Alakylän luontopolku Kouvolassa

Päivämäärä: 5.5.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 386
Reitin pituus: 4 km. Itse kuljin tällä kertaa noin 2 kilometrin matkan.
Kohokohdat: Vanha metsä, pari kivaa taukopaikkaa, Kymijoen rantamaisema.
Opasteet ja kyltit: Hyvät
Parkkipaikka: Läntinen Ratatie 286, tilaa muutamalle autolle. Paikka kartalla.
Lisää parkkipaikkoja mm. Korian sillan pysäköintialueella noin sadan metrin päässä.
Varusteet/jalkineet: Hyväkuntoinen reitti, jossa ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa, jopa helppo reitti
Yksi tulipaikka

Tällä kertaa minulle oli tarjolla paikallisoppaat. Kiitos Jukka ja Johannes heti näin aluksi! Sovimme treffit parkkipaikalle. Mutta mille parkkipaikalle? Minä navigoin netistä löytämääni osoitteeseen Läntiselle Ratatielle, retkiseuralaiset olivat junaradan toisella puolella Korian sillan tuntumassa. Muutaman minuutin päästä olimme sitten samassa paikassa, reitin virallisessa lähtöpisteessä (joka oli siis aivan autoni vieressä). Paikallisoppaideni mielestä se oli turhan monen mutkan takana ja ymmärrän sen hyvin, jouduin kiertämään aikamoisen lenkin päästäkseni Läntiselle Ratatielle.

Parkkipaikan vieressä on opastaulu, josta voi tutkia reittikarttaa sekä lukea muutamia perustietoja reitistä - sekä luonnosta sen varrella. Kivat piirroshahmot toivottavat kävelijän tervetulleeksi!

Polku lähtee parkkipaikalta leveänä, päällystettynä ja hyväkuntoisena. Heti voi todeta, että tämän reitin rakenteet (sillat, pitkokset ja penkit) ovat vallan mainiossa kunnossa. Reittimerkinnät ovat sinisiä maalimerkkejä.

Metsä on melko luonnontilaista. Kelopuita ja kaatuneita puunrunkoja näyttäisi olevan melko paljon. Ensimmäinen pieni risteys (kyltti näkyy kuvassa vasemmalla) tulee vastaan jo sadan metrin kävelyn jälkeen.

Kyltin kohdalta voi tehdä pienen piston Kymijoen rantaan. Sen teimme mekin. Rannassa on erinomainen istuskelupaikka penkkeine ja pöytineen. Korian sillat ovat aivan lähellä. Ja huom! Samat sillat ovat näkyvissä myös Pioneerimetsän luontopolulla, josta kirjoittelin vuonna 2019.

Palasimme rantatöyrään päälle ja risteykseen. Suunta kävisi tästä kohti Alakylää.

Tästä ratkaisusta pidän kovasti - lyhyenkin reitin varrella voi olla useampi penkki, jolla voi halutessaan pitää pienen juomatauon.

Reitti laavulle on todella helppokulkuinen, sillä tälle Kymijoen rantatöyräälle tyypilliset sulamisvesien urat eli raviinit ylitetään hienoja puusiltoja pitkin.

Reitin varrella on opastauluja, joissa seikkailevat piirroseläimet. Opastauluissa on sopiva määrä mielenkiintoista ja paikallista faktaa. Peukutan!

Näköalapaikka (blogin pääkuvassa) tarjoaa hieman Kymijoen maisemaa. Näköalaa voisi kuitenkin kuvata rajoitetuksi, sillä rannan puusto peittää sitä jonkin verran. Kymijoesta kertova infotaulu mainitsee joitakin uhanalaisia lajeja, joita joella ja sen rannoilla voi tavata: tulvamittari, palpakkokuoriainen, juurtokaisla ja lietetatar. Eivät ihan tuttuja lajeja minulle...

Hetken päästä pysähdyimme punaisen tolpan luo. Tiedänkö, mikä tämä tolppa on? Veikkasin kai luonnonsuojelualueen rajatolpaksi. Ei kuulemma ole - vaan merkki kuumasta linjasta. Tässä on todellakin kulkenut kuuma linja Washingtonin ja Moskovan välillä. Wikipediankin mukaan "linjasta kertovat Posti- ja lennätinlaitoksen merkillä varustetut tolpat, joista moni on edelleen olemassa." Täällä niitä voi tosiaan käydä ihmettelemässä!

Vajaa kilometri kävelty, saavutaan Alakylän laavulle. Perjantai-illan kunniaksi laitoimme tulet ja paistoimme makkarat. Paikalla oli muutama puunkalikka, mutta suosittelen kyllä ottamaan omat polttopuut mukaan.

Tauon jälkeen jatkoimme vielä hetken matkaa. Laavun jälkeen lähdetään laskeutumaan portaita.

Portaat tuovat sillalle, joka ylittää Pyteränojan. Se on luonnontilainen savimaan puro ja siten erittäin uhanalainen luontotyyppi. Sen vesi on huomattavasti sameampaa kuin Kymijoen. Kannattaa muuten vilaista Kouvolan nettisivuja tästä luontopolusta. Mahtaakohan siellä oleva kuva olla tästä täsmälleen samasta paikasta - maisema näyttää ilmeisesti kesällä aika erilaiselta kuin näin toukokuun alussa.

Sillan ylityksen jälkeen paikallisoppaani ehdottivat, että palaisimme samaa reittiä takaisin. Kierroksen loppuosa ei ilmeisesti ole läheskään niin kuvauksellinen ja mielenkiintoinen kuin tämä ensimmäinen kilometri. Niin teimme. Matkalla kuunneltiin vähän kevään lintuja ja havaittiin todennäköinen puukiipijän pesä - enpä ollut sellaistakaan ennen nähnyt.

Palasimme parkkikselle. Napsautin mittauslaitteen pois päältä. Noin kaksi kilometriä kävelyä, aikaa siihen kului tänään puolitoista tuntia. Se kuulostaa paljolta, mutta reitin varrella otettiin melkoinen määrä kuvia ja makkaranpaistokin kesti hyvän tovin. Muutaman muunkin ulkoilijan tapasimme reitin varrella.

Tämä osa reitistä oli tosiaan helppoa aina laavulle asti. Korkeuseroa ei juurikaan ollut, paitsi niissä kahdessa kohdassa, jossa laskeuduimme joen rantaan. Parkkipaikalta laavulle asti kävelyreitti sopii varmasti ihan kaikille.

Mukavaa oli. Ehkä joskus ohiajaessani kierrän vielä koko luontopolun.

Sijainti: N=6746606.404, E=479250.212 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.854236, GEO:lon=26.618106

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pioneerimetsän luontopolku
Niivermäen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle