Kokkoharjun kierros Hyrynsalmella

Päivämäärä: 29.5.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 568.
Reitin pituus: 9 km.
Kohokohdat: Ihastuttava Komulanköngäs ja sen taukopaikat.
Parkkipaikka: Ukkohallan pysäköintipaikat, esimerkiksi osoitteessa Syväjärventie 14. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei ole.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitti oli Kainuun retkemme kosteimpia. Vedenpitävät jalkineet hyödyksi.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka Komulankönkäällä reitin puolivälissä.

Oli aika lähteä ajelemaan Suomussalmelta kohti etelää. Matkalla oli tarkoitus kävellä vielä pari polkua ja ensimmäinen niistä Ukkohallan tietämillä. Edellisen päivän kävely tuntui jaloissa ja aluksi suunnittelin muutaman kilometrin mittaista Mustarindan luontopolkua, mutta lopulta päädyin kuitenkin Kokkoharjun kierrokseen, jonka mitaksi ilmoitetaan netissä yhdeksän kilometriä. Sen varrella olisi hienoksi mainostettu Komulanköngäs. Kyllähän me retkikaverin kanssa jaksaisimme sen kävellä.

Ukkohallan rinteiden juurella nähtiin jo ensimmäiset reittiopasteet. Katsoimme karttaa ja totesimme, että ehkäpä reittiä voisi hieman lyhentää ajamalla auto Syväjärventielle ja aloittamalla kävely sieltä. Näin tehtiin. Tien laidassa on useampikin pysäköintipaikka, saimme auton noin sadan metrin päähän reitistä. Tien ylityksen kohdalla on talvireittien kartta sekä opasteita hiihtoa varten. Komulankönkäälle näyttäisi olevan tästä neljän kilometrin matka, hiihtäen siis.

Mutta olipa tässä kävelyreittienkin opastus. Kokkoharjun kierros alimmaisena. Tästä kohdalta lähdettynä kierroksen pitäisi olla 7,5 km. Reitti on merkitty vihreällä.

Alkumatkalla värejä riittää. Ollaan siis Vorlokin kierroksen, Köngäskierroksen ja Kokkoharjun kierroksen reiteillä. Sininen väri vie UKK-reitille. Polku on leveä - kuten latupohjan tulee tietysti ollakin.

Ensimmäisen mäen takana on suopainanne, jossa on melkoinen opasteviidakko. Kävelyreitit jatkuvat tästä toki suoraan eteenpäin. Polkukin kapenee. Se on sorastettu, mutta suomaasto joustaa hauskasti jalkojen alla.

Noin kilometrin kohdalla hiihtoreiteistä ei ole tietoa. Polku jatkuu sorastettuna, mutta ainakin tänään, sateen jälkeen, täällä oli myös melkoisia vesilammikoita. Suoran päässä odottaa risteys ja ympyräreitin alku. Päätimme kiertää reitin vastapäivään. Tätä kirjoitellessani huomasin, että outdooractive-sivuston reittiesittelyssä kierros on merkitty myötäpäivään. Se olisi voinut olla helpompi ratkaisu - palataanpa pieneen harharetkeemme myöhemmin.

Vastapäivään kierrettäessä reitti ohittaa ensin Pirttilamminsuon, tosin ei aivan suon laitaa pitkin vaan metsän suojassa. Seuraava kilometri kuljetaan havupuuvoittoisessa, jopa kuusivaltaisessa metsässä.

Reitti nousee mutkitellen Kokkoharjulle. Karttaa katsoessani havaitsin, että Kokkoharju on tässä kohdassa enemmänkin melko loivapiirteinen mäki. Harjumaisuutta ei tällä ympyräreitin itäisellä polulla oikeastaan havainnutkaan. Kangasmaastoa tämä toki on, pehmeää ja mukavaa kävellä.

Kolmen kilometrin kävelyn jälkeen luontotyyppi vaihtuu. Laskeudutaan notkelmaan, jossa on huomattavasti enemmän lehtipuita - koivua, haapaa ja leppää, jopa raitaakin. Pitkoksiakin oli muutamassa paikassa.

Joissain paikoissa oli melkoisen märkää ja mutaistakin. Täällä taisin todeta retkikaverille, että tämä taisi olla Kainuun retkemme kostein polku.

Reitti saapuu Hallanmaantien laitaan ja kulkee vanhaa tienpohjaa (näin ainakin kuvittelisin) parinsadan metrin matkan.

Nyt tullaan Komulankönkäälle. Opasteita riittää tässäkin, me käännyimme siis vasemmalle putouksen suuntaan.

Putouksen yläpuolella on vanha hierrinkivimylly (vuodelta 1888) sekä vanha saunarakennus. Tässä oli myös piknikpöytä, johon istahdimme hetkeksi kahvi- ja evästauolle.

Kurkkasimme saunaan sisälle. Kiuaskivet siellä on valmiina, vaikka sitä ei kuvasta näekään.

Reitti jatkuu Komulankönkään ja Syväjoen itäpuolta pitkin. Rappuset tuovat putouksen alapuolelle ja matka jatkuu leveitä pitkoksia pitkin. Tässä kohdassa voi piipahtaa rannalle ihailemaan hienoa kaksoisputousta.

Se näyttää komealta. Putoukset ovat siis noin kuusi metriä korkeita. Ilmeisesti tätä lähempää eli pohjoisempaa uomaa on joskus louhittu, luultavasti sen päällä sijaitsevan myllyn takia.

Maisemaa voi ihailla rantapolun varrella useammasta vinkkelistä.

Heti parhaiden maisemien jälkeen tuli vastaan vielä laavu tulipaikkoineen. Köngäs näkyy osittain vielä laavultakin, joten tässä on todella mainio paikka pitää taukoa Komulankönkään maisemissa.

Mutta sitten. Jotain tapahtui ja astuimme harhareitille. Seurasimme laavulta vaeltaja-merkein varustettuja tolppia tälle rinnesuolle ja hieman sen ohikin mäntykankaalle. Vilkaisin kännykästä karttaselain-sovellusta ja huomasin, että olemme aika kaukana siihen merkityltä kävelyreitiltä. Samalla totesin, ettemme olleet nähneet vihreitä Kokkoharjun kierroksen merkkejä laavun jälkeen.

Maasto on sen verran helppokulkuista, että loikimme mäntykankaan poikki Syväjoen rantaan. Täältä löytyi vihreitä merkkejäkin. Reitti siis kulkee joen rantaa pitkin muutaman sadan metrin matkan laavulta.

Täsäs kohdassa poistutaan sitten joen rannasta. Sympaattinen koivusuo jää polun ja joen väliin. Kohta alkaa reitti nousta taas Kokkoharjulle.

Täällä oli todellista harjumaisemaa. Polku kulkee korkean ja jyrkän rinteen päällä, Syväjoki näkyy parikymmentä metriä alempana.

Vitsailin, että minulla pitäisi olla auton takakontissa paljon erivärisiä t-paitoja, jotta voisin pukeutua reittimerkkien väreihin. Tänään minulla oli sininen t-paita, vaikka reittimerkinnät olivat vihreitä. Tosin - olihan täällä sinisiäkin merkintöjä, vaikka ei meidän kulkemamme reitin merkkeinä.

Harjun laella on risteys, jossa Kokkoharjun kierros kääntyy jo oikeastaan loppusuoralle. Suoraan eteenpäin käveltäessä päästäisiin Vorlokin kierrokselle, joka oli etukäteen ollut yksi suunnittelemistani kävelyreiteistä tälle retkiviikolle. Se tuntui hieman turhan pitkältä tässä vaiheessa, sen mitaksi ilmoitetaan 14 kilometriä. Mutta: olipa meilläkin takana kävelyä jo 6,5 kilometriä.

Ja hyvin jaksoimme turnausväsymyksestä huolimatta. Kohta oli näkyvissä jo Pirttilamminsuo, joka tiesi ympyräkierroksen päättymistä.

Suo-osuuden jälkeen palasimme janareitille, joka toi Syväjärventielle. Niin vain kävi, että reitin pituudeksi tuli noin yhdeksän kilometriä, vaikka opaste lähtöpaikallamme ilmoitti sen seitsemäksi ja puoleksi. Käytimme aikaa noin kolme tuntia. Tapasimme reitillä yhden ihmisen Komulankönkäällä.

Polku on selkeästi keskivaativa. Korkeuserot lienevät melkein 50 metrin luokkaa, mutta nousut ja laskut ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta loivia. Reittiä oli aika helppo ja mukava tallustella.

Komulanköngäs on hieno nähtävyys. Suomen Vesiputoukset -nettisivusto arvostaa sen kymmenen upeimman putouksemme joukkoon ja kuvailee sitä maalaukselliseksi ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi vanhoine myllyineen. Yhdyn nettisivustoon täysin sydämin.

Sijainti: N=7179932.049, E=558930.555 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=64,7389477, GEO:lon=28,2377355

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hepoköngäs
Säynäjäsuon retkeilyreitti
Jääkärinpolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia L