Metsämaan luontopolku Loimaalla

Päivämäärä: 4.5.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 467
Reitin pituus: 6,9 km. Ympyräreitti, joka alkoi ja päättyi metsästysmajalle.
Kohokohdat: Monipuoliset metsämaastot
Parkkipaikka: Useampi mahdollisuus. Valitsin metsästysmajan osoitteessa Kurkisuontie 114. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Reitti kulkee metsäteitä ja hyvässä kunnossa olevia polkuja, joilla varmasti pärjää kesällä lenkkareillakin.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Päätin lähteä kaverin kanssa viikonlopuksi Varsinais-Suomen suuntaan kävelemään luontopolkuja. Olin suunnitellut tällaista retkeä jo jonkin aikaa ja minulla oli valmiina pari luontopolkua, joihin haluaisin tutustua. Yksi niistä oli Loimaalla sijaitseva Metsämaan luontopolku. Ensimmäinen syy oli se, että Loimaa oli vielä luontopolkukartallani tyhjä - en ollut kävellyt yhtään reittiä Loimaalla. Toisaalta Metsämaan luontopolusta oli hyvä esite netissä, siinä reitti vaikutti mielenkiintoiselta ja mukavan mittaiselta.

Olenpa usein ajatellut, että taustatyötä voisi tehdä vieläkin paremmin - jälkeenpäin huomasin, että reitin varrella on lähde, Aapelinprunni, jota emme luultavasti nähneet (tai ehkä sittenkin, palataanpa tähän myöhemmin tekstissä). Eipä sinne kyllä ollut opastettakaan. Myös polun lähistöllä oleva suojelulehto jäi tutkimatta.

Mutta palataanpa takaisin alkuun. Useammasta pysäköintimahdollisuudesta olin kirjannut ylös osoitteen Kurkisuontie 114. Hiekkatien päästä löytyi metsästysmaja, jonka pihalla on runsaasti tilaa. Vaihdoimme kaverin kanssa vedenpitävää jalkaan ja lähdimme matkaan. Jo hiekkatietä ajellessa olin huomannut oranssit reittimerkinnät ja tiesin, että kulkisimme alussa juuri tätä metsästysmajalle tuovaa tietä pitkin. Reittiin liittyviä opasteita täältä ei löytynyt. Reitin kiertosuunnalla ei käsittääkseni ole merkitystä.

Alun hiekkatieosuus on noin puolisen kilometriä pitkä. Saavutaan Kurkisuontien laitaan. Tässä on selkeä opaste kohti luontopolun jatkoa, samoin reittikartta. Reitti jatkuu metsätielle Kurkisuontien toiselle puolelle.

Mukava metsätie jatkuu valoisassa kangasmetsässä reilut puolisen kilometriä.

Kilometrin kävelyn jälkeen on aika siirtyä kävelemään jonossa, kun kapeampi polkuosuus alkaa. Näillä tienoin kuljettiin myös hetki nuoressa taimikossa. Polku oli pahimmillaan lähes kadonnut männyntaimien ja pajujen alle, mutta sitä pystyi juuri ja juuri seuraamaan. Taimikkopätkä oli vain muutaman kymmenen metrin mittainen, ei eksymisen vaaraa.

Seuraava osuus oli miellyttävää vanhaa metsää sammaleineen, muurahaispesineen ja koivupökkelöineen.

Reitillä oli myös luontotauluja, joiden kunto oli hieman vaihteleva.

Tämä luontotaulu kertoi reitin varrella viihtyvistä linnuista, se oli aivan kunnossa. Aika monet taulusssa mainituista linnuista laulelivat tänä toukokuisena päivänä - ennen kaikkea pajulinnut ja tiltaltit tuntuivat olevan äänessä.

Hieman ennen reitin pohjoisinta kohtaa alitetaan voimalinja.

Reitti kulkee hetken matkaa pitkin Paikkasuontietä. Täältä lähtee pistoreitti pohjoisimmalle parkkipaikalle, Kalliohoville. Me kurvasimme helsinkiläisinä Sörkäntielle (!), josta polku erkaantui heti muutaman metrin jälkeen. Hiekkatieosuutta tuli tuskin sataakaan metriä. Täällä oli myös puistonpenkki-tyyppinen ratkaisu. Olimme kahvitauon tarpeessa, mutta päätimme etsiä mukavamman istuskelupaikan.

Se löytyi näistä maisemista, noin neljän kilometrin kävelyn jälkeen. Polku nousee viehättävässä kangasmaastossa kohti sen korkeinta kohtaa, Riutan kalliota. Tässä oli mukavia luonnon kivipenkkejä, istahdimme yhden "kahden istuttavan" kiven päälle ja nautimme eväät mukavassa keväisessä valossa.

Riutan kallio on virallisen tiedon mukaan 134 metriä merenpinnan yläpuolella. Nousu oli loiva, sitä tuskin huomasikaan! Täällä ollaan kuitenkin nelisenkymmentä metriä korkeammalla kuin reitin alimmassa kohdassa. Mäen laella oli tehty avohakkuuta.

Reitti laskeutuu mäeltä alas ja ylittää taas Kurkisuontien. Loppusuora edessä. Ihastelin mukavan näköistä kosteikkoa tai lampea. Otin siitä kuvia ja olin myös itse kuvattavana sen rannassa. Tätä kirjoittaessani mietin, oliko tämä se Aapelinprunni-niminen lähde, joka täällä piti olla reitin lähellä. Kansalaisen Karttapaikka-sovelluksessa lähde ei ole ihan polun varressa, mutta Metsämaan luontopolun esitteessä se näyttäisi olevan juuri tällä kohdalla. Kaunis paikka, joka tapauksessa.

Lähistöltä olisi ilmeisesti mennyt polku myös suojelulehtoon, se jäi huomaamatta. Jatkoimme matkaa kohti metsästysmajaa. Nuori kuusitaimikko ylitetään hieman ennen kierroksen päättymistä.

Juuri ennen kierroksen päättymistä saavuimme laavulle, joka olisi luonnollisesti ollut reitin paras taukopaikka. Nyt meillä ei enää ollut tarvetta pysähtyä tauolle. Parkkipaikalle oli korkeintaan sata metriä. Laavulla on myös tulipaikka, sen sijaan puuvarastoa täällä ei ole, suosittelen tuomaan omat polttopuut.

Palasimme auton viereen. Napsautin mittauslaitteen pois päältä, kierroksen mitaksi tuli 6,9 km. Virallisesti Metsämaan polun pituudeksi on ilmoitettu 8 km, se sisältänee kävelyn Kalliohovin parkkipaikalle. Aikaa käytimme kaksi tuntia ja vartin. Emme tavanneet muita kävelijöitä.

Reitti on keskivaativa, ehkä jopa helpohkon puolella. Ei jyrkkiä nousuja tai laskuja, ei louhikkoa. Hiekkateitä, metsäteitä, selkeitä polkuja. Kävelyreittinä vallan mainio - ehkäpä niitä penkkejä olisin taas kaivannut muutaman reitin varrelle. Ja opastaulut kuntoon, please!

Sijainti: N=6760846.575, E=294336.360 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=60.929578, GEO:lon=23.204776

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Isosuon pitkospuut ja harjureitti
Torronsuon reitti, Tammela
Savojärven kierros Kurjenrahkan kansallispuisto

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle