Fiskarsinmäen luontopolku Espoossa

Päivämäärä: 1.5.2025
Luontopolkumiehen reittinumero: 545
Reitin pituus: 1,4 km
Kohokohdat: Rehevä luonto, Espoonlahden rantaniityt ja lintutorni, komeat lehmukset.
Parkkipaikka: Kahdeksalle autolle merkityt paikat osoitteessa Lasilaakso 20, Espoo. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kauklahden rautatieasemalta matkaa noin 2 km.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Polku kuivahko näin keväälläkin. Ei erikoisvaatimuksia.
Helppo reitti (ilman lintutornia ja Fiskarsinmäen huipulla käyntiä).
Ei tulipaikkaa.

Espoon Fiskarsinmäki on yksi niistä pääkaupunkiseudun paikoista, joista olin jo pitkään suunnitellut kirjoittavani esittelyn. Olin itse käynyt tutustumassa Fiskarsinmäkeen ja sen ympäri kulkevaan polkuun vuonna 2013, mutta blogiaikanani (eli vuodesta 2017 alkaen) en vielä ollut saanut aikaiseksi uutta visiittiä. Nyt päätin piipahtaa paikalla vappuaamuna. Uskoin, että tämä on yksi niistä kohteista, jotka ovat juuri tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan - edellinen käyntini oli sekin toukokuussa ja siltä reissulta muistan hyvin kukkaloiston Fiskarsinmäen rinteillä ja rantaniityillä.

Ajelin paikalle melko aikaisin vappuaamuna. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta parkkipaikalla oli jo pari autoa ja pari polkupyörää. Fiskarsinmäkeä esittelevä opastaulu ei ole ihan tuliterä, mutta tärkeimmät faktat ovat hyvin näkyvissä ja luontopolun reittikarttakin on tarjolla. Historiasta mainittakoon, että luonnonsuojelualueen savitasanko on ollut merenpinnan yläpuolella vasta muutamia satoja vuosia ja että Fiskarsinmäellä on todennäköisesti sijainnut kalastusmökkejä 1700-luvulla. Täällä on myös laidunnettu 1970-luvun lopulle asti, palataanpa siihen asiaan vähän myöhemmin.

Kiertosuuntaa reitille ei ole määritelty. Päätin kiertää sen vastapäivään. Keltaiset reittimerkinnät johdattavat leveää polkua pitkin. Heti alkumetreillä saattoi ihailla valkovuokkojen loistoa, tämä on tosiaan kiva vuodenaika vierailla tällä reitillä.

Reitti kulkee jonkin matkaa Mankinjoen laitaa pitkin.

Mankinjoen toisella puolen on punainen rakennus, jonka nimi näyttäisi olevan Villa Råback. Ihan hienostohuvilalta se ei vaikuta, enemmänkin pellon laidalla sijaitsevalta ladolta tai aitalta.

Näitä täällä riittää: komeita ja monihaaraisia tai -runkoisia sammalen jo peittämiä puuvanhuksia.

Polku kääntyy pois joen rannasta ja kurvaa Fiskarsinmäen laitaan. Keltaisia reittimerkintojä kannattaa seurata, sillä seudulla risteilee useitakin tallattuja polkuja. Tämä polku vie pellon laitaan. Taustalla näkyvän Kehä 3:n liikenne kuuluu tänne hyvin, mutta niin kuului myös keväinen linnunlaulu. Kuulin tässä esimerkiksi vuoden ensimmäiset metsäkirviset.

Kevään kukkien parhaimmistoa: valkovuokko ja pystykiurunkannus.

Reitti kiertää Fiskarsinmäen. Eteläisimmässä pisteessä voi tehdä pienen piston lintutornille.

Tornista on mainio näkymä Espoonlahdelle. Pikku kiikareillani sain jonkin verran lintuhavaintoja, mutta ranta on kuitenkin sen verran kaukana, että vähän jämäkämmät ja isommat kiikarit olisivat täällä tarpeen.

Samassa kohdassa, jossa polulta lähtee pistoreitti lintutornille, voi poiketa Fiskarsimäen laelle. Muistelin, että tämän polun varrella olisi se lehmus, jonka sisälle mahtuu aikuinenkin ihminen seisomaan. Opastetta ei ole, mutta lehmuksen luo lienee vain muutama kymmenen metriä.

Ja löytyihän se. Blogin pääkuvassa lehmus on kuvattu vielä hieman korkeammalta mäen laelta. Korkeuseroa lienee vain kymmenisen metriä, kovin korkeasta vuoresta ei ole kyse. Lehmuksen sisällä voi tosiaan käväistä, tässä kaksi eri käyntiäni vuosilta 2025 ja 2013.

Palasin ympyräreitille ja jatkoin sitä eteenpäin. Rantaniitty siintelee puiden takaa oikealla.

Lopuksi kävellään laidunniityn ja rantaniityn ohi kohti lähtöpaikkaa. Laidunnus lopetettiin täällä 1970-luvulla, mutta se aloitettiin uudestaan 1990-luvulla. Laiduntaminen houkuttelee alueelle kahlaajia ja avomaiden varpuslintuja. Lehmät pitävät kasvillisuuden lyhyenä ja helpottavat näin esimerkiksi kahlaajien ravinnonsaantia.

Kierros päättyi pysäköintipaikalle, jossa napsautin mittauslaitteen pois päältä. Hieman yli 1,5 kilometriä, johon sisältyi pienet pistot lintutornille ja Fiskarsinmäelle. Aikaa käytin vain 35 minuuttia. En pitänyt taukoja, en kantanut edes reppua mukana.

Reitti on helpohko. Polulla ei juurikaan ole juuria, tuskin kiviäkään. Korkeuseroakin on todella vähän. Tätä pikku kävelyä voi kyllä suositella kaikille, ennen kaikkea keväällä. Ja puun sisällä piipahtaminen kruunaa tämän luontoretken.

Sijainti: N=6674009.200, E=365473.535 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.180725, GEO:lon=24.574183

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Sundsbergin luontopolku
Hannusmetsän luontopolku
Tikankierros
Hanikan luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle