Longinojan luontopolku Helsingissä

huhtikuuta 13, 2019

Päivämäärä: 12.4.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 50

Reitin pituus: 5 km (edestakaisin)
Kohokohdat: Longinoja ja sen hauskat opaskyltit
Opasteet ja kyltit: OK. Reittimerkintä kohtalainen
Parkkipaikka: Haaga-Helian parkkipaikka, hyvin tilaa. Karttalinkki tässä.
Jalkineet/varusteet: Koko reitti kulkee ulkoilureittejä pitkin, ei tarvita erikoisvarusteita.

Longinoja on totisesti ollut viime aikoina tapetilla. Sitä on kunnostettu useiden vapaaehtoisten toimesta jo monen vuoden ajan, kun meritaimenille on tehty kutupaikkoja ja ojaa on muutenkin muokattu ja parannettu nimenomaan luontonäkökulmista ja kaloja ajatellen. Pari kuukautta sitten Longinojan kunnostustyö palkittiin parhaana luontotekona.

Asun lähellä Longinojaa ja olen kävellyt sen laitaa useita kertoja. Viime syksynä avattuun luontopolkuun en ollut vielä tutustunut ihan kokonaan - nyt päätin kulkea reitin loogisessa järjestyksessä ylävirrasta alavirtaan ja lukaista kaikki sen varrelle tehdyt hauskat opastetaulut.

Reitin aloituspiste on Latokartanontien lähellä, vajaan kilometrin päässä Malmin juna-asemalta. Sinne pääsee toki kätevästi julkisillakin liikennevälineillä. Autolla tuleva voi jättää auton Haaga-Helian pysäköintialueelle, Latokartanontie 12.

Ja niinpä ensimmäinen kyltti toivottaa minut tervetulleeksi taimenpurolle. Myös Longinojan kartta ja polun reittikartta on nähtävissä.

Matka alkaa Latokartanontien alituksella. Onhan tämä aika erilainen luontopolku, kun HSL:n bussi kulkee reitin yli heti ensi metreillä! Otin kuvaa joesta ja sain heti ohikulkevalta rouvalta kysymyksen: "Saitko sinä niitä kaloja niihin kuviin?". Vastailin, että eipä ne taida tähän aikaan vuodesta oikein näkyä.

Latokartanontien alituksen jälkeen saavutaan Strömsin tilan laitaan. Tila tunnetaan jo 1500-luvulta ja sen arjesta kerrotaan polun varrella olevassa taulussa. Samalla ylitetään Longinoja siltaa pitkin. Sillan vieressä on taulu, jossa kerrotaan kutusoraikoista ja poikaskivikoista, joita on kunnostettu juuri tälle kohdalle, sillan molemmin puolin.

Sinisorsa sukelteli (tai puolisukelteli pää veden alla) tässä kohtaa ruoan toivossa. Toivottavasti sorsan ruoan hankinta ei aiheuta kovin paljon haittaa taimenen kudulle!

Tässä kohtaa voi halutessaan kävellä hivenen matkaa Longinojan laidan polkua pitkin ja jättää varsinaisen ulkoilutien yhden joen mutkan ajaksi. Muuten reitti kulkee koko ajan leveää hiekkapolkua - hetken matkaa jopa asfalttia pitkin.

Reitti oli minulle varsin tuttu, mutta mietin etukäteen sen reittimerkintöjä. Mahtaisiko niitä olla helppo seurata? Kyllä oli - nämä siniset kyltit valkoisine käpyineen johdattivat minua koko kahden ja puolen kilometrin matkan.

Lähestytään Kehä 1:n ylitystä. Longinoja virtaa tässäkin kohtaa yhä vuolaana. Opastauluissa kerrotaan mm. siitä, että aikoinaan suoraksi kaivettuun Longinojaan on lisätty mutkia, jotta virtaus tasoittuisi ja rantapenkereet säilyisivät paremmin kunnossa. Ymmärrettävästi se on taimenen kutumatka kannalta parempi ratkaisu.

Kehä 1:n ylityksen kohdalla puro käväisee sadan metrin matkan ajan putkessa. Mietin itsekseni, että Kehä 1:n päällä kävely on jostain syystä minulle aina jotenkin sykähdyttävä kokemus. Erikoisinta on se, kun talvella voi hiihtää Kehä 1:n yli kesken pahimman perjantairuuhkan - sekin tuli taas viime talvena koettua.

Välihuomautus: Kehä 1:n ylityksen kohdalla ollaan vain 100 metrin päässä Suomen vanhimmista hiidenkirnuista. Jos et ole niitä käynyt katsomassa, tee pieni piipahdus Rapakiventielle.

Aarninpata ja Rauninmalja löydettiin 1990-luvulla Rapakiventietä alittavaa kevyen liikenteen väylän tunnelia tehtäessä. Niillä uskotaan olevan ikää 50 000 - 100 000 vuotta.

Palataanpa reitille Kehä 1:n laitaan. Reitillä ei ole pöytää ja penkkejä, eipä juuri muitakaan istuskelupaikkoja. Tämän kyltin kohdalla taustalla siintää Shell-huoltoasema, joka on auki 24 h, joten kahvinjanon voi sammuttaa tai muutkin taukotarpeet hoitaa myös siellä. Ja onpa vieressä Hesburgerkin.

Viimeisen kilometrin ajan Longinoja on enemmän nimensä mukainen, leveähkö ja rauhallisesti virtaava oja.

Ja reitti päättyy Vantaanjoen rantaan viimeiselle kyltille. Tai ensimmäiselle, jos päätät kävellä reitin toisin päin. Aikaa kävelyyni meni reilu tunti ja matkaa tuli noin 2,5 km. Perjantai-iltapäivänä liikkeellä oli jonkun verran muitakin ulkoilijoita, taisin tosin olla ainoa, joka seurasi luontopolkua.

Vantaanjoen ylittävälle sillalle on vain noin sata metriä matkaa. Lähellä on mm. bussin 550 pysäkki, jos olet liikkeellä julkisilla välineillä.

Luonto oli vielä aika harmaata näin huhtikuussa, kevään kukkaloisto oli aika vähissä. Leskenlehti ja viljelypalstoilta karannut krookus olivat ainoat väriläiskät.

Mutta rastaita riitti! Mietin nähneeni varmasti ainakin sata rastasta noin tunnin kävelyn aikana. Kovasti aktiivisia, äänekkäitä ja touhukkaita tähän aikaan vuodesta! Samoilla metreillä kuvasin punakylki-, musta- ja räkättirastaan.

Onpa mukavaa, kun oman kodin lähellä on luontopolku - olkoonkin, että tämä on hyvin city-henkinen. Kiitos vaan Longinojan aktiiviselle talkooporukalle. Lisätietoa Longinojasta saat tästä.

P.S. Elokuussa maisema oli hieman toisennäköinen. Tässä pari kuvaa samoista paikoista elokuussa 2019.