Enkelinpesä ja Suopellonvuori Juvalla

Päivämäärä: 27.6.2019

Reitin pituus: 9 km (Tervaniementie-Enkelinpesä-Suopellonvuori-Tervaniementie)

Kohokohdat: Jylhät maisemat Enkelinpesällä ja Suopellonvuorella

Opasteet ja kyltit: Puutteelliset 

Parkkipaikka: Jätin auton Tervaniementien ja Kannuslahdentien risteykseen. Läheisellä Pälpäjärvellä pitäisi olla parkkipaikka, sitä en löytänyt.

Varusteet/jalkineet: Vaikea "rasti". Reitillä on paljon kävelyä tiellä, jossa olisi ollut mukava kävellä vaikkapa lenkkikengillä eikä kumisaappailla, jotka valitsin päivän reitille. Polkuosuudet olivat taas muutamissa paikoissa todella kosteita, siellä kumisaappaat olivat tarpeen. Lisäksi polut ovat paikoitellen melko lailla ummessa, joten pitkistä lahkeista ja saappaista oli iloa varsinkin nyt sateen jälkeen. Silti polvet olivat märkinä Enkelinpesälle noustessani.

Myönnetään: olin kuullut Juvan matkailussa työskentelevältä ex-kolleegaltani, että Juvan Hiidenmaan reiteissä on maastotyöt kesken eli kylttien ja reittien suhteen pitäisi olla tarkkana. Päätin silti lähteä tutustumaan juuri niihin reitteihin ja otin kohteeksi Enkelinpesän. Ja kyllä, ensikertalaisen oli hieman hankalaa löytää perille, mutta enköhän osaa nyt antaa lukijalle sellaiset ohjeet, että voit tutustua Enkelinpesään tänä kesänä (2019) - lisäilen sitten uusia ohjeita, kun Juva saa reittejä kuntoon.

Olin aikoinani hankkinut Hiidenmaan polkujen kartan (vuodelta 2004), se oli kuulemma yhä käytössä. Etsin Pälpäjärven parkkipaikkaa, joka sijaitsee Tervaniementiellä, se oli siis navigaattorissa määränpäänä. Ajelin Tervaniementietä edestakaisin pari kertaa, mutta en löytänyt parkkipaikan merkkiä. Kartasta päättelin retkeni jälkeen, että minun olisi ehkä pitänyt ajaa sivutielle, Pälpäjärven tilalle. Kun risteyksessä oli postilaatikoita, niin en uskaltanut sinne ajaa. Löysin kuitenkin kätevän kohdan, Tervaniementien ja Kannuslahdentien risteyksen, jossa olisi ollut parille autolle tilaa - ja siinä oli myös kyltti, josta tiesin olevani aika lailla oikeassa paikassa.

Tästä lähdin hiekkatietä kävelemään kohti Enkelinpesää. Ja hiekkatietä riitti. Katsoin karttaa ja totesin, että ensimmäiset kaksi kilometriä oli hiekkatietä. Jälkeen päin ajatellen: olisin hyvin voinut ajaa autolla vielä lähemmäs Enkelinpesää Kannuslahdentietä pitkin. Näin olisin ehkä jaksanut sitten kävellä pidemmän lenkin poissa hiekkateiltä.

Melkein kahden kilometrin kävelyn jälkeen huomasin polun kääntyvän vasemmalle pois Kannuslahdentieltä. Tässä kohdassa on myös ränsistynyt kyltti. 

Silti polku löytyy hyvin - tielle näkyy myös puissa olevat punaiset merkit (nauhat tai maalimerkit).

Polkua on kävelty melko vähän ja se on paikoitellen aika ummessa. Eksymisen vaaraa ei kuitenkaan mielestäni ole, punaiset merkit näkyvät selvästi. Melko reipas ja jyrkkä nousu, välillä jyrkkä lasku vehreään laaksoon, sitten toinen reipas ja jyrkkä nousu - sitten saavutaan Enkelinpesälle. Nousua kertyi kaiken kaikkiaan 50 metriä. 

En ihan tiennyt tarkkaan, mikä Enkelinpesä on. Nyt tiedän - se on haljenneista gneissilohkareista koostuva luolaryhmä. Sen jännittävin paikka lienee lippaluola, jonka alla on myös taukopaikka penkkeineen ja tulipaikkoineen. Lippaluolan kautta täytyy kulkea myös pieneen tupaan, joka paikalla on.

Kahvitauon jälkeen laskeuduin jyrkän mäen alas Kannuslahdentielle. Edellisenä yönä oli satanut, joten maasto oli vähän liukas, jyrkässä mäessä piti varoa. Pääsin kuitenkin turvallisesti alas tielle. Tältä (kaakkois-)puolelta lähestyttäessä Enkelinpesälle olikin melko hyvä opastekyltti.

Jatkoin taas noin kilometrin tietä pitkin. Isolla murskeella päällystetty metsätie ei ole suunniteltu kävelyä varten, se täytyy sanoa.

Kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan Pitkäjärven rantaan. Päätin lähteä rantareittiä kohti Suopellonvuorta, jossa kartan mukaan sijaitsisi hyvä näköalapaikka. Risteyksessä on Metsänväki-kyltti - tämä osa reitistä kun virallisesti kuuluu Metsänväkitaival-nimiseen retkeilyreittiin.

Pitkäjärven itärantaa kuljetaan hetken matkaa, sitten vastaan tulee Vuorireitti-kyltti.

Vuorireitti oli taas hieman haasteellinen. Puita oli kaatunut reitille ja kerran eksyin reitiltä hetkeksi. Huomasin kuitenkin valkoiset merkit puissa ja onnistuin pääsemään taas takaisin reitille. Ja nyt todella noustaan ylöspäin - nousua kertyi mittauslaitteeni mukaan melkein 80 metriä.

Suopellonvuorelta on upeat maisemat ja takana siintävä mäet vaikuttavat olevan kilometrien päässä. Valokuva ei tee oikeutta näille näkymille, joita ihailin useamman hetken. Otin kuvia, hörppäsin vettä, nautin mukavasta kesäpäivästä.

Suopellonvuorelta palasin Pitkäjärvelle. Sen pohjoisrannalla on laavu, jonne meinasin suunnata - mutta sen luona pörräsi metsäkone, joten päätin kuitenkin jättää tämän tauon väliin ja lähteä kävelemään kohti aloituspaikkaani. Pitkäjärveltä oli melkein kolmen kilometrin soratiekävely autolle. Päätin kuitenkin kävellä mieluummin sorateitä kuin lähteä seikkailemaan vielä uusille poluille. Soratien laidassa oli kuitenkin kukkia ja elämää, joten kuvasin niitä samalla kun rauhassa kävelin autolle.

Siispä: melkein kolmen tunnin kävely, suurin osa soratietä, onneksi mukana pari mukavaa polkuosuuttakin. Reitillä en tavannut ainoatakaan retkeilijää - soratiellä sentään yksi auto ajoi vastaan reippaalla vauhdilla. Siitä huolimatta, että polut eivät olleet ihan mieleeni ja kyltityksessä oli puutteita, nautin kävelystäni kovasti. Olisiko syynä upea kesäsää (joka ei ollut liian kuuma) sekä se, että löysin kuitenkin jännittävän luontokohteen, joka ei ole kaikkien tiedossa. Suosittelen kuitenkin tutustumaan - aja vaikkapa Enkelinpesän luokse autolla ja kävele Enkelinpesälle, Pitkäjärvelle ja Suopellonvuorelle. Kaikki sopivan matkan päässä ja löydettävissä. Kartta mukaan!