Bodvattnet runt -kierros Mustasaaressa

Päivämäärä: 25.6.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 65

Reitin pituus: n. 8,5 km (Bodvattnetin kierto ja käynti Långgrundetin taukopaikalla)

Kohokohdat: Bodvattnetin rannat, Bodbackin aitat, hienot kasvit, tuhannet linnut ja Saltkaret-torni

Opasteet ja kyltit: Erinomaiset

Parkkipaikka: Svedjehamnin satamassa, runsaasti tilaa

Varusteet/jalkineet: Sateisen yön jälkeen oli melko kosteaa. Varpaat kastuivat pehmeissä retkeilyjalkineissa. Lisäksi reitti oli melko kivikkoinen. Koko reitin kävelyyn suosittelisin hyväpohjaisia maastokenkiä.

Kesälomaretken kohteeksi valikoitui Merenkurkun saaristo ja päätin kävellä siellä pari luontopolkua. Etsin reittejä, jotka kulkisivat varmasti merenrannassa, jotta reiteillä olisi varmasti erilaista kuin kotimaisemissa. Ensimmäiseksi reitiksi valittiin siis Bodvattnet runt eli Bodvattnetin kierto. Luontoon.fi -sivulla mainitaan myös toinen reitti samoilla seuduilla, Björkö-Paniken vaellusreitin mantereella oleva osa. Totesin, että nämä molemmat voisi yhdistää kätevästi yhdeksi reitiksi - pituus ehkä noin seitsemän kilometriä.

Kesäkuinen tiistaiaamu valkeni sateisena, vaikka Matti Huutonen kertoili aamu-tv:ssä, että rannikoilla pitäisi tänään olla kaikkein aurinkoisinta. Sadetutkan mukaan sateen piti kuitenkin loppua aamun mittaan, jotta uskaltauduimme retkikaverin kanssa matkaan. Ajelimme Vaasasta Svedjehamnin satamaan, matkaa noin 40 km ja matkalla upea Raippaluodon silta, jonka näin ensimmäistä kertaa. Komea oli. Parkkipaikka löytyi satamasta helposti ja siellä oli runsaasti tilaa. Huomasin, että parkkipaikan kulmassa oli automaatti, johon pysäköinti tuli maksaa. Neljä tuntia 2 €, sen maksoin kiltisti.

Reittien aloituspiste löytyy parkkipaikan vierestä.

Svedjehamnin sympaattisen sataman punaiset aitat ohitetaan ensi metreillä.

Parkkipaikalla oli ensimmäinen kartta, mutta reittien risteyspisteessä oli vielä selkeämpi ja parempi kartta Bodvattnetin kierrosta. Päätimme kiertää reittiä vastapäivään ja kiepaista myös karttaan punaisella merkityn Långgrundin kävelyn edestakaisin. 

Reitti alkaa eräänlaisen portin alituksella.

Heti parinsadan metrin kävelyn jälkeen vastaan tuli ensimmäinen penkki. Reitillä oli melko hyvin istuskelupaikkoja.

Ja Bodvattnet-järven ranta tulee melko pian näkyviin. Kiikaroimme lintuja, vedessä näkyi mm. naurulokkeja, telkkiä, laulujoutsenia, silkkiuikkuja ym. ym.

Polku on hyvin hoidettu ja leveä. Se kulkee hetkittäin lehtimetsissä ja palaa taas lähemmäksi Bodvattnetin rantaa.

Seuraavaksi reitillä on vuorossa jännittävä paikka, Bodback. Täällä on aikoinaan ollut elämää kuhiseva rantakylä, jossa on ollut noin 130 rakennusta, aittoja ja vajoja. Aittoja on jäljellä jokunen ja niitä entisöidään yhä.

Paikalla oleva infotaulu kertoo Bodbackin elämästä. Reitillä on vain muutama tällainen opastaulu, kaikki hyvässä kunnossa.

Osassa aitoista on perinteinen ruokokatto, jonka päälle asetellaan kiviä painoksi.

Reitti jatkuu rantanittyjä ja -metsiä pitkin. Hetken matkaa kuljetaan suolla pitkospuita pitkin, sen jälkeen taas varmaankin entisen rantakivikon laitaa. Rantaniityt ja rantametsät ovat mukavan valoisia ja vehreitä.

Vajaa kolme kilometriä kävelyä takana ja saavutaan risteykseen, josta Bodvattnet runt -kierros kääntyisi takaisin kohti Svedjehamnin satamaa. Me päätimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti Långgrundetia, jonne tästä on siis noin 1,8 km matkaa.

Reitti Långgrundetiin kulkee sekin rantametsien ja -niittyjen halki. Täällä ei ole tarjolla kulttuurimaisemaa vaan villiä luontoa. Metsässä vilahteli lintuja (täällä voisi kuulemma nähdä vaikkapa valkoselkätikankin!), mutta emme saaneet niitä kuvattua. Liekö joku piiloutunut esim. tämän hassun puun koloihin? Täällä kuuntelimme myös käkeä, jolla oli mielestäni suomenruotsalainen aksentti.


Reitillä on myös yksi lammasaita, jota tässä kuvassa ylitän. Näillä kieppeillä tapasimme myös yhden retkeilijän - hän saattoi olla Björkö-Panike -reitillä rinkkoineen.

Kutsuin reittiä lammasaidalta Långgrundetiin pururadaksi. Polkua on parannettu puuhakkeella, siinä on todella mukava kävellä.

Olimme kävelleet melkein viisi kilometriä, kun saavuimme Långgrundetiin. Täällä on hyvä keittokatos, erillinen tulipaikka ja vielä pöytä/penkit -yhdistelmä. Niemessä on myös laituri, josta voi jatkaa matkaa veneellä Björkö-Panike -reitin seuraavalle osuudelle.

Evästauon jälkeen paluu samaa reittiä takaisin. Matkalla yritimme kuvata oksissa pyrähteleviä punatulkkuja. Olivat liian vikkeliä. Lopuksi saavuimme takaisin Bodvattnet runt -reitille ja vänkyröiden rantapuiden sokkeloon.


Lähestyimme Saltkaret-näkötornia ja saavuimme meren rantaan. Naurulokkeja täällä todellakin riitti - melkein lokki per merestä tököttävä kivi.

Saltkaret-näkötorni on komea ilmestys. Se kohoaa 23 metriä ympäristöään korkeammalle - alimmalle tasanteelle on jopa esteetön pääsy. Tornin lähellä on parikin eväspaikkaa ja tulipaikka, samoin kuivakäymälä.

Torniin kapuaminen nostattaa pulssia, mutta nousu kannattaa. Maisemat ovat upeat. Jopa Raippaluodon sillan tornit näkyvät kaukaisuudessa.  Lähellä näkyy Svedjehamnin satama.

Ja toiseen suuntaan voi ihailla saariston hauskoja muotoja. Täällä voi nähdä jääkauden loppuvaiheessa syntyneitä De Geer - moreeniharjanteita, jotka luovat tämän saariston pyykkilautamaisen maiseman.

Kävelimme vielä hiekkatietä pitkin takaisin Svedjehamniin ja istahdimme siellä Salteriet -kahvilaan kahville ja ansaitulle tyrnikakulle. Tyrnistä puheen ollen: sitäkään en itä-suomalaisena ollut aiemmin nähnyt näin paljon luonnonvaraisena. Kukkaloistosta voi mainita myös uudet tuttavuudet: ruohokanukan ja käenkukan. Suo-osuuksilla bongattiin maariankämmekkä ja karpalon kukat.

Minun matkamittarini mukaan matkaa kertyi lähes 9 km. Aikaa kävelyyn meni melkein neljä tuntia - vauhti oli kieltämättä hyvin rauhallinen ja kuvaus- ja evästauot aika pitkiä. Silti suosittelisin varaamaan kunnolla aikaa, jos saman kävelyn teet.

Parkkipaikka oli täyttynyt kävelymme aikana. Varsinkin Saltkaret-tornilla näimme paljon muitakin retkeilijöitä tai tornilla kävijöitä. Paikka on ilmeisen suosittu. Långgrundetin reitillä näimme tosiaan vain yhden retkeilijän lisäksemme.

Retki Raippaluotoon ja Svedjehamniin oli todellakin hieno, harmaasta säästä huolimatta. Opin merellisestä luonnosta paljon - kuten myös seudun historiasta. Suositeltava kohde ja reitti kaikille!