaan kymmenasteista - mutta Etelä-Suomen järvissä vesi näkyy tilastojen mukaan olevan jo 15 kieppeillä. Harvinaista toukokuun alkupuolella! Uimapaikalta löytyy vessat, penkkejä ja pöytiä ja kesäisin myös kioski.

Pilvijärven lähistön poluilla kasvoi myös pari tällaista kaveria.

Palasin takaisin oranssille viiden kilometrin reitille. Mäntyä ja mustikkaa tuntui riittävän.

Reitti kävi myös toisen järven, Grundträsketin rannassa. Sen jälkeen palataankin Söderkullan talojen väliin. Muutama metri käveltiin asfalttitietäkin.

Ja yhdessä kohdassa tuli käveltyä 50 metriä väärään suuntaankin. Epäilys heräsi, kun siniset ja oranssit reittimerkinnät katosivat. Tutkin kännykästä liikuntareittien karttaa ja palasin takaisin - ja löytyi! Reittipaalu oli jäänyt puskien sisään. Muutamissa risteyksissä olisi kaivannut hieman parempia opasteita.

Eikä tässä vielä kaikki... Viimeiset sadat metrit reitti kulki frisbeegolfradan laitaa. Muutama sata metriä ennen Neiti Miilintielle palaamista tultiin taas tälle Kalliomäen "työmaa-alueelle" ja polku hävisi kokonaan. Pienen ihmettelyn jälkeen kuljin aukon halki ja osuin ihan vahingossa viimeiselle metsäosuudelle. Tähän suuntaan kierrettäessä reitin päätepiste näkyi jo metsän läpi, joten siitä ei koitunut ongelmaa. Toiseen suuntaan olisin varmasti joutunut hakemaan reittimerkintöjä kauemmin. Joka tapauksessa: kahden ja puolen tunnin - ja tasan 10 kilometrin kävelyn jälkeen olin takaisin lähtöpisteessä, hikisenä mutta tyytyväisenä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luutaharjun Samo Lopella

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa