Lammin biologisen aseman tiedepolku

Päivämäärä: 1.6.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 573.
Reitin pituus: 2,2 km.
Kohokohdat: Monipuolinen ja rehevä luonto, mielenkiintoiset opastaulut, taukopaikka Pääjärven rannalla.
Parkkipaikka: Lammin biologisen aseman tilava pysäköintipaikka, Pääjärventie 320. Myös luontopolun lähtöpisteessä tilaa parille autolle. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Paljon linja-autoyhteyksiä kolmen kilometrin päähän, valtatie 12:n varrelle.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.

Luitko jo tarinani Lammin biologisen aseman luontopolusta? Samasta paikasta löytyy myös tiedepolku ja minä päätin kävellä nämä molemmat polut yhdellä kertaa. Nollasin mittauslaitteena toimivan kelloni ja lähdin samantien toiselle polulle. Tiedepolulle opastavan nuolen olin nähnyt heti alueelle tullessani. Tässä toivotetaan myös tervetulleeksi luontopoluille.

Toinen tiedepolun nuoli löytyy aseman piha-alueen takimmaisesta nurkasta.

Samassa paikassa onkin jo ensimmäinen tiedepolun opastaulu. Se esittelee täällä käytössä olevia luontoa seuraavia laitteita kuten lepakkomikrofonin, vesistömittauslaitteet, lintujen radiolähettimet tai PAR-säteilymittarin, joka mittaa valo-olosuhteita.

Aluksi reitti kulkee tutulla leveällä väylällä, jota pitkin tallustin luontopolullakin hetken matkaa.

Kohta reitti kääntyy hieman kapeammalle polulle. Ihastuttavassa vihreässä maisemassa ohitetaan vanha aitta. Maastossa kasvaa paljon lehtipuita, mm. vaahteroita.

Taulu kertoo kasveista ilmastopakolaisina. Ihminen voi pelastaa uhanalaisia lajeja sukupuutolta auttamalla niiden leviämistä uusiin elinympäristöihin. Esimerkiksi uhanalaisen hämeenkylmänkukan siemeniä on säilötty siemenpankkiin.

Noin 700 metrin kohdalla reitti ylittää tien ja samalla maisema alkaa muuttua havupuuvoittoiseksi. Kuusikossa voi tutustua ilveksen elämään. Biologisen aseman alueelta on myös pyydystetty ja pannoitettu nuori ilves, Laura. Seurannalla on saatu tietoa sen elinpiiristä, ilvesten suhteista ja lisääntymisestä.

Tiedepolku on merkitty maastoon näillä haavia kantavan pöllön merkeillä. Reittimerkinnät olivat mielestäni selkeitä.

Reitti tekee kuusikossa pienen mutkan. Kilometrin kohdalla aletaan jo palailla takaisin kohti etelää. Mielenkiintoinen lintuhavaintokin tuli tehtyä, kuusikossa näytti viihtyvän pohjantikka (vaikkei se kuvassa tietystikään näy).

Vielä yksi mielenkiintoinen taulu pitkän kuusimetsän keskellä - sen aiheena on "Puolen hehtaarin metsä ei riitä". Luonnontilaista metsää on Suomessa yhä vähemmän ja yhä pienempinä saarekkeina. Vanhan metsän lajit uhanalaistuvat.

Tien ylitys ja maiseman muutos. Ollaan taas lehtimetsässä, nyt komeassa koivikossa.

Tällä reitillä sain myös sitä, mitä jäin luontopolulla kaipaamaan - Pääjärven rantanäkymiä. Polku kulkee hetken matkaa aivan rannan tuntumassa ja tässä voi käväistä parissakin paikassa ihailemassa järvimaisemia.

Parasta oli tämä: rannan tuntumassa oleva laavu, Jääränkolo. Sen edessä on terassimainen tasanne ja tulipaikka.

Kymmenen metriä alempana, Pääjärven rannassa, on vielä toinenkin tasanne. Laatikossa on veden tutkimiseen liittyviä laitteita, joita voi itsekin testailla.

Tiedepolun viimeinen taulu kertoo asiasta, josta en voi kehua tietäneeni mitään: levien pystyvaelluksesta. Ne liikkuvat valon ja ravinteiden perässä sekä saalistajia pakoon. Matkat ovat muutamia metrejä - ja ihmisen kokoon suhteutettuna se vastaa jopa sataa kilometriä.

Reitti palailee nyt leveälle väylälle ja kulkee rannasta suoraan takaisin biologisen aseman pihaan. Nyt oli molemmat reitit katsastettu! Tiedepolun mitaksi sain 2,2 kilometriä ja käytin siihen aikaa kolme varttia. En pitänyt evästaukoja - enkä myöskään tavannut muita ihmisiä tällä reitillä.

Tiedepolku on jonkin verran helpompi kuin luontopolku. Korkeuseroa taitaa olla kolmisenkymmentä metriä, mutta nousut ja laskut ovat loivia ja polku hyväkulkuinen - paitsi järven rannan tietämillä. Keskivaativa, mutta todella mielenkiintoinen ja luonnoltaan monipuolinen. Reitiltä jäi mieleeni sen ihastuttavat valo-olosuhteet, niin kuusikossa kuin koivikossakin. Ainakin aurinkoisena päivänä: vallan mainio kokemus.

Sijainti: N=6770351.925, E=394310.537 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=61,053706, GEO:lon=25,042399

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Untulanharjun luontopolku Lammilla (Hämeenlinnassa)
Kukkolanharjun luontoreitti Hollolassa
Suurisuon luontopolku Janakkalassa

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle