Lakiston luontopolut Espoossa

Päivämäärä: 24.10.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 287
Reitin pituus: 4 km (yhdistelmä punaista, punakeltaista, keltaista ja sinistä polkua)
Kohokohdat: Mukavat polut, taide niiden varrella
Parkkipaikka: Majamäentien alussa, noin kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ainakin syksyllä reitti oli monin paikoin märkä ja kurainen. Valitse vedenpitävät jalkineet.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa


Taisin lukea Facebookista, että Espoon Lakistossa on uusia luontopolkuja - ainakaan minä en ollut niistä ennen tätä vuotta kuullut. Yritin tätä kirjoittaessani etsiä tietoa poluista, mutta sitä oli saatavissa melko vähän. En siis tiedä, milloin reitit on otettu käyttöön. Olimme kuitenkin lähdössä ystäväni kanssa sunnuntairetkelle ja valitsin kohteeksi Lakiston. Ajelimme Majamäentielle ja parkkipaikka löytyi heti tien alusta. Muutama auto oli parkissa noin puolen yhdentoista maissa, mutta tilaa oli loistavasti. Parkkipaikalta löytyy hyvä opaste, jossa eri värein merkityt reitit on esitelty. Reitit eivät ole ympyräreittejä - ne oikeastaan alkavat täältä parkkipaikalta ja päättyvät joko Majaniementielle (sininen polku) tai Majalammenrantaan (punainen ja keltainen polku). Lisäksi löytyy lisälenkki (oranssi polku, jonka kerrotaan kulkevan kosteissa suomaisemissa) ja kahta reittiä yhdistävä punakeltainen polku. Lisätietoa täältä.


Päätös: kävelisimme punaista reittiä Majalammenrantaan ja sieltä punakeltaista yhdyspolkua takaisin siniselle/keltaiselle reitille. Näin välttäisimme kävelyn hiekkateitä pitkin lähes kokonaan. Matkaan. Alkumatka sujuu järeiden kuusien keskellä. Polku on merkitty maalimerkein, tässä ollaan vielä kolmen eri värisen polun reiteillä.


Mitä ihmettä? Reitin varrella on monenlaisia elukoita matkaamme seurailemassa. Osa niistä on tehty luonnomateriaaleista, kuten tämä punakuonoinen poro.


Maalimerkinnät ovat todella selkeitä.


Kolmensadan metrin kohdalla punainen reitti eroaa vasemmalle. Jatkaisimme siis punaista reittiä.


Punainen polku jatkuu vaihtelevissa maisemissa. Useampikin satumetsämäinen kuusikko, välillä mäntymetsää ja kallioita.


Meidän reitillemme taisi osua vain pari ihan lyhyttä pitkospuuosuutta. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta, joten hieman piti varoa liukkautta vanhoilla ja melko kuluneilla pitkospuilla.


Noin kahden kilometrin kohdalla polun laitaan oli aseteltu muutama kätevä pölli, joita olisi voinut käyttää tuoleina. Me päätimme jatkaa vielä matkaa ja odotella, olisiko Majalammen rannalla mukavampaa taukopaikkaa.


Reitti jatkui yhä kauniissa vihreissä kuusikoissa. Näillä kieppeillä oltiin myös reitin korkeimmalla kohdalla, noin 45 metriä korkeammalla kuin lähtöpaikka. Jyrkkiä nousuja tai laskuja reitillä ei ollut.


Korkealta mäeltä laskeudutaan melko jyrkkää mäkeä alas, nyt on Majalampi näkyvissä.


Punainen polku päättyy tähän, lammen rantaan. Täältä voi siis jatkaa joko oranssille lisälenkille (rannassa käännös vasempaan) tai Majalammenrantaa pitkin joko polkuja tai tietä pitkin takaisin lähtöpaikalle (rannassa käännös oikealle). Kurvasimme oikealle ja kävelimme rantatietä noin kaksisataa metriä. Rannassa ei valitettavasti ollut sopivia taukopaikkoja. Kävin kuitenkin ottamassa kuvan lammesta.


Noin puolen kilometrin mittainen "punakeltainen" polku vie hiekkatieltä metsän läpi keltaiselle polulle. Tällä kilometrin pätkällä ei ollut maalimerkintöjä, reitti oli merkitty puiden ympäri kiertävällä punaisella nauhalla. Tältä väliltä en näköjään ottanut valokuvia. Pidimme myös evästauon kallion laidalla istuen. Kolmen kilometrin kohdalla reitti yhtyy jälleen keltaiseen polkuun. Suoristin punakeltaisen polun opasteen.


Keltaisella polulla oli yksi tällainenkin reittimerkintä - maahan piirretty nuoli.


Hetken kuluttua myös sininen polku yhtyy samaan matkaan. Hahmo punaisessa kaulaliinassaan johdattaa meitä kierroksen loppumetreille.


Ympyräreitti päättyi ja kävelimme viimeiset kolmesataa metriä samalla polulla kuin alkumatkalla. Palasimme parkkipaikalle ja napsautin mittauslaitteen pois päältä. Matkaa nelisen kilometriä, aikaa kului lähes kaksi tuntia. Se sisälsi pitkän evästauon ja hieman sienien keräämistä. Vaikka parkkipaikalla oli muita autoja, emme oikeastaan nähneet reiteillä muita kävelijöitä.

Reitti on mukavan mittainen ja kohtuullisen helppo kävellä. Ei kovia nousuja tai laskuja, ei liikaa juuria tai kivikkoa. Ainoa haaste on kosteiden ja kuraisten kohtien ylittäminen tai kierto.

Hämmästyin suuresti, että löysin taas pääkaupunkiseudulta uuden retkipaikan. Täällä tulee käytyä varmasti useamminkin - ainakin toistaiseksi täällä oli hyvin rauhallista Sipoonkorpeen ja Nuuksioon verrattuna.

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Seitsemän lammen reitti Luukissa
Tremanskärrin luontopolku
Tapion Taival Salmen ulkoilualueella