Pappilanniemen luontopolku Valkeakoskella

Päivämäärä: 8.10.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 459
Reitin pituus: 1,6 km
Kohokohdat: Vanajaveden hienot maisemat, useampi taukopaikka veden äärellä
Parkkipaikka: Pappilanniemen kurssikeskus, osoite Pappilanniemi 51. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Bussipysäkki noin 500 metrin päässä
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Helppo reitti
Useampi tulipaikka

Sunnuntai-iltapäivä ja matka vei minua kohti Pirkanmaata. Oli aurinkoista ja teki mieli hyödyntää mukava sää kävelemällä yksi lyhyt luontopolku ennen pimeää. Löysin Valkeakoskelta kilometrin mittaiseksi ilmoitetun Pappilanniemen luontopolun ja ajattelin käydä katsomassa, olisiko se mahdollista kävellä. Lukaisin nimittäin Valkekosken nettisivulta, että luontopolku on vapaasti käytettävissä, jos Pappilanniemen kurssikeskuksessa ei olisi mitään tapahtumaa.

Sääksmäen siltoja ajellessani mietin, että reitti on yksi omista suosikeistani Suomen tieverkossa. Joskus aikoinaan siltojen kupeessa oli Helsingin ja Tampereen välisen reitin ykköstaukopaikka, nyt ohiajavia autoja lienee melko vähän enkä ole pysähtynyt sillan nostalgiseen kahvilaan aikoihin. Heti Sääksmäen jälkeen kurvasin sitten Pappilanniemeen. Parkkipaikka löytyi helposti ja se oli aivan tyhjä, joten oli helppo todeta kävelyn luultavasti onnistuvan. Parkkipaikan laidalla on vihreä opaste, joka osoittaa kohti luontopolkua ja nuotiopaikkaa.

Reittikarttaa ei ole, mutta nuolia on helppo seurata. Reitti kierretään myötäpäivään. Ihan aluksi ohitetaan lukittu rakennus, jossa ei ole ikkunoita polun suuntaan. Sen ovessa oli kyltti, jossa kerrottiin avainten löytyvän kurssikeskuksen vastaanotosta. Uskaltauduin kurkkaamaan rakennuksen toiselle puolelle, jossa avautuivat koko seinän kokoiset ikkunat kohti järveä. Kysäisin Pappilanniemen kurssikeskukselta rakennuksesta ja se on kuin onkin katettu tulipaikka, joka on vuokrattavissa ryhmille.

Muutama kymmenen metriä eteenpäin, nyt nuoli osoittaa kohti rantakalliota.

Rantakalliolla on ensimmäinen avoin tulipaikka ja taukopaikka. Täällä oli myös useampikin puistonpenkki, joten istumapaikkoja on melkoinen määrä.

Aivan kallion reunalla on kiva piknikpöytä. Maisema avautuu itään ja kaakkoon, täällä voisi nautiskella aamuauringosta.

Tässä kohdassa en löytänyt selkeää opastetta reitin jatkumiseen. Turvauduin kännykkään ja Karttaselain-sovellukseen, jonka mukaan reitti näyttäisi kulkevan ihan rannan vieressä kohti etelää. Pururatamainen reitti löytyi kuitenkin hieman kauempaa rannasta. En ollut ihan varma, kuljenko oikealla polulla (reittimerkintöjä täällä ei ole), mutta seuraavassa niemenkärjessä kyllä huomasin, ettei aivan rannassa kulje polkua - tämä oli selvästikin oikea reitti.

Seuraavan niemenkärjen tuntumassa oli taas piknikpöytä, siitäkin päättelin olevani oikealla reitillä. Nyt ollaan reitin eteläisimmässä kohdassa ja käännytään kohti länttä.

Seuraavaksi reitti kurvaa lahdelmaan, jossa voi ihailla Vanajaveden maisemia useammassakin paikassa.

Täältä löytyy myös laituri, jonka tuntumassa oli isohko ryhmä vesilintuja. Yritin hipsiä lähemmäksi, mutta ne lähtivät liikkeelle, kun olin kymmenen metrin päässä rannasta. En kerennyt tehdä lajimääritystä.

Tulin rantaan ja huomasin: tämähän onkin vetolossi! Olin unohtanut lukeneeni siitä - täällä voi tosiaan "ajella" vetolossilla viereiseen nimettömään pikkusaareen, jossa on myös laavu ja tulisija. Olisin luonnollisesti halunnut käväistä vastarannalla ja pikkusaarella, mutta totesin, että yhden henkilön vetämänä lossia oli hieman hankala kuljettaa. Kun valokin alkoi jo vähetä, niin päätin jättää saariretken toiseen kertaan.

Matka jatkui lossin ihmettelyn jälkeen. Reitti kulkee vielä hetken rannan läheisyydessä ja onpa täällä vielä ainakin yksi piknikpöytäkin. Kuvasin lossi- ja saarimaiseman vielä yhdestä suunnasta.

Sitten reitti nousee mäelle ja ulkokirkon tuntumaan.

Luontopolku-opaste vie yhä kohti länttä. Reitin varrella oli jonkinlainen rakennelma, jossa oli soitettava kello. Kävi mielessä, että se voisi olla kirkonkellokin, mutta arvelin kuitenkin sen liittyvän frisbeegolfrataan, joka täällä mäntykankaalla oli. Heittäjä voi kilauttaa kelloa vapaan radan merkiksi. Kello näkyy kuvassa polun vasemmalla puolella - ja taitaapa yksi frisbeegolfmaaleistakin näkyä puiden takana oikealla.

Reitti kiertää pienen lenkin frisbeegolfradan lomassa. Täälläkään ei ollut merkintöjä - ja rataan liittyviä polkuja on melkoisesti, joten ei ole ihan helppoa tietää, kulkeeko luontopolkua ihan suunnitellun reitin mukaisesti. Seurailin Karttaselain-sovellusta ja yritin kiertää polun suurinpiirtein siihen merkityn reitin mukaisesti. Onneksi frisbeegolfkiekkoja ei viuhunut pääni ohi - pari pelaajaa tosin näin reitin lähistöllä.

Frisbeegolfradan kierroksen jälkeen polku palailee parkkipaikalle. Mittasin kierroksen pituudeksi noin 1,6 kilometriä ja aikaa käytin puolisen tuntia. En pitänyt taukoja. Tapasin reitillä yhden lenkkeilijän ja pari frisbeegolfaajaa.

Pappilanniemen luontopolku on melko helppo. Korkeuseroa lienee vain viitisentoista metriä ja polku on leveä ja suurilta osin päällystetty soralla tai hakkeella. Reittiä oli mukava tallustella omassa rauhassa - ehkäpä vetolossi ja saari laavuineen pitää käydä kokeilemassa vaikkapa kauniina kesäaamuna.

Sijainti: N=6787145.275, E=342192.458 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.187108, GEO:lon=24.064001

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vallonjärven luontopolku
Rapolan muinaispolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle