Pikkulatosaaren kierros Siikanevan suoalueella Ruovedellä

Päivämäärä: 7.7.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 69

Reitin pituus: 2,5 km

Kohokohdat: Vaihteleva maisema soineen ja metsäsaarekkeineen.

Opasteet ja kyltit: Hyvät

Parkkipaikka: Ollinkiventieltä kääntyvän tien päässä. Hyvin tilaa.

Varusteet/jalkineet: Reitti kulkee pitkin pitkospuita ja melko kuivaa polkua. Pärjää lenkkareilla - lämpimänä päivänä melkeinpä sandaaleillakin.

Siikanevan soidensuojelualuetta ei ollut ihan helppo löytää. Ajoin lauantaina tietä 66 pohjoiseen ja ajattelin kurkata, missä Siikaneva on. Mitään kylttiä ei osunut silmääni. Sunnuntaina ajoin samaa tietä etelään ja olin varautunut paremmilla ohjeilla, jotka löytyvät luontoon.fi -sivulta. Pohjoisesta tullessa tien varressa onkin myös opastus paikalle. Ollinkiventietä ajellaan noin reilut pari kilometriä, sen jälkeen kyltin mukaisesti oikealle. Parisataa metriä ja parkkipaikka on tien päässä. 

Parkkipaikalla ei ole opasteita, mutta taaimmaisesta kulmasta lähtee polku, jota kuljetaan vain parikymmentä metriä ja saavutaan Siikanevan opastaululle. Olisin mielelläni kävellyt pidemmän reitin, Siikanevan kierroksen (10 km), mutta lähestymässä olevat sateet ja mahdolliset ukkoset pistivät minut lyhyemmälle Pikkulatosaaren kierrokselle.

Opastaululta reitin aloitus on näkyvissä. 

Ensimmäinen suoetappi on parinsadan metrin pituinen. Pitkospuut ovat kohtuuhyvässä kunnossa.

Pienillä metsäosuuksilla reittimerkinnät ovat sinisiä maalimerkkejä. 

Heti ensimmäiseltä metsäosuudelta löytyy myös tämän reitin tulipaikka. Siihen on varsinaiselta polulta vajaa sadan metrin matka.

Tulipaikka on kalliolla aivan suon vieressä. Lähellä on myös puuliiteri, jossa oli mukavasti polttopuuta tarjolla.

Jatkoin kierrosta. Reitti on mukavaa vuorottelua suo-osuuksien ja lyhyiden metsäpätkien välillä. Ensimmäinen metsäetappi oli noin 300 metriä.

Vuorossa oli taas lyhyt suo-osuus. Kiinnitin myös huomiota, että juuri tässä kohdassa pitkospuissa oli paljon irronneita lautoja. Ne hidastivat hieman kiireistä kävelyäni (jännitin yhä kovan sateen mahdollisuutta).

Seuraavalla metsäosuudella noin 800 metrin kävelyn jälkeen oli reittini ainoa infotaulu, jossa kerrottiin vanhasta metsästä. Ehkäpä näitä tauluja olisi lisää pidemmällä reitillä?

Ja tässä kohdassa myös reitit eroavat toisistaan. Vasemmalle lähtee pidempi Siikanevan kierros, oikealle lyhyempi Pikkulatosaaren kierros. Kurvasin siis oikealle. 

Seuraava suoetappi! Ehkä kaunein reitillä. Suon ja pitkospuiden keskellä on sympaattinen pienen pieni metsäsaareke.

Ja tällä pikku saarekkeella on myös pikku penkki. Alkoi sadella, onneksi ei kovin reippaasti. Olin kuitenkin jo reitin puolivälissä ja ajattelin, että tuskinpa kastun kovin pahasti. Rumimmat ja synkimmät pilvet näkyivät itä- ja eteläpuolellani.

Kaunista suomaisemaa. Suon keskellä kasvoi yksinäinen kämmekkä. Nyt en päässyt lähemmäksi kuvaamaan, kengät eivät olisi kestäneet kosteutta.

Taas risteys. Kävelyä oli takana noin 1,3 km ja tässä kohdassa palataan samalle reitillä pidemmän Siikanevan kierroksen kanssa. 

Seuraavat viisisataa metriä reitti kulkeekin suon laitaa, mutta metsän puolella.

Suon laidalla oleva oja ylitetään pariin kertaan. Sillat ovat hyvässä kunnossa.

Tässä kohdassa suolle oli myös pystytetty valkoisia vempeleitä. Ihmettelin niitä jo kauempaa. Kyse oli suon ilmastovaikutuksiin liittyvästä tutkimuksesta.

Reitti jatkuu ojan laitaa pitkin, koivukujassa.

Vielä parisataa metriä suo-osuutta ja parisataa metriä metsäosuutta ja saavutaan lähtöpisteeseen. Sadekin loppui ja uskaltauduin hidastamaan vauhtia ja ottamaan selfien viimeisillä pitkospuilla.  

Aikaa kävelyyni meni vain 45 minuuttia. Evästauon kanssa reittiin kannattanee varata reilu tunti. Muita kävelijöitä en tavannut, mutta suolla kuulin kyllä muiden retkeilijöiden ääniä - olisivatko olleet juuri tulossa parkkipaikalle, kun itse reittiäni aloittelin. Pitkospuut olivat suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa, eivätkä ne olleet liukkaita sateellakaan. Myös muut rakenteet olivat asiallisessa kunnossa. Toivottavasti pääsen paremmalla säällä kävelemään koko Siikanevan kierroksen!

P.S. Muutaman sadan metrin päässä on Ollinkivi, jonka voi samalla reissulla käydä katsomassa.