Reijon reitti Pietarsaaressa

Päivämäärä: 14.5.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 558.
Reitin pituus: 8,5 km.
Kohokohdat: Kivat kallio- ja kangasmaisemat, luontoon liittyvät taulut, hiekkarannat.
Parkkipaikka: Lillsandintie eli Pikkuhiekantie 263. Tilavat parkkipaikat. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Kesäkaudella toiminnassa lienee Fäbodanbussi. Lisätietoa Pietarsaaren nettisivuilta.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset.
Varusteet/jalkineet: Jonkin verran kosteutta reitin varrella. Lenkkareillakin pärjännee.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Useampi tulipaikka.

Hiekkarantapäivä, osa 3. Aiemmin oli jo kävelty Storsandin maisemissa Uudessakaarlepyyssä ja Pietarsaaren Fäbodassa esteettömällä luontopolulla. Samalta Fäbodan laajalta parkkipaikalta aloitin kävelyni kohti Reijos rundaa tai Reijon reittiä - joka on Pietarsaaren nettisivun mukaan 7,7 km pituinen ja suosittu kävelyreitti. Reitin tai reitistön opastaulu on vielä jonkin matkaa Lillsandintietä eteenpäin, mahtaisiko osoite olla opastaulussakin. Tässä on myös pienempi parkkipaikka, ehkäpä noin kymmenelle autolle.

Kartassa Reijon reitti on merkitty keltaisella - paremman kuvan reitistä voit saada toisesta kartasta, joka oli reitin varrella. Palataanpa siihen. Koko Fäboda-Pörkenäsin alueen reitistö taisi netin mukaan olla jopa 33 kilometriä pitkä.

Nuolet osoittavat kaikki samaan suuntaan. Pistin mittauslaitteet päälle - tämä oli minunkin virallinen lähtöpisteeni, vaikka olin jo kävellyt puolisen kilometriä isommalta pysäköintialueelta.

Aluksi leveää ulkoilubaanaa pitkin kohti Lillsandin hiekkarantaa. Sininen ja keltainen reittimerkintä näkyvät hyvin valotolpassa.

Lillsandin rannan tuntumassa on myös lapsille suunnattu elämyspolku. Sen yksi taulu kertoo viekkaasta ketusta ja nopeasta jäniksestä. Eläinten vieressä on myös jatulintarha, joka näkyy blogin pääkuvassa.

Vain kolmisensataa metriä kävelty. Tässä alkaa varsinainen ympyräreitti. Päätin kiertää sen myötäpäivään, jotta taukopaikka eli Reijon tupa olisi hieman puolenvälin jälkeen.

Tässä on myös kartta, joka kertoo koko Fäboda-Pörkenäsin reitistön infokylteistä. Tätä kirjoittaessani totesin, että vasemman yläkulman Reijon reitin infokylttien numerointi kulkee vastapäivään - alkaen numerosta 21 ja päättyen numeroon 30. Tämä olisi saattanut kannustaa kiertämään reitin siinä suunnassa, mutta en tullut asiaa huomanneeksi.

Myötäpäivään kierrettäessä reitti alkaa todella sympaattisessa kangasmaastossa. Pieniä kumpuja, valoisaa mäntymetsää. Polku on leveähkö ja pehmeä. Reijon reitin keltaiset ja Stormossenin reitin siniset merkinnät näkyvät koko ajan selvästi.

Tätä maastoa kutsutaan samettimetsäksi. Sitä hoidetaan luonto- ja virkistysarvoja kunnioittaen. Erikoiset puut säilytetään, vain sairaat puut ja tuulenkaatamat poistetaan. Puusto on jopa 130-vuotiasta.

Reitillä kuljetaan paljon kallioilla, mutta ne ovat kovin matalia. Korkeuserot ovat vähäisiä.

Kosteikkojakin on - ainakin mitä kauemmas rannan tuntumasta siirrytään. Pitkospuuosuuksia reitillä lienee muutama sata metriä yhteensä.

Asfalttitien (Pörkenäsintien) ylitys, lisää kallioita. Kohta saavutaan nuoreen männikköön, jossa on tehty hetki sitten myös jonkinlaista harvennusta. Reitin ensimmäinen risteys noin kolmen kilometrin kohdalla. Reijon tuvalle kilometri, arktiseen museoon Nanoqiin reilut kolme kilometriä. Nanoq ja sen luona kulkevat reitit jäivät seuraavaan kertaan.

Risteyksen jälkeinen kilometri kuljetaan hyvin tasaisessa maastossa. Tarjolla on hieman kuusikkoa ja vähän enemmän männikköä. Osaksi kuljetaan ehkä rämeellä, mutta se on todennäköisesti joskus ojitettu - kovin kosteaa täällä ei ole. Pitkoksia ja lyhyitä siltoja on tarjolla kosteimmissa kohdissa.

Hieman yli neljä kilometriä takana, kun Reijon tupa näkyy kallion laella. Kurkkasin tupaan sisään, siellä oli kerrossänky, melko kulunut pöytä ja penkkeineen sekä avotakka. En halunnut jäädä sisälle evästauolleni, joten istahdin näille käteville kallionreunapenkeille. Täällä oli yllättävän rauhallista toukokuisena iltapäivänä, sain istuskella tauolla ihan omassa rauhassa. Tuvan seinästä voi muuten lukea seudun geologiaa. Kallioperä on pääosin graniittia, maaperä karkeaa moreenia.

Sitten paluureitille kohti Fäbodaa. Reitti kulkee taas kallioilla ja kangasmaastossa. Mutaisiakin paikkoja oli, mutta ne oli helppo kiertää tai ylittää pitkällä loikalla.

Reittimerkintätaidetta.

Pörkenäsintie ylitetään jälleen. Taas kivaa kumpuilevaa kangasta. Tällaisessa maisemassa on todella miellyttävä kävellä - ja minä jopa naureskelin kävellessäni. Olin alkumetreille tehnyt veikkauksen siitä, kuinka monta muuta ulkoilijaa tapaisin. Veikkaus oli kahdeksan ihmistä ja kaksi koiraa. Laskin, että vastaantulijoita oli tähän mennessä kahdeksan, mutta koiria oli ollut vasta yksi. Miten suuri mahdollisuus olisi, että yksi koira tulisi vielä vastaan - ilman ihmisiä?

Nyt lähestytään taas merenrantaa. Opastaulu kertoo hiekkadyyneistä. Ollaan rantavallilla, joka on syntynyt noin 700 vuotta sitten.

Storsandin kohdalla keltaiset merkinnät kääntävät reitin oikealle. Minulle jäi epäselväksi, olisiko tässä ollut myös taukopaikka. Kartan perusteella ajattelin näin olevan. Uskoin reittimerkintöjä ja kävelin oikealle, mutta taukopaikkaa ei tullut siellä vastaan. Ehkäpä se olisi ollut takana näkyvien rakennusten luona.

Reijon reitti kulkee nyt rantakalliolle, aivan Storsandin hiekkarannan tuntumaan.

Nyt päätin käydä tutustumassa Storsandin rantaan ja astelin parikymmentä metriä varsinaisen polun ulkopuolelle. Sää oli muuttunut hieman harmaammaksi lähtöni jälkeen, hetkittäin vähän tihuutti vettäkin. Voin vain kuvitella, miten kaunista täällä on kesäisenä aurinkoisena päivänä.

Nyt on kävelyä jo takana yli seitsemän kilometriä. Storsandin ja Lillsandin rantojen välissä voi lukea hieman näiden kahden hiekkarannan eroista. Myös näiden rantojen kasveja voi opiskella.

Ympyräreitti päättyi. Kävelin takaisin kohti pysäköintipaikkaa ja kurkkasin vielä heti reitin alussa näkemälleni laavulle. Hieno taukopaikka, aivan Lillsandin hiekkarannan vieressä.

Lopuksi voi vaikkapa istahtaa tälle hienolle kotkapenkille reitin kokemuksia miettimään.

Näin oli Reijos runda kävelty. Pysäytin mittauslaitteet opastaulun luona, niiden mukaan olin kävellyt 8,5 kilometriä. Ehkäpä varsinainen ympyräreitti oli aika lailla se ilmoitettu 7,7 km. Aikaa meni kaksi ja puoli tuntia. Loppujen lopuksi tapasin reitillä kymmenen ihmistä ja kaksi koiraa.

Reitti on oikein miellyttävä tallustella. Sitä voi pitää keskivaativana muutamien kallioille nousujen ja laskujen takia, korkeuseroja ei tosiaan ole nimeksikään.

Pietarsaaren reitit tekivät vaikutuksen. Reitit ovat hyvätasoisia ja hyvin merkittyjä. Paikallisesta luonnosta kertovat infokyltit olivat mielenkiintoisia ja priimakunnossa. Luontopolkumies tykkäsi.

Sijainti: N=7067545.170, E=279823.752 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=63.666726, GEO:lon=22.548806

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Fäbodan esteetön luontopolku
Storsandin vaellusreitti, Uusikaarlepyy
Runoilijoiden polku, Pedersöre

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle