Mikonsaaren luontopolku Lappeenrannassa

Päivämäärä: 4.8.2019
Reitin pituus: n. 2,7 km (pidempi kierros + käynti grillipaikalla) 
Kohokohdat: Saimaan rantamaisemat, paljon istuskelupaikkoja
Opasteet ja kyltit: Hyvät. Joissain risteyksissä hieman ihmettelyä.
Parkkipaikka: Mikonsaarentie 345, Lappeenranta. Tilaa hyvin, yli kymmenelle autolle.
Varusteet/jalkineet: Kuivalla säällä ei erityisiä varustevaatimuksia. Polku on selkeä ja kuiva. Reittikuvauksessa tosin mainitaan, että kostealla säällä saappaat olisivat tarpeen.


Kesälomapäivä Lappeenrannassa. Päätin kävellä siellä samalla yhden luontopolun ja valinta osui Mikonsaaren luontopolkuun, joka on melko lähellä Lappeenrannan keskustaa. Mutta mikä yllätys: kyseessä ei todellakaan ole mikään "lähiöluontopolku" - kapeahko tie Mikonsaareen kulkee usean saaren ja sillan kautta. Maisemana on Saimaa, metsät ja muutamat kesämökit eikä kerrostaloja kuten olin etukäteen kuvitellut. Todella kaunis reitti! 

Useammastakin umpikuja-liikennemerkistä huolimatta tie jatkui  yllättävän pitkään. Lappeenrannan nettisivun mukaan matkaa keskustasta kertyy 10 km. Lopulta luontopolun parkkipaikka tuli vastaan. Nettisivulla kerrotaan muuten myös jännittävä tarina Mikonsaaren nimestä.
Lähtöpaikalla on hyvä kartta, josta tietysti otin kuvan. Siitä oli taas hyötyä parissa hieman epäselvässä paikassa.

Luontopolku on merkitty punaisin ympyrämerkein. Osa puisista kylteistä oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta kaikista sai kyllä selvää.

Luontopolku alkaa koivuvoittoisessa lehtometsässä. Lehtometsää riitti, matkalla näkyi mm. näsiää sekä tammia ja vaahteroita, Mikonsaari on selvästi hyvin rehevää seutua.

Puolen kilometrin kohdalla saavutaan lähteelle. Tässä voisi sammuttaa janoaan lähdevedellä.

Jännittävä tieto: lähteen vieressä olevat lammikot ovat joskus toimineet kala-altaina. Muutakin tietoa lähteestä ja sen lähistön kasvillisuudesta löytyi vanhasta infotaulusta.

Lähteeltä luontopolku siirtyy hetkeksi hiekkatielle. Hiekkatieosuutta on vain satakunta metriä.

Hiekkatien jälkeen siirrytään taas mukavalle rantapolulle. Vasemmalla siintää Pienilahti. Rannalla on parikin istuskelupaikkaa. 

Toisen istuskelupaikan luona otettiin perinteinen retkikuva.

Polku siirtyy hetkeksi mökkitielle. Mökkitien laidassa on parkkipaikkoja, joissa kyltit kertovat niiden olevan vain mökkiläisten käytössä. Liekö tässä joskus ollut myös polun aloituspiste? Siitä voisi kertoa tämä sympaattinen kyltti mökkitien laidassa.

Ja uskomatonta, mutta totta - mökkitieosuuden jälkeen siirrytään taas Saimaan rantaan ja taas löytyy uusi istuskelupaikka, pieni laavu. 

Korkeuseroja ei reitillä ole kovinkaan paljon. Laavun jälkeen on reitin korkein nousu, sekin vain noin 17 metriä minun mittauslaitteeni mukaan. Tässä vaiheessa on kävelty noin puolitoista kilometriä. Luontopolun rastit eli infotaulut olivat osin vanhoja ja osin uusia. Nauratti, kun näin tämän heinistä kertovan kyltin mielestäni kolme kertaa lyhyen matkan sisällä - kaksi kylteistä oli vanhoja ja kuluneita, tämä oli uudempi. Tulipahan nurmirölli ja metsäkastikka tutuksi!

Reittikarttaan oli merkitty näköalapaikka. Se tuli vastaan noin kahden kilometrin kohdalla.

Parisataa metriä myöhemmin saavutaan risteykseen, jossa ei ole ihan selkeitä opasteita. Vasemmalle menevä polku käy pistona grillipaikalla, joka oli mielestäni koko reitin kaunein paikka. Tässä olisi mukava grillailla tai istua kalliolla Saimaata ihailemassa.

Grillipaikalta polulle palatessa voi bongata hauskan linnunpönttö-installaation. Tässä voi vaikkapa arvailla, mille linnulle mikäkin pönttö on tarkoitettu. Vastaukset löytyvät keskellä olevan oven takaa.

Vielä muutama sata metriä takaisin parkkipaikalle, nyt leveähköä polkua pitkin. "Vaarallinen lasku" -kyltti nauratti - tässä kulkee talvisin varmasti hiihtolatu.

Kävelyyn meni aikaa noin 50 minuuttia - tällä kertaa ilman evästaukoja. Ehkä reittiin kannattaisi varata puolitoista tuntia kunnon evästaukojen kanssa. Reitillä oli jonkun verran retkeilijöitä, mutta istuskelupaikat olivat pääosin vapaita, joten ruuhkaista ei tällaisena elokuisena sunnuntainakaan ollut.
Mikonsaari oli positiivinen yllätys, todellinen järvenrantakeidas lähellä kaupunkia. Vahva suosittelu!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Luutaharjun Samo Lopella

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa