Mustasaarenkeidas Isojoella

Päivämäärä: 10.5.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 548.
Reitin pituus: 1,2 km.
Kohokohdat: Keidassuon maisemat ja lintutorni.
Parkkipaikka: Piikkiläntien päässä, 5-6 autolle. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitti oli toukokuussa todella kostea. Lisätietoa tekstissä.
Vaativuustaso: Helppo reitti.
Tulipaikka: Ei.

Lomareissu kulki Isojoelle ja päätin ottaa kävelyohjelmaan Mustasaarenkeitaan lyhyen luontopolun. Pitkähkö hiekkatieosuus päättyi Piikkiläntien päähän, josta löytyy pysäköintitilaa muutamalle autolle. Sain valita paikkani, muita autoja ei ollut.

Ensimmäinen havaintoni oli parkkipaikan viereisen polun kosteus ja kuraisuus. En ollut varma, kuuluuko se luontopolun reittiin, sillä polun lähtösuunta näytti kuivemmalta. Joka tapauksessa päätin vaihtaa kumisaappaat jalkaan - se osoittautui tänään oikeaksi valinnaksi.

Kävelin lähtöpaikan luo. Opastaulu kertoo Haapakeitaan soidensuojelualueesta. Ollaan Rannikko-Suomen kilpikeitaiden vyöhykkeellä, jossa suot ovat tyypillisesti kohosoita. Sen huomasi täälläkin. Muuta opastetta lähtöpaikalla ei ole.

Paitsi tietysti luontopolun viitta. Polun alkupää oli sekin hieman kurainen, mutta ihan hyvin kuljettavissa. Jälkeen päin olen lukenut, että polku olisi vaativa esteetön luontopolku eli kuljettavissa esim. lastenvaunujen kanssa - tai pyörätuolilla avustajan kanssa. En suosittelisi, ainakaan tähän aikaan vuodesta.

Reitti kuljetaan myötäpäivään. Alkumatkalla ylitetään lyhyt silta ja alitetaan notkollaan oleva puunrunko.

Luontopolun taulu oli vanha, mutta ihan luettavissa. Ollaan siis entisellä laidunniityllä.

Ehkäpä reitin laidalla kasvava koivikko vähän viittaakin siihen, että täällä olisi viellä viitisenkymmentä vuotta sitten ollut avoin niittymaisema.

Kohosuo tosiaan! On hassua tulla suon laitaan ja nousta sinne - ei sentään portaita pitkin, mutta tätä leveää puusiltaa pitkin. Korkeuseron huomasi selvästi.

Suo-osuus kuljetaan kokonaan pitkospuilla - tai ehkä kutsumme tätä tosiaan sillaksi.

Keidassuosta kertovaa opastaulua oli mielenkiintoista lukea. En todellakaan muistanut termejä: märät kuljut ja mättäikköiset kermit. En muista kuulleeni koskaan reunaluisusta, joka oli siis suon reunan kynnys.

Suo-osuutta lienee noin nelisensataa metriä. Lintutornikin on jo näkyvissä.

Lintutornin alimmalle tasolle pääsee renkailla varustetuilla kulkuvälineilläkin.

Tornin huipulla ollaan. Kiva idea: muutama infokiekko kertoi ilmansuunnat ja pari kaukaisuuden kiintopistettä. Kuva itään - eli suuntaan, josta olen juuri paikalle tullut.

Ja toinen kuva etelään. Kiekko kertoo Merikarvialle olevan 25 kilometriä linnuntietä.

Tuohon suuntaan eli pohjoiseen jatkuu matka. Suo-osuus loppuu pian lintutornin jälkeen. Yllättävän hiljaista täällä oli, lintuhavainnot jäivät muutamaan västäräkkiin.

Loppumatkalla oli todellakin kosteaa - tämä oli se polku, jota olin pysäköintipaikalla katsellut (Auto taitaa näkyä kuvassakin taaempana). Pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa olisi tähän aikaan vuodesta haastavaa, enkä suosittelisi kävelyä parhailla tennareillakaan.

Palasin pysäköintipaikalle. Mittasin matkaksi 1,2 kilometriä, johon käytin aikaa puolisen tuntia. Toukokuisena lauantaina en tavannut muita retkeilijöitä.

Reitti on helpohko, sillä korkeuseroja lienee tuskin viittä metriäkään. Jos reitti on kesällä kuivempi, täällä on helppo ja mukava kulkea.

Suomaisemat sykähdyttävät minua aina. Nautin tästäkin pikku luontopolusta kovasti. Eipä muuta kuin seuraavaa suoreittiä kohti.

Sijainti: N=6887322.878, E=230394.291 (ETRS-TM35FIN)
GEO: lat=62.0217777, GEO:lon=21.8450758

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Terassikierros
Katikankanjoni
Kauhalammin kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle