Lemmenlaakson luontopolku Järvenpäässä


Päivämäärä: 24.9.2017
Reitin pituus: 3 km (Parkkipaikalta koskelle ja takaisin)
Kohokohdat: Meanderoiva joki ja upeat rantatörmät
Opasteet ja kyltit: Puutteelliset
Parkkipaikka: Iso parkkipaikka Skogsterintiellä (noin kilometri Rajakulmantieltä)
Varusteet/jalkineet: Reitti oli paikoitellen hyvin mutainen. Parhaat lenkkarit kannattaa ainakin jättää kotiin.



Lemmenlaakso on yksi niistä luontopoluista, joilla olin jo aiemminkin vieraillut. Edellisellä kerralla jätin auton reitin eteläpäähän Skogsterintien alkuun ja kävelin jonkun matkaa luontopolun eteläisintä osaa, Keravanjoen rantaa pitkin. Sillä kertaa aika ei riittänyt kovin pitkään lenkkiin ja ihmettelin itsekseni, miksi Lemmenlaaksoa oli kehuttu - reitti oli mielestäni vain pelkkä mutainen ja tasainen joenrantapenkka. Nyt ymmärrän, mikä on Lemmenlaakson "idea" ja kaunein osa - pohjoispään jylhemmät rantatörmät.

Mutta takaisin alkuun. Auton parkkeerasin Skogsterintieltä löytyneelle parkkipaikalle ja mietin, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Kävelin leveää hiekkatietä ja tulin frisbeegolfradalle. Kylttejä en löytänyt, mutta hetken mietittyäni ja puhelimen karttasovellusta tutkittuani päätin jatkaa matkaa frisbeegolfradan läpi - ja noin sata metriä radan jälkeen saavuinkin opastetauluille.



Päätin kävellä reittiä etelään aina Pelkohaudalle ja koskelle asti. Eteläisimmän niittyalueen halusin jättää kesäisemmälle kelille. Kartasta nappasin kännykällä valokuvan, sen tosin voi löytää myös Järvenpään nettisivulta (https://www.jarvenpaa.fi/--Luonnonsuojelu--/sivu.tmpl?sivu_id=5106). Opastaulun luota lähdin alas kohti Keravanjokea. Kylttejä en juurikaan nähnyt, mutta oli helppo päätellä, missä suunnassa joki olisi. Todella jyrkkä alamäki toi erittäin hyvässä kunnossa olevan tulipaikan ja laavun luo. Laavulla näkyi ja kuului olevan muutama perhe, joten en mennyt sinne lähemmäksi häiritsemään.



Nousin takaisin mäen päälle ja totesin tulleeni takaisin opastauluille. Otin eri polun (kuten sanottu, kylttejä en bongannut) ja tällä kertaa lähdin metsän halki kohti etelää. Muutaman sadan metrin päästä saavuin joen rantaan, Pelkohaudalle ja olin todella yllättynyt. Joki on tässä kohdassa mutkainen (meanderoiva, kuten taidetaan sanoa) ja törmät ovat todella korkeita. Rantatörmältä pääsi portaita pitkin alemmaksi joen rantaan.




Korkeusero on hämmästyttävä. Ilmeisesti joen törmä on myös vuosien saatossa vähän kulunut - siksi varoituskyltit kehoittavat olemaan menemättä törmän reunalle.




Kerrassaan komea paikka. Lähdin kävelemään etelään päin joen rantaa ja mietin, että en uskonut Suomessa tämän tyyppistä paikkaa olevankaan. Ajattelin, että haluan nähdä tämän paikan uudestaan keväällä - silloin tunnelma on varmaan kuin Keski-Euroopassa. Jälkeen päin luin, että jopa kuningaskalastaja on pesinyt rannan hiekkatörmässsä.




Kävelin vielä muutaman sata metriä kohti etelää. Reitti oli mutainen, mutta ihan mukavasti käveltävissä. Saavuin karttaan merkitylle koskelle, joka ei tähän vuodenaikaan kuohunut kovinkaan uljaana. Keväällä sekin varmasti komeampi näky.

Kosken kohdalla polku nousi taas ylemmäs joen rannasta. Mäen päällä oli myös risteys, josta pääsi toista reittiä (metsän halki) takaisin parkkipaikkaa kohti. Valitsin sen reitin, jolloin ei tarvinnut kävellä edestakaisin rantaa pitkin. Palasin opastaululle ja sieltä parkkipaikalle. Kävelyyn meni aikaa noin tunti. Sinä aikana vastaan tuli vain yksi perhe lastenvaunuineen. Lapset kävelivät polulla ja isä kantoi lastenvaunuja perässä. Ihan helpoin reitti tämä ei totisesti ole, on korkeuseroja, pitkospuita, portaita ja paljon kantojakin. Rannan polku on melko kapeakin. Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen - tänne tulen uudestaan ensi keväänä!


Kommentit

  1. Paljon eri lintulajeja. Joki toki keväällä hienompi kun enemmän vettä. Uusi siisti laavu-eväät vaan mukaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilolammin luontopolku Hyvinkäällä

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Luutaharjun Samo Lopella