Kalliomaanpolku ja Piispanpolku Lapualla

Päivämäärä: 13.5.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 555.
Reitin pituus: 6,5 km. (Kalliomaanpolku ja Piispanpolku yhteensä)
Kohokohdat: Mukava reitti Simpsiön yli ja kauniit Rytilammen maisemat.
Parkkipaikka: Molemmissa päissä reittejä. Valitsin Simpsiön rinnehiihtokeskuksen parkkipaikan Simpsiörinteentiellä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Lapuan matkakeskuksesta noin 2,5 kilometriä reittien pohjoispäähän.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset kengät kalliomaisemiin.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa kävelemäni reitin varrella.

Pohjanmaan reissu vei Lapualle ja päätin tutustua siellä Simpsiönvuoren kahteen reittiin, Kalliomaanpolkuun ja Piispanpolkuun. Totesin etukäteen kartasta, että nämä kaksi eri janareittiä lähtevät samasta paikasta ja päättyvät samaan paikkaan eli ne voisi kävellä yhtenä ympyränä. Lähtöpaikaksi valitsin reitin läntisen pään eli Simpsiön hiihtokeskuksen. Ajelin todella tilavalle pysäköintipaikalle ja etsin katseellani reittien lähtöpaikkaa. Se löytyi hiihtokeskuksen eteläpäästä, laskettelurinteiden takaa.

Lähtöpaikalle kävellessäni ohitin tulipaikan - se on ehkä 50 metrin päässä tästä "lähtölavasta". Simpsiön opastaulun lisäksi tarjolla on tietoa Tohninpolusta (6,3 kilometrin janareitti tästä Karhumäen vapaa-ajankeskukseen).

Simpsiön opastaulussa on reittikartta. Olin siis reitin länsipäässä. Päätin kulkea keltaisella merkittyä Kalliomaanpolkua itään ja sitten punaisella merkittyä Piispanpolkua takaisin. Perhosmerkinnät kartassa esittelevät reitin luontokohteet.

Tämä osa opastaulusta herätti huomioni, joten halusin ottaa siitä kuvan. Simpsiötä on kutsuttu vuoreksi, mutta kansanperinnettä kerännyt kirjailija Samuli Paulaharju kuvasi sitä "Simpsiön siniseksi köyryksi". Kävelijän näkökulma: kyllä tämä ihan vuorelta tuntui, nousua ja laskua on riittävästi!

Retkeily alkaa mukavalla pitkospuu- tai siltaosuudella lehtomaisen luonnon keskellä. Reitti lähtee heti loivaan nousuun.

Parisataa metriä kävelty. Risteys, jossa voi nyt valita kahden eri polun väliltä. Jatkoin matkaa loivasti oikealle, Kalliomaanpolkua pitkin.

Aika reipasta nousua tiedossa. Hieman alle kilometrin kohdalla on nousua takana jo neljäkymmentä metriä. Reitti on merkitty keltaisilla vinoneliöillä. Niitä on riittävästi - ainoastaan yhdessä kohdassa mietin hieman, olenko varmasti oikealla reitillä. Palataanpa tähän.

Reitin varrella on monta mielenkiintoista luontokohdetta opastauluineen. Ensimmäisen aiheena ovat ahkera muurahainen sekä metsän rumpalit eli tikat. Suurimmassa osassa opastauluista oli myös paikallisväriä, mistä pidän aina kovasti.

Noin 1,2 kilometrin kohdalla voi tehdä 50 metrin piston Rytinevalle. Se on lettoräme, joka on Etelä-Suomessa harvinainen suotyyppi. Ravinteiset lettorämeet ovat monimuotoisia - ja niillä elää yli sata lajia, jotka on luokiteltu uhanalaisiksi. Minulle sattui tässä mielenkiintoinen eläinkokemus. Seisoin hetken katselemassa ja kuuntelemassa rämettä ja yhtäkkiä havaitsin liikettä noin viidentoista metrin päässä ja vähän säikähdinkin. Suolla oli hirvi. Se ilmeisesti yritti olla ääneti, mutta liikkui juuri sen verran, että näin sen heinien ja puiden välistä. Poistuin rauhallisesti takavasemmalle.

Nousu jatkuu. Nyt tullaan osuudelle, joka on varmasti antanut reitille sen nimen. Kallioinen osuus vie Simpsiön huipun tuntumaan. Luontotaulun aiheina tässä vuoripoimutus sekä haukat. Simpsiön kerrotaan olevan tynkä muinaisesta Svekofennideihin kuuluneesta vuoresta. Simpsiö on yhä näkyvissä, koska sen kivilaji, kvartsiitti, on kovempaa kuin ympäröivien alueiden kivilajit.

Reitti alkaa laskeutua Simpsiön itäpuolelle ja kulkee hetken aikaa tietä pitkin. Tämän avoimempaa maisemaa ei reitillä ole tarjolla, mutta maisemien takia kannattaakin ehkä piipahtaa Simpsiön näkötorniin. Palataanpa tähän myöhemmin. Tässä oli myös kohta, jossa hetken mietin, olenko oikealla reitillä. Keltaisia merkkejä ei näkynyt vähään aikaan ja aloin epäillä, olisiko polku kääntynyt jo pois tieltä. Olin kuitenkin aika varma, että risteyksessä olisi ollut hyvät opasteet, jos näin olisi ollut. Oikeassa olin, seuraavan mutkan takana keltainen merkki vahvisti reitillä pysymisen.

Kivilajeista puheenollen: en ole niiden asiantuntija, mutta kiinnitin huomiota tähän ruosteenväriseen, jopa oranssiin kiveen, jota täällä oli paljon. Tämä liittyi myös siihen, että mietin matkalla, mikä voisi erottaa tämän Simpsiövuoren maiseman vaikkapa oman kotiseutuni eli Etelä-Savon maastosta. Kivien väri tuli ensimmäisenä mieleeni.

Kaksi ja puoli kilometriä takana. Reitti saapuu nyt Rytilammelle. Sen ympäri kiertää noin kilometrin mittainen sinisellä merkitty kierros. Toki Kalliomaanpolku kulkee sen itärannalla ja Piispanpolku länsirannalla, joten lampi tulee melkeinpä kierrettyä pitkän reitinkin varrella. Kiikaroin aika pitkään Rytilammen lintuja ja havaitsin täällä useammankin mustakurkku-uikun. Sellainen taitaa olla kuvassakin, vaikka melko pienenä kuvan keskellä.

Rytilammen historiasta kertova taulu paljastaa tämän olevan 1930-luvulla vedenottoon padottu tekolampi. Vedenotto on loppunut, mutta lampea huolletaan yhä, jotta se ei kasvaisi umpeen.

Rytilammen reunalla oli piknikpöytä ja sen koilliskulmassa myös yksinkertainen laavurakennelma. Painelin ohi ja päätin pitää oman taukoni siinä vaiheessa, kun palaisin lammen rantaan uudestaan. Reitti kulkee Rytilammelta leveää kuntorataa tai hiihtoväylää pitkin alas itäpuolen lähtöpaikan tuntumaan. Pylväissä oli nyt jopa neljää värimerkkiä.

Seuraavassa risteyksessä oli aika kääntyä Piispanpolulle. Reitin toinen päätepiste, Urheilumaja, olisi ollut vielä sata metriä pidemmällä, mutta päätin kurvata nyt ylämäkeen.

Piispanpolku on merkitty punaisilla vinoneliöillä. Alkumatkalla reitti on leveähkö ja sorastettu, ilmeisesti maastopyöräreitti kulkee jonkin matkaa samoilla urilla.

Nousu vie melko nopeasti takaisin Rytilammelle, jota voi nyt ihailla eri kulmasta, lännen puolelta. Itäisemmän rannan kallioilta on ehkä hieman helpompi tarkkailla lammen lintuja, mutta täälläkin voi piipahtaa rannassa.

Rannan lähellä kuusikossa oli pari penkkiä. Päätin istahtaa tauolle. Keväinen päivä oli sen verran lämmin, että tarkenin t-paidassa. Penkeistä ei ole kuvaa, mutta blogin pääkuva on otettu juuri Rytilammen lähellä tunnelmallisessa kuusikossa.

Reitti ohittaa lammen jälkeen myös Fröökynä-nimisen laavun. Se oli parisataa metriä reitin ulkopuolella, en käynyt siihen tutustumassa. Kohta ollaankin taas Simpsiön päällä. Nousumetrejä kertyy melkein 80. Katsoin kartasta, että matkaa olisi jäljellä vajaa kilometri ja laskeutumista rinnekeskukselle on aika paljon. Odotettavissa olisi jyrkähkö lasku.

Piispanpolku on aluksi loiva, mutta jyrkkenee loppua lähestyttäessä. Täällä reitin jyrkimmällä osuudella selviää, mistä reitti on saanut nimensä. Kartassa alueen kohdalla lukee Piispanpenkki - ja sille löytyy myös historiallinen selitys. Aikoinaan Simpsiön vuorella on ollut uhripaikka, jossa on yritetty lepyttää vuorenpeikkojen valtaa uhreilla. Turun piispa Hemming on saapunut paikalle ja pitänyt saarnan vuorenpeikoille. Hän uupui jyrkässä rinteessä ja istahti tauolle kivipaadelle. Paikkaa ryhdyttiin kutsumaan Piispanpenkiksi. Liekö se juuri tässä kohtaa - puupenkin vieressä olevalla kivellä? Istahdin siihen itsekin hetkeksi tauolle.

Vielä muutama sata metriä ja Piispanpolku yhtyy Kalliomaanpolkuun - ja kohta olinkin jo rinnekeskuksen tuntumassa. Kuuntelin lehdossa lintujen ääniä. Olin nähnyt reitillä useammankin pyyn, kuunnellut esimerkiksi vihervarpusten ääniä ja havainnoinut punakylkirastaan murteen, joka kuulosti aivan erilaiselta kuin Helsingin murre.

Kahden polun yhdistelmän pituudeksi tuli noin 6,5 kilometriä, aikaa meni kaksi tuntia ja vartti. Tapasin reitillä kolme muuta ulkoilijaa.

Reitti on mielestäni lähellä vaativaa. Kompastelin jonkin verran reitin kiviin, mutta kohtuullisen haasteen toi myös korkeusero, joka on lähellä 80 metriä. Liian jyrkkä nousu ei ole, kohtuukuntoinen ihminen pärjää erinomaisesti.

Loppuun vielä pari kuvaa polun ulkopuolelta. Ensin rinnekeskuksen maisemaa hyppyrimäkineen.

Ja vielä: olin jo ajamassa Lapuaa kohti, kun huomasin tienviitan, jossa luki "Näkötorni". Enpä ollut moista muistanutkaan. U-käännös ja tornikäynti! Torni on 31 metriä korkea ja portaita taisi olla noin 180, omien laskujeni mukaan. Se myöskin huojui hieman tuulessa, mutta tuntui vakaalta ja turvalliselta. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä kävelyreissun yhteydessä tai erikseen.

Sijainti: N=6987092.697, E=294078.920 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=62.955153; GEO:lon=22.938895

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ketunlenkki, Kauhava
Paukanevan reitti

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle