Urjalankylän ulkoilureitti Urjalassa

Päivämäärä: 30.8.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 519
Reitin pituus: 10,3 km.
Kohokohdat: Monipuoliset metsä- ja peltomaisemat
Parkkipaikka: Koulumaan pihassa, Kantalantie. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Arkisin joitakin vuoroja Urjalasta. Lisätietoa esim. matka.fi.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Yllättävän hyvin hoidettu ja kuiva reitti, leveä polku. Kesäaikaan tuskin erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Urjalankylän ulkoilureitti on taas yksi niitä reittejä, joiden käveleminen vaati kaksi käyntiä lähtöpaikalla. Yritin kerran aiemmin tänä vuonna - olin matkalla Sastamalaan ja Ellivuorelle ja minulla olisi ollut aikaa käväistä matkan varrella vilkaisemassa tämä minua kiinnostanut reitti. Satuin kuitenkin paikalle todella hurjan kaatosateen aikaan ja ajelin suosiolla Urjalankylän läpi kohti seuraavia kohteita. Noin kuukautta myöhemmin tilanne oli erilainen ja pääsin kävelemään reitin aurinkoisena ja melkein helteisenä iltapäivänä.

Urjalan nettisivu kertoo reitin pysäköinti- ja lähtöpaikaksi Koulumaan pihan osoitteessa Kantalantie 19. Kun käännyin Punkalaitumentieltä Kantalantielle, näin heti kyltin "Kesäteatterin pysäköinti" ja päätin hyödyntää tätä peltoparkkia, joka oli hieman lähempänä varsinaista kävelyreittiä (olin tutustunut karttaan ja tiesin, että reitti palaisi Punkalaitumentielle). Jätin siis auton pellolle ja starttasin pitkin Punkalaitumentietä. Ensimmäinen reittimerkintä on linja-autopysäkin katoksen seinässä.

Muistin myös, että reittikarttaan on merkitty pari nähtävyyttä, yksi niistä on tämä vuonna 1871 rakennettu kaksiholvinen kivisilta.

Sillan ylityksen jälkeen reitti kääntyy Yntäläntielle. Taisin vähän naurahtaa, kun auton jätin Kantalantielle, ohitin Astalantien ja nyt käännyin Yntäläntielle.

Yntäläntietä kävellään noin sata metriä. Seuraava "Ulkoilureitille"-kyltti ohjaa vasemmalle, nimettömälle hiekkatielle.

Tämän hiekkatien laidalta, noin 500 metriä pysäköintipaikasta, löytyy sitten opastaulu ja reittikartta. Koko ulkoilureitin mitaksi ilmoitetaan 10 km, kiertosuuntaa ei ole mainittu. Päätin kiertää reitin vastapäivään, jolloin taukopaikka olisi ehkä hieman puolen välin jälkeen. Karttaan on merkitty myös siltoja, pitkospuita ja vanha kivimuuri reitin varrella.

Nyt lähdetään kulkemaan metsätietä pitkin. Oranssipäiset tolpat toimivat reittimerkintöinä. Retkeilijä-kuvakkeen lisäksi tässä oli myös hiihtoreitin kuva, osa ulkoilureitistä on talvisin hiihdettävissä.

Alkumatkalla metsätie ohittaa pari mökkiä. Mietin, pääsisikö näille mökeille Yntäläntien kautta vai ainoastaan tätä samaista tietä myöten. Ilmeisesti käynti oli vain tätä samaa reittiä.

Hiihtäjille tämä mutkan varoitus lienee tarpeen, minua alamäessä ollut mutka ei haitannut.

Noin puolentoista kilometrin kohdalla karttaan oli merkitty pitkospuut. Lyhyet olivat, mutta kosteana kautena varmasti tarpeen.

Ja myös karttaan merkitty silta oli suhteellisen lyhyt. Varsinainen ympyräreitti alkaa täältä, noin kahden kilometrin kohdalta. Sama reittikartta oli myös tässä risteyksessä. Kurvasin oikealle, opasteessa luki "Lonka 1,4 km".

Hetken päästä on vuorossa toinen risteys. Kierroksen voi tehdä lyhyempänä, jolloin tästä voi oikaista noin kilometrin mittaista Märränkorven yhdyspolkua pitkin. Minä jatkoin suoraan, Lonkantielle 1,2 km.

Reitti kulki hetken aikaa lähellä Yntäläntietä ja sen laidassa ollutta peltoa. Yhtäkkiä mietin karttaa ja näille seuduille merkittyä vanhaa kivimuuria. Missäköhän se oli? En huomannut mitään opastetta sinne. Saattaa olla, että olen sellaisen ajatuksissani ohittanut. Hetken aikaa mietin, joutuisinko kierrokseni jälkeen käväisemään täällä uudestaan etsimässä sen, mutta lopulta hylkäsin ajatuksen.

Peltojen ohituksen jälkeen siirryttiinkin sitten korpikuusikkoon. Ihailin polun lähellä kasvaneita koivunkantosieniä ja päätin kokeilla valokuvaa, jossa ne olisivat etualalla. Ja minä ihan metsässä.

Aloin olla Lonkantien lähistöllä. Kaunis oli tämäkin metsä, jonka ohitin - siinä kasvoi lähinnä koivua ja pihlajaa.

Reitti saapuu pellon laitaan. Sadonkorjuu taisi olla menossa muutaman sadan metrin päässä.

Satakunta metriä kuljetaan pellon laidassa, sitten reitti yhtyy Lonkantiehen. Oikeastaan hämmästelin hieman nuolta, joka kertoi ulkoilureitille olevan taas 1,5 km - itse koin kyllä olevani reitillä koko ajan.

Lonkantiellä kuljetaan noin kuutisensataa metriä. Tämän jälkeen reitti kurvaa tiukasti vasemmalle ja saapuu vehnäpellon laitaan. Kuva on myös blogin pääkuvana. Oli hienoa kävellä viljapellon laidassa mutkittelevaa tietä yli puoli kilometriä. Aurinkoisena elokuun päivänä tämä maisema oli kyllä oma suosikkini tämän reitin varrella.

Pellolta noustaan taas koivikkoon. Odottelin kovasti taukoa ja tuijotin karttaa - kohta reitin pitäisi kääntyä tieltä polulle ja saapua melko pian laavulle.

Täällä huomasin myös tiehen maalatut siniset nuolet, nekin varmasti jonkin ajan reittimerkintöjä. Niitä oli reitin varrella useammallakin tieosuudella.

Tieltä käännyttiin taas polulle. Tauon tarve kuumana päivänä oli jo niin kova, että aloin tekemään arvauksia siitä, montako metriä laavulle vielä olisi. "186 metriä jäljellä", sanoin varmaan ääneen. Lopulta tulin risteykseen, josta voi kurvata laavulle. Se on kallion päällä parikymmentä metriä ympyräreitistä sivussa.

Laavu on melko uusi, kuten myös penkit ja pöytä. Istahdin ansaitulle tauolle. Kävelyä oli tässä vaiheessa takana 5,4 km. Ja olikohan laavun nimi "Hemmonmäki". Tätä en saanut mistään tarkistettua - kartassa tällä kalliolla ei ole nimeä.

Tauon jälkeen jatkui matka tosi siistissä ja järjestelmällisessä kuusikossa.

Toinen oikaisumahdollisuus, kun reitti saapuu toiseen Märränkorven yhdysreitin päähän. Jatkoin yhä suoraan. Hetki sen jälkeen saavutaan Kiimankulmantien laitaan. Tässä on reitin toinen mahdollinen lähtöpaikka, tien laitaan mahtuu muutama auto. Koululle on kyltin mukaan vielä 3,9 km.

Seuraavalla kilometrillä on vaihtelevia maastoja. Ylitetään kallioita, siirrytään taas lyhyelle tieosuudelle ja sen jälkeen tiheän kuusikon reunasta saavutaan hakkuuaukealle. Hakkuuaukea ei välttämättä ole suosikkimaisemiani, mutta täällä oli mielestäni jätetty mukava määrä pökkelöitä ja säästöpuita tai siemenpuita.

Reitti näkyi hakkuuaukeallakin erinomaisesti.

Kahdeksan kilometriä takana. Maisema alkoi näyttää tutulta - ja niinpä se olikin, tässä ollaan ympyräreitin loppumetreillä.

Niin päättyi kierros ja palasin takaisin janareitille - ja sitä pitkin takaisin kohti pysäköintipaikkaa. Peltoparkissa ei ollut muita autoja - ja kun saavuin autolle, pellolle kurvasi kolme traktoria. Mietin, olinko pysäköinyt pellolle vähän laittomasti, kun en ollut kesäteatteriin menossa. Täten anteeksipyyntö, jos kesäteatterin pysäköinti oli jo pois käytöstä.

Kierroksen pituudeksi mittasin 10,3 km. Käytin aikaa kolmisen tuntia. Tapasin reitillä pari sienestäjää, muuten sain kävellä omissa oloissani.

Reitti on keskivaativa. Täällä ei ole kovinkaan jyrkkiä nousuja tai laskuja, mutta korkeuseroja on toki jonkin verran. Korkein kohta lienee nelisenkymmentä metriä lähtöpaikkaa korkeammalla.

Urjalankylän ulkoilureitti on aika lailla nimensä veroinen. Kiva reitti reippailuun mukavissa metsä- ja peltomaisemissa.

Sijainti: N=6777605.627, E=309511.268 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=61.087148, GEO:lon=23.466767

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Metsämaan luontopolku
Vanhankosken luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.