Sippulanniemen luontopolku Jyväskylässä

Päivämäärä: 4.4.2025
Luontopolkumiehen reittinumero: 542
Reitin pituus: 4 km, parkkipaikalta puoli kilometriä polun alkuun.
Kohokohdat: Monipuolinen metsäpolku ihan Jyväskylän keskustan lähellä.
Parkkipaikka: Noin kymmenen auton parkkipaikka Ristikiventien ja Nurmilaukan risteyksessä. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Jyväskylän julkinen liikenne Ristikiveen. Pysäkki Sippulantiellä, noin kilometri reitille.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli alkukeväällä joitakin puroja keskellä polkua. Kesällä varmasti kuivaa, ei erikoisvaatimuksia.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Kevättä tässä tosiaan mennään, kuten otsikon Kaseva-lainauksessa (jonka ainakin minun ikäpolveni varmasti tunnisti). Lappiin suuntautuvan talviloman yhteyteen tuli pysähdys Jyväskylään ja kun kevät oli aikaisessa, pohdin mahdollisuutta kävellä jokin kaupungin monista luontoreiteistä pysähdyksen aikana. Pohdin paria Jyväskylän liepeillä olevaa polkua ja päädyin Sippulanniemeen, joka oli sopivan mittainen eikä ilmeisesti kovin vaativa. Ajattelin selviäväni, vaikka jossain rinteessä vähän jäistä vielä olisikin.

Jyväskylän nettisivut antavat selkeät ohjeet paikalle löytämiseksi. Ristikiventien ja Nurmilaukka-nimisen kadun risteyksessä on pysäköintialue ja sen laidassa on myös luontopolulle ohjaava opaste.

Luontopolun alkuun kävellään puolisen kilometriä ulkoiluväyliä pitkin. Valaisinpylväissä näkyy keltaisia maalimerkkejä.

Risteyksessä on viitta kohti polun alkua.

Luontopolun alkupisteessä toivotetaan tervetulleeksi Sippulanniemen polulle. Kaikki luontopolun taulut olivat hyvässä kunnossa, ne on uusittu vuonna 2024.

Varsinainen polku alkaa kosteassa kuusikkopainanteessa. Ensimmäinen rastitaulu tulee vastaan jo muutaman kymmenen metrin jälkeen. Sen aiheena on metsäkortekorpi. Täällä oli vielä jonkin verran lunta maassa näin huhtikuussa.

Reitti nousee mäelle, jossa oli huomattavasti keväisempää.

Jonkin aikaa kuljetaan mäellä, jossa rastitaulujen aiheina ovat mm. kallioperän kivilajit sekä mustikkakangas. Sen jälkeen polku laskeutuu mäen länsipuolelle ja ulkoiluväylälle, jota kuljetaan tässä parinsadan metrin ajan.

Luontopolku ylittää kosteikon, joka on oikeastaan entinen järvi. Niemisjärvi on vähitellen kasvanut umpeen ja muuttunut suoksi. Avovettä täällä on käytännössä enää kevättulvien aikaan.

Seuraava osuus on lehtomaisemaa. Yritän pääsääntöisesti kulkea lehtoja sisältävät reitit myöhemmin keväällä tai kesällä, jolloin ne ovat parhaimmillaan - kangasmaisemahan on ihan mukavaa ja kuvauksellista muuhunkin aikaan vuodesta. Lehdon vehreydestä kertova rastitaulu suorastaan huvitti näin huhtikuussa. Pahoittelut lehdolle, olisin kuvannut sinut mieluummin toukokuussa!

Reitti alkaa nousta kohti Majamäkeä. Golfkenttä on näkyvissä parissa kohdassa. Luin jonkun toisen retkeilijän blogista, että kesällä täällä voi kuulla golfpallojen viuhuvan ilmassa - tai ainakin mailojen kolahtelevan palloihin. Vaarallisia paikkoja tuskin on, luontopolku kulkee toki golfkentän läpi, mutta kahden väylän välissä.

Luontopolun puolivälissä aletaan olla Majamäen huipulla. Keltapäinen nuoli kehottaa: "Käy rastilla." Rasti, eli siirtolohkare, on parikymmentä metriä polun ulkopuolella. Taulu kertoo muistakin jääkauden merkeistä.

Majamäen korkein kohta on 133 metriä merenpinnan yläpuolella ja noin nelisenkymmentä metriä Niemisjärven yläpuolella. Mäen laki on metsäinen - täällä ei ole sen kummempaa maisemapaikkaa. Reitin varrella ei muuten ole mitään taukorakennelmia, mutta tässä reilun kahden kilometrin jälkeen olisi kiva pitää pientä taukoa. Majamäellä on onneksi paljon taukoistuimiksi sopivia kiviä.

Reitti laskeutuu Majamäeltä alas ja risteää taas golfkentän kanssa. Seuraavalla rinteellä on yksi tämän luontopolun erikoisista kohteista, kivilouhos. Täällä on aikoinaan louhittu dioriittia eli "mustaa graniittia", millä nimellä sitä on markkinoitu. Jyväskylän dioriitista on tehty mm. Helsingissä sijaitseva Paasikiven muistomerkki. Taulu ei tosin kerro, onko muistomerkin kivi juuri tästä louhoksesta peräisin.

Viimeinen kallion ylitys. Rinteessä on Sippulanniemen luontopolun viimeinen taulu, jonka aiheena on elintärkeä vesi. Taulun teksti toivoo retken olevan onnistunut ja että kulkija on nauttinut taulujen lisäksi luonnonrauhasta. Sille peukku!

Palailin liikuntaväylälle ja sieltä parkkipaikalle. Kokonaismatkaa kertyi melkein viisi kilometriä - aikaa käytin puolitoista tuntia. Siihen sisältyi lyhyt juomatauko. Muita kävelijöitä en tänään tavannut.

Polku ei ole aivan helppokulkuisin, lähinnä korkeuserojen ja polulla risteilevien puunjuurien takia. Jyrkkiä mäkiä reitillä ei ole. Kiva kävelyreitti lähellä kaupunkia. Jos jotain saisin toivoa, niin se olisi tietysti pari penkkiä vaikkapa sinne Majamäen laen tuntumaan, muuten oikein kiva kokemus. Plussaa hyvistä ja paikallisväriä sisältävistä rastitauluista.

Sijainti: N=6898653.267, E=434944.242 (ETRS-TM35FIN)

GEO:lat=62.213992, GEO:lon=25.749130

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Ison Haapasaaren luontopolku
Kanavuoren luontopolku
Jääskelän luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.