Hiekkasärkät-Vihaslahti lankkupolku Kalajoella

Päivämäärä: 19.4.2025
Luontopolkumiehen reittinumero: 543
Reitin pituus: 9 km (janareitti 4,5 km edestakaisin).
Kohokohdat: Kalajoen hiekkarannat, kiva lankkupolku, Vihaslahden luonnonsuojelualue rantaniittyineen.
Parkkipaikka: Aloitimme reitin sen eteläisestä päästä seikkailupuisto Pakan ja Kalajoki campingin tilavalta parkkipaikalta, Tuomipakkaintie 20. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Hiekkasärkille on julkista liikennettä ympäri vuoden. Lisätietoa esim. kalajoki.fi.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Helppo reitti
Yksi tulipaikka

Katsotaanpa, kuinka monta blogitekstiä saan aloitettua vanhoilla Suomi-iskelmillä. Tämän tekstin otsikkona on Tapani Kansan (RIP) "Kalajoen hiekat"-biisin kertosäe, jota tietysti mielessäni laulelin, kun Kalajoen hiekkasärkillä kävelin. Kalajoelle osuin Lapin talvilomareissun paluumatkalla - päätimme retkikaverin kanssa pysähtyä puolimatkan korvilla ja valinta kohdistui Kalajokeen, jossa olimme molemmat käyneet viimeksi suurin piirtein niinä aikoina, kun Tapani Kansa tuon biisinsä julkaisi.

Ja kyllä Kalajoen hiekat onnistui. Pääsiäislauantai valkeni puolipilvisenä ja viileänä - me lähdimme heti aamutuimaan tutustumaan hiekkasärkiltä Vihaslahteen kulkevaan polkuun. Päätimme aloittaa retken oman majoituspaikkamme lähistöltä eli reitin eteläpäästä. Olimme edellisenä iltana jo etsineet lähtöpaikan ja nyt suuntasimme siis Kalajoki campingin ja seikkailupuisto Pakan lähellä sijaitsevalle suurelle pysäköintipaikalle. Lähtöpaikka on seikkailupuiston ja leirintäalueen välissä. Tarjolla on kartta sekä nuoliopasteita kohti dyyniä, Merisärkkää (paikallinen viihdekeskus) ja Vihaslahtea, joka olisi reittimme määränpää.

Lankkupolkua pitkin on helppo kävellä. Ja jos taukoa tarvitsee, niin penkkejä on tiuhin välein. Ensimmäiselle penkille oli tuskin sataakaan metriä. Kuvassa Luontopolkumiehen etuoikealla näkyvään rakennelmaan palaan vielä blogin ja kävelymme loppumetreillä.

Dyyneillä ollaan. Reitti kulkee keskimäärin ehkä sadan metrin päässä rantaviivasta.

Lankkupolku käy viihdekeskus Merisärkän lähellä ja kurvaa taas lähemmäs rantaa. Parissa kohdassa lankkupolulta lähtee myös pistoreittejä kohti rantaa, yksi sellainen polku on näkyvissä alla olevassa kuvassa takavasemmalla.

Polku mutkittelee dyynien välissä. Dyynit ovat syntyneet vähän yli 4000 vuotta sitten harjun kohottua vähitellen veden alta maankohoamisen seurauksena. Aallokko ja tuuli ovat muodostaneet tänne rantavalleja, joiden yli tuuli on kuljettanut hietaa ja hienoa hiekkaa muodostaen kumpareikkoa.

Kasvillisuutta dyynien välissä kasvaa jonkin verran - mäntyjä, variksenmarjaa ja puolukkaa, merivehnää, poronjäkälää. Uusia korkeita hotelli- ja loma-asuntorakennuksia on melkoisesti. Mietiskelimme, mitä rakennuksia täällä mahtoi olla meidän edellisten käyntiemme aikana. Majoituskapasiteetin ja ravintolapaikkojen kasvu on varmasti ollut valtavaa.

Lankkupolku loppuu reilun kahden kilometrin kävelyn jälkeen. Reitti ylittää Tahkokorvantien ja jatkuu tavallisena ulkoilupolkuna.

Parinsadan metrin päässä on useampikin infotaulu. Välimatkataulun lisäksi tässä kerrotaan Kirkolta Kallaan -kulttuuripolusta, joka on ilmeisesti juuri tästä kohdasta Vihaslahteen kulkevan osuuden nimi. Polun varrella on luontopolulle tyypillisiä opastauluja, joissa kerrotaan meren ja paikallisten asukkaiden yhteiselosta. Takana näkyvä opaskartta niputtaa kaikki alueen ulkoilureitit, joihin kuuluu myös hiihtolatuja, hevosreittejä ja frisbeegolfväyliä.

Reittiä voi helposti kulkea myös polkupyörällä - tai vaikkapa lastenvaunujen kanssa.

Ensimmäisen opastaulun aihe on merestä noussut maa. Jääkauden jäljiltä maa painui kuopalle ja sen kohoaminen jatkuu yhä - paljastaen aina uusia laidunmaita ja asutettavia alueita. Nämä ihastuttavat rantaniityt pidetään kesäisin lampaiden laidunmaina.

Silta ylittää Keihäsojan. Tämä paikka mainitaan reitin haasteellisimpana kohtana liikuntaesteisille.

Polku jatkuu hetken rantametsikössä, kunnes saavutaan taas puupolulle, joka ylittää rantaluhdan. Arvelimme, että tienoo saattaa olla melko lailla kuivemman näköinen kesällä. Tuskinpa lampaatkaan täällä vedessä kahlaavat.

Seuraavan taulun aihe on merenrantaniityt. Laidunnuksen hiivuttua tällaiset rantaniityt ovat vähentyneet kovalla vauhdilla. Onneksi on ryhdytty pelastustoimiin ja laidunnusta on täälläkin taas aloitettu uudestaan. Siitä hyötyvät esimerkiksi useat kahlaajalinnut.

Nyt oli jo reitin päätepistekin näkyvissä. Vihaslahden lintutorni on kuvan vasemmassa reunassa. Muutaman sadan metrin puusilta vie Poukaman kodalle, josta on ehkä sadan metrin matka lintutornille.

Viimeisessä reitillä olevassa opastaulussa on hieman Kalajoen matkailun historiaa. Se juontaa juurensa 1900-luvun alkuun, jolloin väki kerääntyi ranta-alueen "pakoille" eli korkeille kumpareille. Herrainpakka oli herrasväen suosima varjoisa kumpare, Tuomipakka taas valkoisena kukkiva lemmenpesä. Ensimmäinen hotelli aukesi vuonna 1931.

Reitti saapuu Poukaman kodalle, jonka yhteydessä on myös tulipaikka.

Kodalta on tosiaan lyhyt matka Vihaslahden lintutorniin, jonne kipusimme kiikaroimaan ja eväitä nauttimaan. Eväspaikkoja olisi toki ollut muuallakin, sillä penkkejä oli matkan varrella iso määrä.

Lintubongaus toi sekin tulosta. Näimme useammankin lajin ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Erityisen runsaasti täällä tuntui lentelevän taivaanvuohia, joiden soidinääntä tuntui kuuluvan joka puolelta. Taivaanvuohen "laulu" on mekaanista "tik-kot, tik-kot" -sarjaa, joka tuntuu jatkuvan pitkään. Taivaanvuohi on saanut nimensä mäkättävästä äänestä, joka syntyy sen pyrstösulkiin osuvasta ilmavirrasta, kun lintu tekee syöksyjä alaspäin. Tätäkin ääntä kuulimme useasti lintutornin lähistöllä.

Aloitimme paluumatkan, joka sujui hieman menomatkaa reippaammin. Pysähdyimme kuitenkin lankkupolun alussa olevalle lavalle, joka taidettiin mainita jossain näköalapaikkana, lieneekö kyse seudun korkeimmasta dyynistä. Liekö näköala aiemmin ollut rannan suuntaan avoimempi - nyt kumpareen vieressä on tuliterän näköisiä loma-asuntoja.

Paluumatkalla pistäydyimme myös lähempänä merenrantaa. Itse asiassa oikaisimme tästä kohdasta rantaa pitkin kohti loppusuoraa. Hiekallakin oli ihan mukava kävellä.

Viimeiset parisataa metriä jäljellä. Taustalla näkyvä torni on seikkailupuiston Mega Ziplinen lähtölava, josta vaijerit toivat suurin piirtein tähän paikkaan, jossa kuva on otettu. Blogin alkupään kuvassa näkyvä rakennus on siis tämän vaijeriliu'un päätepiste. Kannattaa vilkaista seikkailupuiston sivuilta, millaisesta matkasta on kyse. Puisto ei vielä ollut avoinna, joten emme päässeet kokeilemaan. Harmi! (Just kidding.)

Kierros - tai oikeammin edestakainen matka - päättyi pysäköintipaikalle. Kävelyä noin 9 kilometriä, aikaa käytimme kaksi ja puoli tuntia. Tapasimme reitillä muutaman kävelijän ja pari pyöräilijää. Aikaisesta aamusta johtuen saimme kävellä aika rauhallisissa merkeissä.

Reitti on helppo, vain näköalapaikan kieppeillä on muutama porras, muuten reitin pienet nousut ja laskut ovat loivia ja helppolkulkuisia. Tämä on myös reitti, josta voi helposti kävellä halutessaan vain osan. Tai rytmittää kävelyä pysähtelemällä istuskelupaikoille - ja onhan reitin varrella myös muutama ravintola, jonne voi pysähtyä virkistävälle kahvi- tai juomatauollekin. Tai lounaalle. Tai vaikka päivälliselle. Lankkupolun laidalla on monien mahdollisuuksien ja palveluiden keidas.

Sijainti: N=7126846.673, E=344955.176 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=64.232785, GEO:lon=23.802413

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ohtakarin luontopolku
Jämsänkallion luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.