Torronsuon reitti Tammelassa

Päivämäärä: 22.9.2019
Reitin pituus: 7,5 km (Kiljamon kierros ja käynti Härksaaren vanhalla louhoksella)
Kohokohdat: Hienot suomaisemat, Kiljamon luontotorni
Parkkipaikka: Iso parkkipaikka Kiljamossa, Somerontie 732, Tammela.
Opasteet ja kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Kelin ja oman tarpeen mukaan!


Heti alkuun lisätietoa varusteista: Suo on märkää, se tuli testattua. Lenkkikengillä ei voisi suolle astua. Toisaalta pitkospuut olivat kylmänä aamuna melko liukkaat, joten valitsimme vettä jonkin verran pitävät varsikengät. Matkan varrella istahdimme syömään eväitä ja ohi kulkeneen kävelijän koira innostui eväistämme ja nykäisi koirantaluttajan pois pitkospuilta. Lenkkikenkä upposi nilkkaan asti suohon. Jos et halua kastella jalkojasi, niin vedenpitävät jalkineet ovat paikallaan.

Mutta aloitetaanpa taas asiat kronologisesti. Liesjärvi/Torronsuo-viikonloppumme toinen aamu. Kävimme heti seitsemän aikaan aamiaisella Eerikkilän ravintolassa ja suuntasimme jo ennen kahdeksaa Torronsuolle nauttiaksemme aamun kauniista valosta. Lauantaista poiketen nyt oli luvassa aurinkoisempi päivä.

Saavuimme Kiljamon parkkipaikalle kahdeksan maissa. Autoja oli jokunen jo pysäköintipaikalla. Päivän mittaan parkkipaikka näytti tulevan täyteen.


Pysäköintipaikan länsireunassa on opastaulu, josta voi kuvata reittikartan ja saada hieman infoa Torronsuosta.

Päätimme kävellä Kiljamon kierroksen ja tehdä piston ainakin jonkin matkaa kaakkoon avosuon läpi. Ehkä kävelisimme karttaan merkitylle louhoksellekin.

Lähtöpaikalla varoitellaan myös huonossa kunnossa olevista pitkospuista. Luontoon.fi -sivulla kerrotaan 150 metrin esteettömästä polusta, joka vie avosuon reunalla olevalle tasanteelle. Tämä leveästi pitkostettu osuus oli melko huonossa kunnossa.

Tasanteella oli vielä varjoisaa, aamun aurinko ei vielä valaissut ja lämmittänyt sitä. Jatkoimme matkaa vasemmalle kapeammille väylille.

Reitti kulkee suon ja metsän laidassa muutaman sadan metrin matkan. Aamun valo oli todella kaunis.

Lämpötila oli vain asteen pari plussan puolella. Lämmin varustus oli tarpeen, pipokin oli varuilta repussa.

Auringon valo siivilöityi mäntymetsän läpi polulle ja alkoi hieman lämmittääkin. Tässä kohdassa pitkospuut olivat uudet ja hyväkuntoiset.

Kilometri kävelty. Saavuttiin risteykseen, josta Kiljamon kierros kääntyy jo takaisin kohti luontotornia ja pysäköintipaikkaa. Päätimme siis lähteä kulkemaan suon poikki kulkevaa pitkospuureittiä. Pitkospuita korjaillaan ja hyvä näin - paikka paikoin reitillä oli hieman haastaviakin kohtia.

Emme olleet aamun ensimmäiset kävelijät. Aamun kuurassa näkyi selvästi edellisten kävelijöiden jälkiä.

Louhokselle 2,5 km - yrittäisimme käydä siellä kääntymässä. Tietämättä ihan tarkkaan, mistä olisi kyse. Veikkailimme hiekkakuoppaa tai timanttikaivosta.

Matkalla on muutamia yksinkertaisia penkkejä istuskelua ja evästaukoja varten. 

Komeimmat maisemat alkavat noin kilometrin kävelyn jälkeen. Jos oikein tarkkaan katsoo kuvaa, voi nähdä kävelijän metsän rajan kohdalla - ja samoin Kiljamon luontotornin juuri kävelijän takana. 

Avosuo-osuuttakin on jonkin matkaa. 

Lähestytään Niittylänsaaria ja sen jälkeen Härksaarta ja louhosta. Suotyyppi vaihtuu taas hieman "metsäisemmäksi".

Aurinko lämmitti mukavasti ja kävely sujui oikein mukavasti. Pitkospuiden liukkauskin alkoi kaikota, kun kuura suli pikku hiljaa.

Komea hämähäkinverkko näkyi aamun kosteudessa ja vastavalossa.

Pieni metsäosuus Niittylänsaarilla ja Härksaarella ja saavutaan louhokselle. Selvisi, että täällä on aikoinaan louhittu kalliosta kvartsia Someron Åvikin lasitehtaan raaka-aineeksi. Seudun kivilajeja on esitelty aika laajasti - sanoin, etten pysty seuraavana päivän muistamaan yhtään niistä, mutta pystynpäs: heteroniitti jäi mieleeni.

Paluumatka: kävely takaisin suomaisemien läpi. Pysähdyimme myös yhdelle vapaalle penkille evästauolle (koiraepisodista kerroinkin jo tekstin alussa). Penkit olivat melko hyvin käytössä, menomatkalla lähes jokaisella penkillä istuskeli aamun varhaisia retkeilijöitä. Paluumatkalla kävelijöitä tuli vastaan jo melkeinpä tulvana. Vielä on mainittava kovaääninen parinkymmenen kurjen parvi, joka ylitsemme lennähti - tuntuivat vaihtavan suuntaa melkein päämme päällä. Ehkä huomasivat eksyneensä reitiltä, tai päättivät laskeutua jonnekin lähistölle, kun tekivät melkeinpä täyskäännöksen.

Viimeinen kohde tällä kävelyllä on Kiljamon luontotorni, josta on enää parinsadan metrin matka pysäköintialueelle. 

Sata porrasta ja perillä ollaan. Ylhäällä voi ihailla maisemaa ja katseella seurata pitkospuiden reittiä kilometrin ja parinkin päähän. Kiikarit mukaan!


Paluu pysäköintialuelle metsän halki. Kävelyä kertyi siis 7,5 km ja aikaa meillä meni noin kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia. Reitillä oli yllättävän paljon kävelijöitä ja parkkipaikka oli todellakin melko täynnä puolen yhdentoista maissa, kun kävelyä lopettelimme.

Suoluonto on todella kaunista ja pitkospuilla kävely terapeuttista ja hypnoottista, kuten olen aimminkin kirjoittanut. Halusimme vielä ihailla suoluonnon ruskaa, olikohan tämä siihen paras aika vai pitäisikö odottaa vielä muutama viikko? Joissain kohdissa ruska toki jo näkyi kauniina värivaihteluina!


Luontopolkumiehen muita reittejä Tammelassa:
Hyypiön reitti Liesjärven kansallispuistossa
Pohjantikan kierros

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa