Ihamaniemen luontopolku Enonkoskella

Päivämäärä: 26.5.2019 ja 1.6.2020

Luontopolkumiehen reittinumero: 56
Reitin pituus: 3,5 km 
Kohokohdat: Naavametsät, mukurakuuset, penkkien määrä
Opasteet ja kyltit: Plussaa ja miinusta. Paljon valkoisia merkkejä, joten reitillä pitäisi pysyä helposti. Parissa kohdassa oli reitiltä eksyminen kuitenkin lähellä, kun polkua on kävelty vielä todella vähän. Tilanne paranee varmasti käytön myötä. Lisäys 2020: Reittiä on kävelty enemmän ja polku on helposti näkyvissä. Myös lisäyksiä tehty reittimerkintöihin!
Parkkipaikka: Muutama paikka Hankajärven rantaan metsästysmajalle vievän tien varrella. Osoite Ihamaniementie 781. Reittikartan (jossa lähtöpiste merkitty i-kirjaimella) kuva liitetty tekstin loppuun. Tässä vielä karttalinkkikin.

Jalkineet/varusteet: Melko vaativa reitti. Joistain kohdin kosteaakin. Kumisaappaat tai hyvät maastokengät ovat tarpeen.

Enonkosken Ihamaniemeen avattiin syksyllä 2018 uudistettu luontopolku. Internetistä oli hakukoneilla suhteellisen vaikea löytää tietoa polusta, mutta Ihamaniemen Facebook-sivulta löysin tarvittavat tiedot ja reittikartankin. Lähtöpaikkoja on tavallaan useampikin, mutta virallinen "nollapiste" löytyy metsästysmajalle vievän tien varresta. Ihamaniementiellä on kyltti kohti lähtöpaikkaa.


Lähtöpiste on parinsadan metrin päässä sorakuopan laidalta, alla olevassa kuvassa siis vasemmalla puolella tietä. Paikalle saa muutaman auton. Testipäivänä autoja ei ollut näkyvissä.

Reitin aloituspisteestä löytyy reittikartta ja penkki. Penkkejä tältä reitiltä löytyy muuten monta, laskimme retkikaverin kanssa seitsemän penkkiä. 

Reitti on merkitty sekä valkoisella maalilla tai valkoisilla nauhoilla että - erityisesti risteys- tai muuten epäselvissä kohdissa - tällaisilla luontopolku-kylteillä.

Reitti alkaa mäntymetsässä. Polku on kapeahko mutta selvästi merkitty.

Puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavutaan hyvin tunnelmalliseen kuusimetsään.

Ja kylläpä tässä tunnelmallisessa metsässä olikin paljon naavaa tai luppoa. Tunnistusta harjoiteltiin hieman - naavan keskusjänne kuulemma venyy kuminauhamaisesti ja sitä käteeni ottama tukko ei kyllä tehnyt. Luppoa siis!

 Noin kilometrin kohdalla tulee vastaan reitin ensimmäinen opastaulu. Taukomäki, Standstill hill. Kyltti kehottaa olemaan hiljaa ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Kuuntelin: peukaloinen ja muutama eri rastas. Kyltit olivat aika poikkeuksellisia. Olisin välillä kaivannut ihan faktaa Ihamaniemestä ja sen luonnosta. Täällä oli valittu hyvin minimalistinen lähestymistapa. Sanoin, että täällä ei ainakaan tarvitse lukea harjujen synnystä.

Noin puolentoista kilometrin kohdalla voi lähteä oikoreitille, jos ei halua kiertää koko lenkkiä. Ei kannata! Pidempi lenkki alkaa heti mukavalla pitkospuuosuudella. Pitkospuut ovat hienot ja tuoreet. Tässä käydään myös Hankajärven rannassa - ja rannan läheisyydessä on yksi reitin istuskelupaikoista.

Ja seuraavan mäen päällä on reitin yllätys, kaksi komeaa ja rauhoitettua mukurakuusta. Ja niidenkin vieressä penkki. Nautimme kahvit ja kuvasimme kuuset monelta kantilta.

Tästä reitti jatkui jonkin matkaa tietä pitkin. Reittimerkintää ei tien laidalla ollut, mutta tienristeyksissä oli aina selkeä kyltti, ei eksymisen vaaraa. Noin kahden ja puolen kilometrin kävelyn jälkeen poistutaan tieltä ja noustaan melko jyrkkä nousu ison mäen päälle. Tässä kohdalla reitti oli kaikkein hankalin kävellä, kivien ja kalliokolojen takia. Poluksi reittiä ei tässä kohdalla voinut kutsua (kts. kuva) - ehkä tuhannen kävelijän jälkeen tässä on selkeämpi polku. Valkoiset merkit näkyivät toki hyvin, emme eksyneet reitiltä. Lisäys 2020: Reitti paljon selvemmin näkyvissä!

Mäen päällä sai ihailla taivaanrantaa.

Ja taivaanrantaa sai ihailla jopa penkillä istuen. Penkkejä oli useita, tämä oli suosikkini avaran maiseman takia. Ja sattuipa myös aurinko näyttäytymään muuten aika harmaana päivänä juuri kun istuimme tässä.

Seuraavaksi vuorossa ovat:

Pienen Mustalammen vesi siintelee vieressämme. Polku ei käy aivan rannassa, mutta toki tässä voisi tehdä pienen mutkan rantakallioille. Penkkikin löytyy jälleen polun varrelta.

Lopussa kävelimme vielä melkein kilometrin vaihtelevissa maisemissa. Käydään jälleen naavametsässä (jossa on jopa kyltti: "Naavametsä, Forest of the beard lichen"). Vielä yksi kova nousu, jossa reitille on laitettu jopa nousua helpottava köysi ja sen jälkeen loppumatka kävellään metsätietä, jossa bongasin useammankin korvasienen (jätin ne vielä sinne, voit käydä hakemassa!). Lisäys 2020: Löysin taas pari korvasientä. Tällä kertaa oli puukko ja muovipussi mukana, joten sori - nyt ei jäänyt korvasieniä polun laitaan.

Aikaa meni noin puolitoista tuntia, siinä ajassa pidimme pari kunnon taukoa. Emme nähneet muita kävelijöitä. Varsinkin naavametsät ja mukurakuuset saavat minut kuitenkin suosittelemaan tätä reittiä, tosin melko hyvä kunto on tarpeen reitin hankalissa nousuissa. Loppuun vielä reittikartta!

Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Nahkiaissalon luontopolku
Pyylin polku