Hakkenpään laavupolku Taivassalossa

Päivämäärä: 30.6.2024
Luontopolkumiehen reittinumero: 494
Reitin pituus: 5,2 km
Kohokohdat: Upeat sileät kalliot, jotka ovat kuin polkujen moottoriteitä
Parkkipaikka: Hakkenpään satama, Hakkenpääntie 808. Runsaasti tilaa. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei tietoa
Opasteet/kyltit: Melko hyvät
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Kesäkuinen Varsinais-Suomen kierrokseni päättyi Taivassaloon ja Hakkenpään luontopolkuun. Ajelin Hakkenpään satamaan ja pysäköin auton meren läheisyyteen. Ryhdyin miettimään, mistä luontopolku mahtaisi lähteä. Netistä ei oikein löytynyt tietoa reitin tarkasta lähtöpisteestä - myöskään reittikarttaa ei tunnu netissä olevan. Katselin ympärilleni ja näin muutaman kymmenen metrin päässä taulun, jonka arvelin olevan laavupolun opaste. Seuraavalle tulijalle tiedoksi: polun opastaulu on aivan sataman alkupäässä eli kun saavut satama-alueelle, kurvaa heti oikealle ja jätä auto opastaulun luokse. Minäkin siirsin autoni taulun viereen.

Reitti on täällä hyvin näkyvissä. Ehkäpä tästä kartasta on vielä monelle hyötyä, kun sen netissä nyt julkaisen.

Starttasin siis Hakkenpääntietä pitkin. Muutama kymmenen metriä ja polku kääntyy Suutarluodontielle.

Oranssit reittimerkinnät olivat hyvin nähtävissä. Kuvassa voi nähdä pari autoa sataman pysäköinnin etureunassa, luontopolun opastaulu on siis juuri niillä kohdilla.

Suutarluodontietä kävellään noin sata metriä, sitten oranssi opaste johtaa kapeammalle metsätielle.

Reitin varrella on jonkinlaisia luontopolun rasteja kysymyksineen.

Polku kulkee alkumatkalla vielä jonkin matkaa pitkin hiekkateitä.

Noin kuudensadan metrin kävelyn jälkeen jätetään hiekkatiet.

Nyt kuljetaan muutama sata metriä peltojen laidassa. Olenkohan koskaan nähnyt näin korkeita järviruokoja? Korkeimmat lienevät yli kolmemetrisiä.

Eikä tässä vielä kaikki - järviruo'ot lähestulkoon tukkivat ojan ylittävän sillan. Melkeinpä olisi ollut viidakkoveitsi tarpeen.

Reitillä oli myös muutama lyhyt pitkospuupätkä.

Hieman yli kilometri kävelty. Opastaulu kertoo Niurniemen kalakallioista, jonne laavupolku seuraavaksi suuntaa. Täytyy myöntää, että luin kalakallioiden faktat vasta kotona - ja matkalla ihmettelin sileitä kallioita, joissa ei kasvanut jäkälän jäkälää. Syy siis lienee historiassa, jolloin kalansuolaamojen lähellä olevia kallioita on käytetty silakan kuivaamiseen. Kaloista on jauhettu rehua eläimille. Työtä on riittänyt - kaloja on pitänyt aluksi käännellä lähes päivittäin ja lisäksi työllistettiin lokkivahteja, jotka pitivät linnut loitolla.

Nyt alkaa laavupolun ympyräreitti. Päätin kiertää reitin vastapäivään ja kurvasin oikealle.

Pian tullaan jo kallioalueille. Tässä vaiheessa ihmettelin näitä leveitä reittejä - mahdanko olla koskaan kävellyt näin leveällä luontopolulla? Tässä mahtuisi kulkemaan parikymmentä retkeilijää rinnakkain.

Kiinnitin myös huomoita luontopolun merkintöihin. Oranssit reittimerkit oli pystytetty hienoihin kivijalustoihin. Taivassalon punainen graniitti on maailmalla arvostettua, joten onpa hienoa, että sitä on käytetty myös täällä polun varrella.

Lyhyitä metsäosuuksiakin on tarjolla. Suurimmaksi osaksi kuljetaan mäntykankailla.

Kunnes taas ollaan kallioilla. Näin laajoja tasaisia kallioalueita en aiemmilta reiteiltä muista.

Täällä kasvoi myös Suomen kaunein mänty -kilpailun finalisti tuuheine alaoksineen.

Pieni suoalue ylitetään hieman ennen laavulle tuloa.

Laavu on aika lailla reitin puolivälissä. Täältä on rajoitettu merimaisema. Laavun palveluihin kuuluu myös puusee.

Luontopolkumies ja Klasun laavu. Tälläkään laavulla en tavannut muita retkeilijöitä. Istahdin hetkeksi evästauolle.

Puutilanne vaikutti erityisen hyvältä.

Hetken päästä oli aika jatkaa matkaa. Laavulta laskeudutaan leveää (tämä ei taida enää yllättää) kalliobaanaa pitkin kohti Simanaistentietä, joka ylitetään noin kolmen kilometrin kohdalla.

Pieni metsäosuus vuorossa. Reitin varrella on erikoisia tiilikasoja - ehkäpä täällä on joskus ollut kalansuolaamoon tai kalojen kuivaamiseen liittyviä rakennuksia.

Vielä muutama kallio-osuus. Blogin pääkuva on otettu viimeisillä kallionylityksillä noin neljän kilometrin kohdalla. Sen jälkeen reitti laskeutuu ympyräreitin päätepisteeseen. Päätin oikaista pelto- ja järviruoko-osuudet kulkemalla Keltingintietä takaisin kohti satamaa. Matka ei sinänsä lyhene juurikaan, mutta reitti oli aavistuksen helpompi kävellä - ja luonnollisesti mietin myös heinikoiden mahdollisia punkkiesiintymiä.

Tieosuudet jäljellä. Palailin satamaan ja napsautin kellosta mittauksen pois päältä. Reitin pituudeksi mittasin 5,2 km ja aikaa käytin noin puolitoista tuntia. En tavannut muita kävelijöitä reitin varrella.

Reitti on helpohko, mutta ehkäpä määrittelisin sen kuitenkin keskivaativaksi. Korkeuseroa on kolmisenkymmentä metriä ja paikoin kallioille nousuissa on hieman jyrkkyyttäkin. Keskimäärin reitti on kuitenkin tasainen ja helposti käveltävissä.

Kalakalliot ovat kyllä erikoinen kokemus, suorastaan nähtävyys. Seudun erikoinen historia korostaa kävelykokemusta. Mukava reitti, joka sopii varmasti lähes kaikille.

Sijainti: N=6719200.236, E=204249.920 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,500123, GEO:lon=21.611982

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Vuosnaisten luontopolku
Luontopolku Silmu

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle