Palvian luontopolku Jämsässä

Päivämäärä: 6.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 388
Reitin pituus: 4,5 km
Kohokohdat: Mukavat metsät, hienot suo-osuudet pitkoksineen.
Parkkipaikka: Palviantie 489. Tilaa noin kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät. Pari epäselvää kohtaa. Parannuksia tulossa.
Varusteet/jalkineet: Keväällä reitti oli kostea. Kumisaappaat olivat tarpeen. Suosittelisin kyllä vedenpitäviä jalkineita suomaastoon ja kosteisiin metsiin.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Jämsä. Synninlukko käyty. Mietin, kävelisinkö vielä toisenkin polun samoilla suunnilla ennen kuin jatkaisin matkaa kohti Pirkanmaata. Lopulta päätin, että käyn vielä kävelemässä Palvian luontopolun, olin merkannut sen kysymysmerkillä viikonlopun retkiohjelmaani. Osoite navigaattoriin ja matkaan. Melkoisen pitkä hiekkatieosuus, tie ihan kohtalaisessa kevätkunnossa. Pääsin perille ja löysin parkkipaikan helposti.

Sitten ensimmäinen tenkkapoo. Mihinkähän suuntaan luontopolku tästä parkkipaikalta lähtee? Katselin useampaan suuntaan ja päädyin lopulta tutkimaan parinkymmenen metrin päässä näkyvää puurakennusta - riihtä tai latoa. Se on suoraan poispäin Palviantieltä. Sen kulmalta näin sitten ensimmäisen sinisen reittimerkinnän (riihen vasemmalla puolella). Sinne siis!

Polku aloitellaan valoisassa sekametsässä. Reittimerkinnät näkyivät hyvin valkoisissa koivunrungoissa. Polku oli suhteellisen kostea, ainakin tähän aikaan vuodesta. Luontohavainto heti alkumetreillä, kuulin pajulinnun laulun ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

Ensimmäinen luontopolun infotaulu kertoo lehtikuusesta. Taulut olivat täällä pelkistettyjä - sopiva määrä tekstiä, ehkä yksi piirretty kuva sen seurana.

Vanhanpaikanmäellä (nimen löysin Karttapaikasta) kävellään vajaan kilometrin kierros. Sen jälkeen polku saapuu takaisin Palviantien laitaan.

Tielle tullessani en tiennyt, minne suuntaan pitäisi jatkaa. Mietin vaihtoehtoja: lähden tietä vasemmalle, lähden tietä oikealle, jatkan suoraan (ehkä polku olisi jäänyt vähän lumen alle, sitä nimittäin oli tässä kohdassa vielä hieman jäljellä). Voisin myös hyödyntää puhelimen Karttaselain-sovellusta, josta löytyy huomattava määrä reittejä kartalla. Sen mukaan polku tosiaan jatkuisi oikealle tien toisella puolella. Loikin metsään ja etsin polun. Kyllä, jonkinlainen polku kulki tässä oikealle (kohti etelää), mutta vähän matkan päässä näkyi kuitenkin talon piha. Päätin palata tielle ja kulkea sitä jonkin matkaa, palaisin sitten metsään, kun piha on ohitettu.

Näin tein. Ja löysin taas opasteitakin. Noin sata metriä talon ohituksen jälkeen siniset merkinnät johdattivat minut metsään ja Palvianjärven rantaan.

Tässä oli mielestäni reitin ehdottomasti hienoin osuus. Pitkokset kulkevat Palvianjärven itärannalla sijaitsevan pienen suoalueen läpi. Otin kuvia joka suuntaan. Blogin pääkuva ja alla oleva kuva on otettu suurin piirtein samasta paikasta kahteen eri suuntaan. Mietin, että nyt kaipaisin istumapaikkaa - tässä maisemassa olisi tosi mukava juoda aamukahvia. Ajattelin jopa istuvani pitkosten laitaan (ne olivat joissain kohdissa reilusti suon yläpuolella), mutta bongasin kuitenkin penkin suon laidassa. Pääkuvassa penkki jo häämöttää kuvan taka-alalla.

Penkin ympäristö pienellä tasanteella oli hieman veden alla, ehkä sentin verran. Sepä ei minua haitannut. Kieltämättä taisin aika monta kertaa hokea itselleni "Älä pudota mitään", jotten kastelisi reppua tai hanskoja tai eväsleipiäni. Vasemmalla näkyvä infotaulu kertoo sammalista.

Pitkospuuosuus jatkuu vielä hetken, kun sukelletaan metsään.

Ja pitkospuiden loppuessa on infotaulu pitkospuista. Yhtäkkiä jäin miettimään, josko reitti kuuluisi kiertää toisin päin - olisiko pitkospuista kertova kyltti ennemmin niiden alussa kuin lopussa? Olisiko tieosuus ollut selkeämpi eri suuntaan kuljettaessa? Tässä vaiheessa voin jo kuitenkin kertoa, että loppumatkalla ei ollut yhtään hankalaa osuutta - reitti oli mielestäni tieosuutta (ja lähtöpaikkaa) lukuunottamatta ihan mukava kiertää myötäpäivään.

Pieni matka kuivaa maata ja sitten taas seuraavalle pitkospuuosuudelle. Tällä suolla näkyi olevan kartassa nimikin, Isosuo.

Vähän yli kaksi kilometriä kävelyä takana. Luontopolkumies ylittämässä Isosuota pitkoksia pitkin.

Tupasvilla ei tässä vaiheessa kevättä muistuta vielä sitä pörröä, mikä siitä myöhemmin kesällä tulee.

Suo-osuuden jälkeen metsään, loppumatka kuljetaan ehkä eniten luonnontilaisissa - tai ainakin vanhimmissa metsissä, mitä reitin varrelta löytyy. Hetken kuluttua voi myös infotaulusta lukea saman asian: paikan nimi on Ryönänkases (!) ja se on todellakin vanhaa aarnimetsää ja liitetty Natura 2000-luonnonsuojeluohjelmaan. Puustossa on paljon kuolleita ja kasvunsa lopettaneita puita ja ne tarjoavat tietysti paljon pesäkoloja vaikkapa pöllöille ja tikoille. Kuva on otettu hieman ennen kaikkein vanhinta metsää, paikassa jossa oja ylitettiin vähän vanhempaa siltaa pitkin. Muuten rakenteet olivat täällä hyvässä kunnossa.

Tykkään reittimerkintätaiteesta. Ryönänkaseksessa maalia oli laitettu vanhaan koivupökkelöön.

Isosuon jälkeen polku oli tehnyt käännöksen kohti pohjoista. Ryönänkaseksen ohituksen jälkeen, kolmen kilometrin kohdalla polku tekee 90 asteen käännöksen kohti länttä. Kyltti kertoo, mitä seuraavaksi on odotettavissa.

Kota on pienen ja ilmeisesti nimettömän järven tai lammen rannalla. Täällä on myös puusee ja tulipaikka. Puutilannetta en valitettavasti muistanut tarkistaa.

Kerroksellisuutta. Kodan lähistöllä on vanha reittikartta, vanerista tehty. Tässä kartassa polun linjaus näyttää suurin piirtein samalta kuin nykyään - lukuun ottamatta pientä tieosuutta reitin koillisnurkassa.

Kodan tienoilla mietin hetken, minne reitti jatkuisi. Kartan perusteella arvelin, että reitti jatkuisi lammen rannassa ja sieltä löysin taas sinisiä reittimerkkejä. Pieni lahti ("lahukka", sanoisin savolaisena) oli kylmän aamun jäljiltä hieman jääriitteen peitossa. Lahden yli on ilmeisesti joskus kulkenut silta, josta on jäljellä laiturimainen puurakennelma vastarannalla. Sinne suuntaan polku ei ainakaan nyt vie. Ja vielä yksi havainto tästä maisemasta: lahden pohjukasta nousi kaksi pientä kahlaajaa, joiden kyljet kerkesin nähdä hyvin. Todella selkeästi mustavalkoinen kroppa, jossa väriraja oli hyvin erottuva. Lisäksi näin ruosteenruskeaa selässä tai siivissä. Kotona tutkin nettiä ja totesin todennäköisesti bonganneeni elämäni ensimmäiset suosirrit.

Lammen rannalta noustaan jonkin aikaa puronvartta pitkin. Puron ylitys ja sitten onkin vuorossa loppusuora kohti parkkipaikkaa.

Saavuin Palviantielle. Parkkipaikka oli parinkymmenen metrin päässä vasemmalla. Kuljin tien yli ja tulin pientä pusikkoista kujaa pitkin takaisin parkkipaikalle. Tämä on se näkymä, jota kannattaa siis katsoa, jos haluaa kiertää reitin vastapäivään. Joko pusikon halki tai tietä pitkin, sen jälkeen tien toiselle puolelle. Easy as pancakes! Tai haymaking, kuten suomeksi ehkä sanottais.

Kierros kierretty. Matkamittari näytti noin 4,5 kilometriä ja aikaa polun kiertämiseen meni hieman päälle puolitoista tuntia. Se sisälsi mukavan kahvitauon rantasuon laidassa. Muita kävelijöitä en reitillä tavannut.

Reitti ei ole kovin vaikea, korkeuserot ovat tosi maltilliset. Pieniä haasteita reitin löytymisen kanssa, muuten mukavan leppoisaa metsä- ja suokävelyä. Itselleni metsäreitit ovat mieluisia, pidän siitä, että polku kulkee todellakin luonnossa eikä puistossa asutuksen laitamilla. Mukava kokemus, paljon plussaa hienoista pitkospuuosuuksista.

P.S. Tämän perusteella uskon reittiopasteisiin olevan tulossa parannusta: Palvian luontopolku Himosjamsa.fi -sivulla.

Sijainti: N=6876741.255, E=406779.043 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.011566, GEO:lon=25.219529

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Synninlukko
Tampinkierros
Himoshuipun reitti

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle