Iivaaran Iirinki Kuusamossa

Päivämäärä: 9.7.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 495
Reitin pituus: 10,6 km
Kohokohdat: Hieno maisema Iivaaran laelta, Iijoen alkulähde, hieno tunturiluonto ja tunturikankaat
Parkkipaikka: Rajalammen pysäköintipaikka. Ohjeet perille vaikkapa luontoon.fi-sivulta. Paikka kartalla.
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli paljon kosteita kohtia, suosittelen vedenpitävää jalkaan.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Vaativa reitti
Kaksi tulipaikkaa

Tuli yllättävä mahdollisuus tehdä heinäkuinen ex tempore -retki Kuusamon tienoille. Kävelysuunnitelmat muotoutuivat paikalle päästyäni, osaksi myös hieman epävakaisen sään johdosta. Olin törmännyt matkalla kaveriin, joka oli kotoisin Kuusamosta ja hän suositteli minulle Iivaaraa kävelykohteena. Niinpä päätimmekin lähteä retkikaverin kanssa iltäpäiväkävelylle sinne.

Ajelimme siis luontoon.fi -sivun ohjeiden mukaisesti Hiltusentietä pitkin (hiekkatietä parikymmentä kilometriä) ja käännyimme Suokannanvaarantielle. Hyvät opasteet veivät nimettömälle metsätielle, jonka päästä löytyy tilava Rajalammen pysäköintialue. Parkkipaikalle tullessamme täällä oli yksi auto. Opastaulu on parkkialueen laidalla. Iivaara siintelee takana.

Reittikartan mukaan Iivaaralle noustaan kahden kilometrin janareittiä, jonka jälkeen voi kiertää noin kuuden kilometrin ympyräreitin.

Kyltti kertookin koko Iiringin pituudeksi 10,2 km. Reittimerkinnät ovat vihreitä.

Vain muutama kymmenen metriä kävelyä ja saavutaan jo ensimmäiselle kuvaukselliselle paikalle, Rajajoen ylittävälle sillalle.

Loiva nousu kohti Iivaaraa alkaa välittömästi sillan jälkeen. Alkumatka kuljetaan suomaisemissa - täällä oli parinsadan metrin pitkospuuosuus. Paikoitellen pitkoksetkin olivat hieman veden peitossa, joten jalkinevalintaa kannattaa täällä miettiä.

Kosteus ja juokseva vesi näkyy myös polulla hetki pitkosten jälkeen, se oli muuttunut kouruksi.

Lähtöpiste lienee noin 270 metrin korkeudella. Ensimmäisen kilometrin matkalla noustaan viitisenkymmentä metriä. Tämän jälkeen nousu jyrkkenee merkittävästi. Seuraavan kilometrin aikana nousua kertyy 150 metriä!

Noin neljänsadan metrin korkeudessa pidimme vähän juomataukoa ja samalla kuvasimme kukkivaa ruohokanukkaa. Fakta: ruohokanukka on harvoja luonnon mustakukkaisia kasveja. Pölyttäjiä houkuttelevat valkoiset ylälehdet.

Aletaan lähestyä Iivaaran huippua. Näillä tienoin kuuntelin lyhyttä säettä toistelevaa lintua. Niitä tuntui olevan rinteessä useampikin. Lintusovellus kertoi sen olevan sinipyrstö, joka on Suomessa suhteellisen harvalukuinen. Pidimme kaverin kanssa silmät avoinna ja kiikarit lähistöllä, jos sattuisimme sen vihdoinkin näkemään. No such luck.

Ollaan aivan lähellä huippua. Maisemaa voi ihailla itään ja kaakkoon. Virallisesti reitti kulkee tästä ehkä satakunta metriä pidemmälle, Iivaaran tulipaikalle, ja nousee sieltä näköalapaikalle.

Taisimme poistua merkatulta polulta ja oikaista mäen huipulle. Tänne kannattaa totisesti nousta ihailemaan maisemaa pohjoisen suuntaan. Kalle Päätaloa fanittava retkikaveri kertoo Kallen ihailleen nuorena poikana tätä samaa maisemaa ja sanoneensa vasta täällä ymmärtäneensä tekoselkosiensa suuruuden - viitaten siis avaraan kotiseutuunsa.

LPM 470 MPY. (Luontopolkumies 470 metriä merenpinnan yläpuolella). Otimme melkoisen satsin valokuvia ja sen jälkeen istahdimme kallion laelle pitämään pientä kahvitaukoa. Tästä oli nyt luonnollista lähteä kävelemään ympyräreittiä vastapäivään, saapuisimme kierroksen lopuksi Iivaaran tulipaikalle. Näin suosittelee myös reittiselostus luontoon.fi-sivustolla.

Matka jatkuu. Toiselle hyvälle näköalapaikalle on 700 metriä. Jos kuvaa suurentaisi reippaasti, voisi nähdä seuraavan kallion laella muutaman ihmisen, näköalapaikka on juuri siellä.

Näköalapaikalla on yksinkertainen penkki. Maisemaa voi ihailla täältä kohti lounasta.

Näköalapaikkojen jälkeen alkaa tasaisempi osuus, tosin koko ajan laskeudutaan loivasti. Kosteita paikkoja oli useampikin, tässä ylitetään kostea painanne siltaa pitkin. Näätälammen taukotuvalle on vielä pari kilometriä matkaa.

Olin lukenut jo etukäteen, että vuoden 2021 Paula-myrsky oli aiheuttanut täällä tuhoja sekä muuttanut polun linjausta - ja sen seurauksena oli jopa vaihdettu reitin lähtöpaikkaa. Löysin jonkun aiemman blogikirjoituksen ja siihen oli kuvattu vanha reittikartta. Aiemmin reitti nousi taustalla näkyvän Ahvenjärven rannoilta tänne reitin lounaiskulmaan. Reitti oli tällöin myös noin kilometrin lyhyempi.

Ahvenjärven ja Näätälammen välinen osuus on tosi mkavaa kangasmaisemaa ja samalla koko ajan loivaa laskua.

Myrskyn jälkiä oli nähtävissä monessa kohtaa.

Kuusi kilometriä kävelty. Näätälampi lähestyi. Yhtäkkiä saavuimme pulputtavan lähteen luo. Siitä olisi pitänyt ottaa video, sillä oli todella ihmeellistä katsella veden kuplivan hiekan ja kiven seasta, lähteen pohjasta.

Kyltti kertoo tässä olevan Iijoen alkupisteen. Pitihän vettä maistaakin - se oli hyvää ja kylmää.

Näätälammen autiotupa oli vain parinkymmenen metrin päässä. Istahdimme hetkeksi tupaan tauolle. Näin ikkunasta liikettä puuvajan luona ja hetken luulin siellä liikkuvan liudan oravia. Mutta ei, hoksasimme kyseessä olleen kärppäpesueen. Parinkymmenen sentin mittaiset valkovatsaiset kaverukset loikkivat kaatuneen puun oksien välissä. Kerkesimme hyvin katsella niitä hetken, kuva-aineistoa ei saatu. Hassu sattuma, että Näätälammella ei nähtykään näätiä vaan kärppiä.

Näätälammen (tai Näätälammin) tuvan seinässä on taulu, jossa kerrotaan mm. sinipyrstöstä. Euroopan unionin alueella se pesii ainoastaan Suomessa ja varmimmin sen voi tavata juuri täällä, Koillismaan vaaroilla. Toinen aihe on "Reitti suljettu", jossa kerrotaan Paula-myrskyn aiheuttaneen tuhoja, joiden takia moottorikelkkareitti täältä Iivaaralle on suljettu. Myrskyn kerrotaan kaataneen noin neljä miljoonaa kuutiota puuta, joka sai meitä arvailemaan, kuinka monta puunrunkoa se tarkoittaisi. Varmastikin jonkin verran yli neljä miljoonaa puuta, tuskinpa keskimääräinen puu yhtä kuutiometriä tilavuudeltaan on.

Matka jatkui - ja tässä myrskytuhot olivat parhaiten (tai pahiten) nähtävillä. Tiedoksi: Paula-myrskyn tuhot ovat kolmanneksi suurimmat Suomessa tilastoinnin alusta lukien. Suurempia ovat olleet vain Asta-myrsky vuonna 2010 (8,1 miljoonaa m³) ja Janika vuonna 2001 (7,3 miljoonaa m³). Lähde: Suomen Metsäkeskus.

Noin 7,5 kilometrin kävelyn jälkeen aletaan taas nousta pikku hiljaa kohti Iivaaraa. Aluksi nousu on maltillista. Luonto oli tässä melkoisen rehevää ja tutkailimme kasveja mielenkiinnolla.

Kahdeksan ja yhdeksän kilometrin välissä on kovin nousu. Noustaan noin sata metriä ylöspäin. Tämän kallion kohdalla saa lopettaa puuskuttamisen, kun nousu vihdoin loivenee.

Pian saavutaan Iivaaran tauko- ja tulipaikalle, jossa olisimme siis saattaneet käydä jo alkumatkalla. Pientä sadetta pukkasi, mutta istahdimme silti aivan lyhyelle juomatauolle. Taukopaikan palveluina ovat myös polttopuukatos ja kuivakäymälä.

Sata metriä kävelyä, sitten lähdetään jo tutulle reitille, laskeutumaan Iivaaran rinnettä alas.

Jyrkän rinteen nouseminen on rankkaa, mutta olisikohan laskeutuminen reisilihaksille vielä aavistuksen rankempaa. Kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen helpotti ja loppumatka kuljettiin taas hieman tasaisemmassa maastossa. Parkkipaikalla mittauslaitteeni kertoi meidän kävelleen 10,6 km ja aikaa käytimme noin neljä ja puoli tuntia. Tapasimme reitin varrella pari muuta retkeilyporukkaa.

Iivaaran Iirinki on melkoisen vaativa. Nousut ja laskut ovat paikon jyrkkiä - ja onpa reitillä myös paljon juuria ja kivikkoakin. Mutta olihan reitti! Tunturikankaat ja upeat maisemat todella säväyttivät. Minulla alkaa olla kohta 500 reittiä käveltynä, on helppoa nostaa Iivaaran Iirinki TOP 10 -listalle.

Sijainti: N=7301239.430, E=621166.513 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=65.8099141, GEO:lon=29,6508152

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pieni Karhunkierros

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle