Kukkeistenpolku Puumalassa

Päivämäärä: 11.8.2018.
Reitin pituus: 6 km
Kohokohdat: Vaihteleva polku, pitkospuureitit
Opasteet ja kyltit: Opastus Ok. Yksi hieman epäselvä risteys.
Parkkipaikka: Takakujan varrella tilaa useammalle autolle.
Varusteet/jalkineet: Puumalan nettisivulla suositellaan vedenpitäviä saappaita tai vaelluskenkiä. Nyt kuivaa.


Tämä reitti oli Luontopolkumiehelle tuttu. Tosin lähinnä 1980-luvun talvista, jolloin hiihdin jotakuinkin samaa reittiä ympäri, Puumalan latuverkoston kymppi kun kiertelee juuri nämä maastot. Olen myös kävellyt reitin kerran, muutama vuosi sitten joulupäivänä! Silloin oli tosi kosteaa, nyt pitkospuiden vieressäkin olin ihan kuivaa. Normaalina kesänä vedenpitävät jalkineet on varmasti tarpeen.

Reitin voi aloittaa pururataa pitkin huoltotiloilta, silloin se lienee juuri 10 kilometrin pituinen. Päätin kuitenkin nyt etsiä myös lähtöpisteen Takakujalta. Se löytyi  helposti. Tien laidassa on tilaa useammalle autolle.


Aloitin kävelyn ja yritin kiinnittää huomiota opasteisiin. Siniset reittimerkinnät ovat hyvin näkyvissä heti alusta alkaen.


Muutaman sadan metrin päässä reitti yhtyy pururataan ja tässä kohtaa merkinnät olivat hieman epäselvät. Tiesin, että minun tulee jatkaa pururataa myötäpäivää hetken mittaa, sitten löysinkin jo seuraavan sinisen reittitolpan. Matka jatkuu mänty- ja sekametsiä pitkin. Suuri osa ensimmäisestä puoliskosta kävellään metsäteitä pitkin, välillä kuitenkin reitti muuttuu kapeahkoksi poluksi.


Mäet ovat kohtuullisia, korkeuseroa kertyy noin 40 metriä. Korkeimmillaan reitti käy noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla mäntymetsässä. Minulla on muistikuva, että nuoruuden hiihtolenkeillä tästä näki Saimaalle, nyt se vilahtaa vain vähän mäntyjen välistä. Ja muutakin vilahti juuri näissä maisemissa: hetki kuvan oton jälkeen polun yli juoksi supikoira. Ja taas hetkeä myöhemmin polun yli loikki kettu.

Polun korkeimman kohdan jälkeen laskeudutaan komeaan korpikuusikkoon. Samalla reitti kääntyy takaisin lähtöpistettä ja Puumalan kirkonkylää kohti.


Saavutaan suo-osuuksille, joissa pitkospuita riittää.


Ensimmäisen (ja juuri kunnostetun) pitkospuuosuuden jälkeen saavutaankin laavulle, jossa on tulentekopaikka ja melko paljon polttopuutakin tarjolla. Postilaatikosta löytyy vihko, johon voi merkitä nimensä. Tänään en muita kävelijöitä nähnyt reitillä, mutta edellisenä päivänä oli muutama porukka käynyt ainakin laavulla, sen totesin vihkosta.


Matka jatkuu pitkospuita pitkin. Kivutaan yhden kallion yli ja saavutaan sähkölinjalle. No, loppumatka onkin käytännössä tätä yhtä sähkölinjaa pitkin aina pururadalle asti.


Kilometri sähkölinjaa pitkin tuntuu vähän yksitoikkoiselta. Lopulta saavuin pururadan laitaan ja kurvasin taas kohti aloituspistettä. Tässä kohdassa satunnaisen kävelijän tulee siis muistaa, että kyltti "Koskenselkä" vie lähtöpisteelle. "Kukkeistenpolku"-kyltti tuntuu näyttävän tässä sinne suuntaan, josta olen juuri tulossa. Toisaalta, toki ympyräreitin voi kulkea molempiin suuntiin, taisin olla itse vain urautunut kiertämään sen vastapäivään hiihtolenkkieni takia.

Parisataa metriä ja saavuin takaisin autolle. Aikaa kävelyyn meni pienen laavulla vietetyn juomatauon (ja lukuisien lyhyiden kuvaustaukojen) kera puolitoista tuntia. Mietin itsekseni, että tälläkin reitillä näkisin mielelläni muutaman infotaulun, joissa voisi kertoa Kukkeistensalosta ja sen luonnosta, esim. viimeisen kuvan amiraaliperhosesta. Voisiko reitin muuttaa ihan luontopoluksi?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Luutaharjun Samo Lopella

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa