Terveysmetsäpolku Hyvinkäällä

Päivämäärä: 16.10.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 375
Reitin pituus: 2,4 km
Kohokohdat: Helpohko polku suo- ja metsäluonnossa, erikoiset moreeniharjanteet
Parkkipaikka: Jousikadun päässä, hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Hyvä sorastettu polku, paljon pitkoksia. Ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa (jopa helppo) reitti.
Ei tulipaikkaa

Yksi asia mainittava ennen luontopolulle lähtöä. Olen väistellyt koronaa kaksi ja puoli vuotta ja nyt olen alkanut vitsailla, että metsissä ja luontopoluilla liikkuminen on antanut minulle jonkinlaisen super-vastustuskyvyn. Alan uskoa metsien terveyttä edistävään vaikutukseen. Oli mukava lähteä tutustumaan luontopolkuun, jonka ideakin on terveyden edistäminen.

Asiaan. Sateinen sunnuntai, jossa näytti kuitenkin olevan puolen päivän kieppeillä pari tuntia taukoa sateesta. Halusin lähteä parille luontopolulle ja valitsin suunnaksi Hyvinkään ja Riihimäen. Ensimmäiseksi ajelin siis Hyvinkään keskustan tuntumaan Jousikadulle, jossa Hyvinkään nettisivu kertoo Terveysmetsän luontopolun lähtöpisteen sijaitsevan. Parkkipaikka ja opastaulu löytyivätkin lyhyen, noin sadan metrin tien päästä. Opastaulu on mielestäni tosi kiva - kartan lisäksi tästä löytyy hieman tietoa Terveysmetsästä, Tehdassuosta (jossa reitti pääasiassa kulkee) ja mukavia luontokuvia.

Kartasta käy ilmi reitti, jonka polku kiertää. Lähtöpaikka on reitin läntisimmässä pisteessä. Oranssilla on merkitty esteetön polku, keltaisella pidempi reitti. Reitin kiertosuunta on vastapäivään.

Hauskat kuusen näköiset nuoliopasteet johdattavat polulle. Niitä oli reitillä tarpeeksi.

Alkumatka kuljetaan siis esteettömällä polulla, vanhassa (kuusivoittoisessa) sekametsässä.

Reitillä on pari istumapaikkaa, ensimmäinen heti alkumatkalla, noin sadan metrin kohdalla. Reitti ylittää metsässä risteilevän ojan tai puron parikin kertaa. Penkki on melkein puron laidalla.

Esteettömällä polulla on pitkä pitkososuus - tai ehkäpä sanoisin tätä taas mieluummin puusillaksi. (Blogin pääkuvassa sillan alkumetrit) Tässä ollaan jälleen puron mutkassa, johon oli tehty katselutasanne.

Puinen tie jatkuu vielä tovin. Lehtipuiden osuus maisemassa taisi taas vähetä, välillä puusilta oli lähes kokonaan lehtien peitossa.

Olin jo hetken miettinyt, olinko ehkä kävellyt esteettömän ja pidemmän reitin risteyksen ohi huomaamatta sitä. Tarkistin kartasta (jonka olin kännykällä kuvannut), että se oli aika lailla esteettömän reitin loppupuolella. Polku saapuu melko leveälle ulkoiluväylälle, josta esteetön reitti kurvaa takaisin kohti lähtöpaikkaa, jonne on kyltin mukaan 210 metriä. Pidempi polku jatkuu loivasti oikealle, siellä näkyikin pitkospuiden alku ja nuolen virkaa toimittava kuusimerkki ensimmäisessä männyssä. Tasan puoli kilometriä kävelyä takana.

Pitkospuureittiä olikin melkoinen matka. Sateen jälkeen ne tuntuivat ihan vähän liukkailta, joten kävelin aina välillä niiden vieressä. Vaikka ollaankin suomaisemissa, myös pitkosten vieressä oli selkeä polku. Keväällä täällä saattaa olla kosteaa, nyt olisi pärjännyt ilman pitkoksiakin.

Matkaa oli takana jo kilometri, kun pitkospuuosuus loppui. Reitin varrella oli hauskoja pikku harjanteita, joiden yli polku muutaman kerran kurvaili. Jälkeenpäin luin, että harjanteet ovat De Geer -moreeneita, jotka olin tähän asti yhdistänyt vain Merenkurkun maankohoamisalueille, esimerkiksi Raippaluodon Svedjehamnin tietämille. Jääkausi on täälläkin kuljettanut kallioiden moreenia ja jättänyt niitä pieniksi harjanteiksi. Harjanteet olivat kuin kivisiä luotoja muuten tasaisissa suomaisemissa.

Reitin puolivälissä kiivetään vähän korkeammalle harjanteelle, tämä ei liene enää De Geer -moreeni. Tämän korkeampaa mäkeä ei reitillä ole.

Puolivälin tienoilla piti olla tarkkana. Polkuja risteili moneen suuntaan. Ihan jokaisen polun kohdalla ei ollut nuolimerkkiä. Jatkoin suoraan, jos en nähnyt reittiopastetta. Hyvin pärjäsin, ei harha-askelia. Lisää pitkoksia. Lisää suomaisemaa. Lisää moreenikukkuloita.

Nyt melkein kaksi kilometriä takana ja harvinainen kohta tällä reitillä - pitkokset vievät kivikon läpi.

Heti kivikon jälkeen siirryttiin taas hieman leveämmälle polulle. Loppumetreillä on vielä yksi penkki taukoa varten.

Viime metreillä ohitetaan pieni lampi. Minusta vesielementti nostaa aina luontopolun yhtä tasoa ylemmäs. Toki täällä oli jonkin verran purojen ylityksiä, mutta lampi oli loppureitin mukava yllätys.

Kierros päättyi parkkipaikalle heti lammen jälkeen. Matkaa kertyi melko tarkkaan ilmoitetut 2,4 km. Käytin kävelyyn noin kolme varttia. Ei evästaukoa tällä kertaa. Reitillä oli kymmenkunta muutakin kävelijää, polut ovat selvästikin käytössä.

Reitti on melko helppo, korkeuseroakin lienee korkeintaan kymmenen metriä. Sen verran kiviä ja puiden juuria on polun kaukaisimmassa nurkassa, ettei sitä voi ihan helpoksi kuitenkaan sanoa, merkkaan sen kuitenkin keskivaativaksi. Eipä muuta kuin terveyttä metsästä hakemaan!

Sijainti: N=6723289.682, E=383790.228 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.6288147, GEO:lon=24.877233

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Sveitsin luontopolku
Mustan kiven kierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Lahden Nastolassa

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa