Uuron reitti Kolvananuuron luonnonsuojelalueella


Päivämäärä: 28.5.2019
Reitin pituus: 6,2 km (Enon puoleiselta pysäköintialueelta reitille ja takaisin p-paikalle)
Kohokohdat: Komea rotkolaakso. Laakson luonto kasveineen ja purossa uivine kaloineen.
Opasteet ja kyltit: Selkeät. 
Parkkipaikka: Kaksi parkkipaikkaa: Enon puolella ja Kontiolahden puolella. Enon puolella tilaa noin kymmenelle autolle. 
Varusteet/jalkineet: Ehdottomasti tukevat ja hyväpohjaiset jalkineet tarpeen!

Kolvananuuron rotkolaakson vierailu oli ollut suunnitelmissani jo monta vuotta. Nyt se osui lomaviikon ohjelmaan, kun lähdimme kolmen kaverin porukalla kävelemään paria reittiä Pohjois-Karjalaan. Kolvananuuron reitille voi lähteä kahta eri kautta, valitsimme itäisen reitin eli ajoimme Enon kirkonkylän läheltä hiekkatietä noin kymmenkunta kilometriä parkkipaikalle. Tie on melko kapea ja ohituspaikat harvassa. Onneksi vastaantulijoita ei ollut. Ei myöskään yhtään muuta autoa parkkipaikalla, oli tosin arkipäivä ja melko aikaistakin. Parkkipaikan vieressä on opastaulu - parhaat päivänsä nähnyt, mm. kartta oli todella kulunut. Jonkin verran tietoa sai kuitenkin esimerkiksi alueen geologiasta.


Reitti alkaa hyvin lyhyellä "prologilla", jossa kuljetaan vanhan sekametsän läpi. Hyvin nopeasti alkaa laskeutuminen alas laaksoon. Reitti on jyrkkä ja kivinen, joissain kohdissa on reitin reunassa köysi, josta voi pitää kiinni alas mennessä. Lisähaastetta tuo monin paikoin tielle kaatuneet puut - niitä tällä reitillä riittää melkoisesti. Mäen jyrkkyys ei tietenkään tule esiin valokuvissa, mutta haasteellisuuden näkee varmasti tästäkin kuvasta.


Kun on laskeuduttu 70 metriä alemmas, laakson pohjaan, saavutaan kahden lammen väliin. Pohjoispuolella on Suuri Koiralampi, eteläpuolella Pieni Koiralampi (netissä puhutaan Koiralammesta, mutta mm. kuvan kartassa Koirilammesta, en tiedä kumpi lienee virallinen nimi). Varsinainen Uuron reitti alkaa tästä pisteestä, Koiralampien välistä.


Tässä paikassa voi tehdä pienen piipahduksen Pienen Koiralammen rantaan.


Heti varsinaisen rengasreitin (joka kehotetaan kiertämään myötäpäivään) alussa sijaitsee reitin ainoa tulipaikka. Myös puuvaja ja vessa taisi olla käytettävissä. Tässä tapasimme myös ainoat muut reitillä näkemämme ihmiset. Kertoivat lähteneensä Kontiolahden puoleiselta parkkipaikalta - jonka toki arvasimmekin, kun emme Enon puoleisella parkkipaikalla autoja nähneet.


Kaikenlaisia opastauluja Uuron reitillä riittää. Välillä tuntui, että aina muutaman askelen jälkeen tuli jo seuraava kyltti tai taulu. Niissä kerrottiin Kolvananuuron kasveista, eläimistä, mikroilmastosta ja tietysti geologiasta. Kyltit olivat kohtuullisessa kunnossa.

Kolvananuuron pohjalla kävely on todellakin melko haasteellista ja rankkaa. Jokaista askelta on - jos ei nyt varottava, niin ainakin mietittävä. Jalkoihin tulee katseltua aika paljon! Ja kuten sanottu, reitillä oli huomattava määrä kaatuneita puita, joita välillä ylitettiin, välillä alitettiin konttaamalla tai ainakin kumartamalla ja välillä kierrettiin. 

Toisaalta lähes koko matkan saa myös seurata puroa ja kuunnella sen solinaa jalkojen juuressa. 

Reitiltä ei luonnollisesti rotkon pohjalla voi eksyä, kävelee vain rotkon pohjaa pitkin kohti etelää. Toki retki on myös merkitty selvästi, merkkinä on oranssikeltainen ympyrä, näin ainakin luontoon.fi -sivulla tämä väri määritellään.

Eläimiäkin reitillä näkyi. Varsinkin lintuja. Korpit raakkuivat yläpuolellamme niin, että epäilimme niiden pesivän jossain hyvin lähellä rotkon pohjaa. Toinen kovaääninen lintu paljastui harmaapäätikaksi, silläkin tuntui olevan paljon asiaa meille. Purossa nähtiin yllättäen paljon sormen mittaisia kaloja. Onneksi reitillä oli (maahan pudonnut) kyltti, joka kertoi niiden olevan pieniä särkikaloja, mutuja (Phoxinus phoxinus).


Hitaasti mutta varmasti pääsimme pisteeseen, jossa reitti kääntyy takaisin pohjoista kohti. Matkaa oli kävelty noin 3 km ja aikaa oli mennyt noin puolitoista tuntia. Ihan hyvä vauhti, sillä luontoon.fi -sivulla pyydetään varaamaan aikaa reitin kävelyyn 4-6 tuntia, me olimme noin kolmen tunnin vauhdissa. Vielä viimeinen kuva kaatuneista puista puron laidalla, sitten alkaisi nousu kohti rotkon länsilaitaa.


Nousu oli rankahko ja vaikeahko. Onneksi sää oli poutainen vaikkakin harmaa. Nousuosuudellakin piti pitää kieli keskellä suuta ja katse maassa.

Nousua kertyy lähes 80 metriä. Hikisinä ja huohottaen nousimme mäkeä ylös.

Muutamassa kohdassa pystyi kurkkimaan kallion reunalta rotkoon. Näkymät oli komeat, mutta kuva ei tee niille oikeutta.

"What goes up must come down", laulettiin vanhassa hittibiisissä. Ja niinpä - meidänkin piti vielä kerran laskeutua rotkoon, jotta pääsisimme itäpuolella sijaitsevalle parkkipaikalle. Länsipuolelta rotkoon laskeutuva reitti oli toki huomattavasti helpompi. Selvästi loivempi ja hetkittäin valtatiemäisen leveä. Pari pitkospuutakin oli ylitettävänä. 

Uuron kierros päättyi 5,5 kilometrin kävelyn jälkeen. Olimme taas Pienellä Koiralammella. Pienessä tihkusateessa (joka ei onneksi tehnyt kiviä liukkaiksi) kapusimme hurjan nousun itäiselle parkkipaikalle ja sammutimme sekuntikellon ajassa 2:40'26. Vajaa kolme tuntia, reilut 6 kilometriä kävelyä. Matkalla nähtiin siis vain kaksi muuta retkeilijää.

Vielä loppuun pari neuvoa: suosittelen ehdottomasti 1) kunnon jalkineita 2) poutapäivää, sillä sateella kivet ovat varmasti liukkaita 3) reilusti aikaa, kiireellä tänne ei kannata lähteä. Reitti on hieno, mutta haastava. Mutta ei liian vaikea, mekin kolme keski-ikäistä setää pääsimme kaikki hyvin ja ehjänä reitin ympäri - ja nautimme kovasti!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Luutaharjun Samo Lopella

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa