Olkkosen kierros Patvinsuon kansallispuistossa Lieksassa
Päivämäärä: 28.5.2019
Luontopolkumiehen reittinumero: 58
Luontopolkumiehen reittinumero: 58
Reitin pituus: 7 km
Kohokohdat: Laajat avosuot ja lähes päättymättömät pitkospuut
Opasteet ja kyltit: Selkeät.
Parkkipaikka: Surkanpuro tai Kurkilahti. Molemmissa isot parkkipaikat.
Varusteet/jalkineet: Helppokulkuinen reitti eikä pitkospuilla periaatteessa jalatkaan kastu. Ihan muutamassa kohdassa vähän kosteaa, mutta ainakin retkeilyjalkineilla pysyi jalat kuivina.
Olkkosen tai Olkkosensaaren kierros ei ole virallisesti nimetty reitti, jos katsoo vaikkapa luontoon.fi -sivuston Patvinsuon kansallispuiston reittejä. Päädyimme kuitenkin retkikavereiden kanssa kiertämään juuri tämän, noin seitsemän kilometrin mittaisen kierroksen Patvinsuolla, koska halusimme kävellä nimenomaan avosuomaisemassa. Olimme jo keittäneet kahvit Suomujärven rannalla luontotuvan lähistöllä ja lähdössä kävelemään sieltä alkavaa Mäntypolkua, kun järki sanoi, että haluamme mieluummin nähdä mahdollisimman selkeää suomaisemaa.
Ajoimme Surkanpuron parkkipaikalle, jossa oli hyvin tilaa. Parkkipaikan kulmassa on myös eväspaikka, pöytä ja penkit. Ohitsemme käveli juuri muutama retkeilijä, ehkä Suomun kierroksella, joka on 15 kilometrin mittainen Suomujärven kiertävä reitti.
Pysäköintipaikan kulmassa on opastaulu, jossa on hieman haalistunut kartta sekä muuta tietoa Patvinsuosta, esimerkiksi sen majavista. Me päätimme siis lähteä kiertämään Olkkosensaarta vastapäivään.
Ja opastaulun vierestä voi lähteä reitille, jossa ensimmäiseksi kohteeksi voi ottaa Olkkosen. Reitti on merkitty oranssikeltaisin maalimerkein.
Reitti alkaa melko avoimessa mäntymetsässä. Pitkospuita on tarjolla heti alusta lähtien. Avosuotakin on heti näkyvillä, mutta ensimmäiset 500 metriä kävelemme metsän suojassa.
Mutta eipä hätää. Suolle päästään jo alkuvaiheessa. Olkkosensaari näkyi jo edessämme.
Pysähtelimme ihmettelemään kasveja (joista lisää myöhemmin), kuvaamaan ja kiikaroimaan - kuten luontopolkumies tässä. Tässä vaiheessa ei bongattu mitään erikoisempia eläimiä.
Olkkosensaari on tosiaan metsäinen saareke keskellä Patvinsuota. Polku kulkee sen "rantaa" pitkin jonkin matkaa.
Ensimmäisessä polkujen risteyksessä on hyvä kartta, josta saimme erinomaisen käsityksen reitistämme. Se koostuu tavallaan neljästä osasta, jotka päättyvät aina seuraavaan polkujen risteykseen. Tässä vaiheessa oli takana siis 1,6 km. Seuraava, noin 2,6 km pätkä olisi vielä suurelta osalta Olkkosensaaren rantaa, mutta sen loppuosassa saavuttaisiin avosuolle.
Ja niinpä - kuljimme vielä puolitoista kilometriä mäntymetsässä. Ihan mukavaa maastoa, mutta odotimme jo kovasti niitä avoimempia maisemia.
Ja lopulta ne alkoivat, Olkkosensaari jäi taakse ja astelimme avoimelle Patvinsuolle. Värit ovat näin loppukeväästäkin tosi komeita, paikoitellen punertava sammal ja sen seassa kasvava suokukka värittää tienoon lähes punaiseksi. Tätä kelpasi ihmetellä.
Pitkospuita riitti lähes kilometrikaupalla. Kävelystä tulee lähes hypnoottista ja meditatiivista. Välillä pitkospuut toki vähän keikkuvat, ihan uusia ja priima-kuntoisia ne eivät kaikki ole. Jaksan silti ihmetellä, miten niitä onkin saatu tänne tehtyä.
Toisen risteyksen jälkeen käännyimme kohti Kurkilahtea. Avosuo jatkuu, tosin jokunen puukin on kosteaan maastoon jotenkin onnistunut kasvamaan. Näissä maisemissa kuuntelimme äänekästä suolintua, joka istui männyn latvassa ja lauleli kuuluvaa säettään. Nyt oli kiikareista hyötyä. Linnun puoliso laskeutui suolle - ehkä pesäänsä. Myöhemmin googlasin Patvinsuon lintuja ja totesin linnun pikkukuoviksi. Ei ollut tuttu minulle ennestään.
Tämä avosuo-osuus kesti vielä noin kilometrin. Olimme kävelleet jo yli viisi kilometriä.
Sitten sukelletaan taas metsään ja "pururadalle". Tässä kohtasimme myös reitin ainoan vastaantulijan, muita ihmisiä emme matkalla nähneet.
Kuuden kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan Kurkilahteen, jossa on siis myös parkkipaikka sekä tämän reitin toinen eväspaikka penkkeine ja pöytineen. Aivan Suomujärven ja hiekkarannan tuntumassa oli vielä toinen istuskelupaikka, vanha puupenkki.
Viimeinen kilometri kävellään Suomujärven rantaa pitkin. Sekametsää, täysin erilaista kuin muu metsä reitin varrella. Ja pitkospuita täälläkin. Tässä voi kesällä varmasti piipahtaa rantaan uimaan melkeinpä missä kohdassa vain, ranta näytti todella houkuttelevalta.
Saavuimme Surkanpuron parkkipaikalle. Matkaa siis noin seitsemän kilometriä (tarkkaa matkaa en tällä kertaa pysty kertomaan, koska mittauslaitteeni akku loppui kesken matkan) ja aikaa kului noin kaksi ja puoli tuntia. Toukokuisena arkipäivänä reitillä ei ollut ruuhkaa, vastaantulijoita tasan yksi. Suo-osuus oli todella mielenkiintoinen ja jännittävä, uskon käveleväni Patvinsuolla vielä pidemmän suokävelyn. Seuraavaan kertaan!
Lopuksi vielä reitin kasveja (lasketaan tuntematon vaalea kääpäkin nyt kasviksi): Lakka, suokukka, vaivero.
Kommentit
Lähetä kommentti