Vanhankosken luontopolku Huittisissa

Päivämäärä: 30.8.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 518
Reitin pituus: 1,5 km.
Kohokohdat: Vihreät lehdot, pieni hiidenkirnu, koskimaisemat
Parkkipaikka: Tilava parkkipaikka Vanhankoskentien päässä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Huittisten keskustan bussipysäkeiltä noin 4 km kävelyä.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Reitillä on ainakin keski- ja loppukesällä korkeita nokkosia. Ei shortseja. Jalkinevalinnalla ei suurempaa merkitystä.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Kokemäeltä ja Valkeajärven luontopolulta oli lyhyt matka Huittisiin. Olin kuullut Vanhankosken lehtojensuojelualueesta jo muutama vuosi sitten, kun Sastamalassa tapaamani retkeilijät paikkaa kehuivat. Nyt suuntasin auton Vanhankoskentielle ja löysin sen päästä ison parkkialueen. Sen laidalla on opastaulu, jossa on melkoisesti tietoa tästä alueesta - samoin kuin muutamista muistakin Huittisten luontokohteista.

Reittikarttakin on tarjolla. Usein käyttämässäni Karttaselain-sovelluksessa oli hieman erimuotoinen reitti, siellä pienet pistoreitit kohteille 7 ja 11 eli Isolammelle ja Mommolankoskelle puuttui kokonaan. Isolammen rannalla en huomannut käydä - loppupuolella sitten seurasin myös tätä karttaa ja Mommolankoskella onneksi kävin.

Reitin aloituspiste on parkkipaikan pohjoisreunalla. Puusta veistetty karhu toivottaa kävelijän tervetulleeksi Satuseikkailuun. Kirjailija Jukka Saarinen on tehnyt tänne sadun, jota voi seurata 13 eri taulussa.

Satuseikkailun ensimmäinen taulu kertoo Vanhasta Viisaasta.

Ihmettelin kovasti puisia kehyksiä reitin varrella. Luulin, että reitille oli tulossa uusia luontotauluja ja niiden info puuttui vielä kehyksistä. Vasta tätä kirjoitellessani huomasin, että asiaan löytyy ratkaisu Huittisten nettisivulla. Satuseikkailun taulujen läheisyydessä on kehyksiä, jotka toimivat raameina sadun kuville. Ahaa!

Noin 150 metrin kohdalla polku saapuu minikokoisen vesialueen rantaan - sen nimi onkin osuvasti Pienlampi. Tässä on pieni penkki istuskelua varten. Reitin varrella on satuseikkailutaulujen lisäksi myös luontopolkutauluja. Ensimmäisen aihe on "Kasvit kertovat". Eri lajeilla on erilaiset kasvupaikkavaatimukset, täällä kasvavat osmankäämi, vehka ja pikkulimaska voivat kertoa rehevästä vesistöstä.

Reitti kulkee metsässä, jossa on huomattava määrä vanhaa puuta. Yksi luontotauluista kertoo siitä, miten lahopuu on tärkeää todella monille eliölajeille. Vanhakoskella vain kävijöille vaaraa aiheuttavat puut kaadetaan ja siirretään pois polun ääreltä.

Noin 400 metrin kohdalla reitti ohittaa pienen hiidenkirnun. Vaikka sen läpimitta oli tuskin enempää kuin jalkani koko, vieressä oleva taulu kertoo kirnun kuitenkin olevan melkein metrin syvyinen. Se oli vettä täynnä, joten en lähtenyt mittaamaan.

Reitin itäisin piste. Tehdään kurvi takaisin kohti länttä. Seuraavaksi luontopolku ylittää laidunaidan. Lampaita en nähnyt, mutta ainakin bloggari-kollega Mira (Askeleita Suomessa -blogi) oli edellisen vuoden syksyllä havainnut lammaslauman.

Saavutaan maisemaan, jossa on hieman aukeampi paikka metsän keskellä. Se näytti aivan talon paikalta. Täällä kasvoi myös omenapuita. Ja reitti näytti jatkuvan pitkin polkua, joka vaikutti entiseltä pihatieltä.

Kyllä. Hetken päästä ohitin vanhan rakennuksen raunion.

Tässä oli minulle reitin vaativin kohta. Kapea polku, jonka molemmin puolin kasvoi melkoisen korkeita nokkosia. Oli lämmin päivä ja kävelin t-paidassa. Oli nostettava kädet ylös kuin antautumisen merkiksi ja käveltävä jonkin aikaa jättiläiskävelyä, melkein varpaillaan. Selvisin ilman nokkosten "puremia".

Vielä satakunta metriä tässä komeassa lehtomaisemassa. Loppukesälläkin pensaikko ja puiden latvukset tuntuivat kuhisevan lintuja. Voin vain kuvitella, miten vilkasta täällä olisi touko-kesäkuussa. Lintujen laulua varmasti riittää!

Kilometri kävelyä takana. Polku tulee T-risteykseen. Karttaselain-sovelluksen mukaan vasemmalle. Mutta onneksi katsoin myös lähtöpaikalla kuvaamaani karttaa, josta siis huomasin reitin tekevän piston oikealle, kohti Mommolankoskea. Jo muutaman metrin jälkeen oli mahdollista käväistä joen rannassa, kyltti osoittaa kohti Maurialankoskea. Se vaikutti hiljaiselta tähän aikaan vuodesta, joten jatkoin matkaa melkeinpä saman tien kohti Mommolankoskea. Tässä ohitetaan jousiammuntarata, joka täällä kuitenkin vaikutti hieman heinittyneeltä. Lieneekö edes käytössä.

Mommolankosken tuntumassa oli pöytä ja penkit. Käväisin ensin tutustumassa kosken maisemiin ja palasin sitten tähän kahvitauolle.

Kyltti kielsi kulkemisen patorakenteille sortumavaaran takia. Olen pahoillani, astuin muutaman askelen padolle, mutta pidin kyllä varani enkä mennyt kovin pitkälle. Mommolankosken virtausta oli mukava käydä katsomassa. Täällä on ilmeisesti aikoinaan sijainnut voimalaitos. Kahvia juodessani mietin, että pato ja koski olisi mukava nähdä myös piknikpöydän äärestä - olisikohan mahdollista laittaa taukopaikka hieman lähemmäs rantaa...?

Palasin samaa matkaa takaisin ja jatkoin viimeiselle parillesadalle metrille kohti pysäköintialuetta. Yksi viimeisistä satuseikkailun tauluista oli hauskasti nimetty "Elämän luontotaulu", joka loppui tarttuvaan lauluun "Mää, mää, mäkäti mää! Hyvä mieli tästä jää!"

Kierros päättyy Saaren tilan pihalle, muutaman kymmenen metrin päähän pysäköintipaikasta. Saaren tila on siirtynyt Huittisten kaupungille vuonna 1980, nykyään kummiyhdistykset hoitavat sen pihaa ja puutarhaa. Rakennuksista on jäljellä vain rantasauna. Hieman kauempana rannasta on erinomainen laavu ja useampi pöytä/penkit-yhdistelmä. Puuhuoltoa ei ole, polttopuut pitåä tuoda mukanaan.

Kaksi katoksellista piknikpöytää on sijoitettu runsassatoisen omenapuun molemmin puolin. Todella kiva taukopaikka!

Ja vielä viimeinen taukopaikka: se löytyy pysäköintipaikan ja Loimijoen välistä. Olen ehkä sanonut, ettei niin lyhyttä luontopolkua olekaan, ettei siellä kannata olla ainakin yksi taukopaikka. Täällä oli puolentoista kilometrin matkalla ainakin viisi piknikpöytää ja vielä yksi istuskelupenkki Pienlammen rannassa. Hienoa!

Kierros oli päättynyt. Sen pituudeksi tuli 1,6 km. Käytin aikaa noin kolme varttia. Siihen sisältyi kymmenen minuutin evästauko Mommolankosken rannan tuntumassa. Muita kävelijöitä en tavannut.

Kierros on keskivaativa. Korkeuserot ovat vähäisiä, mutta reitin varrella on joitakin hankalia paikkoja, kuten aitojen ylitykset tai savinen (ja sateella varmasti liukas) laskeutuminen kosken rantaan.

Yhteenveto: ihastuttava vehreä alue koskimaisemineen ja useine taukopaikkoineen.

Vanhankosken alueen historiasta ja luonnosta saa lisätietoa Myhuittinen.fi -sivustolta.

Sijainti: N=6788164.987, E=267567.151 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=61.1589752, GEO:lon=22.6786416

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Isosuon luontopolku
Valkeajärven luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.