Pukalan virkistysmetsä Orivedellä

Päivämäärä: 9.10.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 460
Reitin pituus: 13 km (Valkeajärven kierros ja Pukalan kierros sekä niiden väliset siirtymät)
Kohokohdat: Todella monipuoliset reitit, paljon rantoja ja taukopaikkoja. Ja luonnon rauhaa!
Parkkipaikka: Useampi mahdollisuus. Siitinjärven tilava pysäköintipaikka on osoitteessa Metsisianpolku 245. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Ainakin syksyllä täällä oli paljon lammikoita ja märkiä kohtia. Kumisaappaat oli varmin valinta.
Keskivaativa reitti (jopa lähellä vaativaa)
Useampi tulipaikka

Pukalan virkistymetsä on yksi niistä kohteista, joihin olin suunnitellut retkeä jo jonkin aikaa. Olin printannut netistä (luontoon.fi-sivustolta) kartan ja tehnyt parikin kertaa matkasuunnitelmaa, mutta aiemmin huono sää tai jokin muu este oli tullut väliin. Nyt näytti hyvältä, minulla oli lomapäivä lokakuisena maanantaina ja päätin ottaa sen päivän ohjelmaan Pukalan reitit. Tiesin kahden ympyräreitin olevan yhteensä noin 11-12 kilometriä, se olisi oikein sopiva matka käveltäväksi.

Olin lähistöllä yötä ja ajelin maanantaiaamuna Tampereen suunnasta kohti Orivettä ja Pukalaa. Osoitteena navigaattorissa oli Siitinjärven pysäköintialue, Metsisianpolku. Lähestyminen ei sujunut ihan täydellisesti, ajelin pitkän lenkin Pukalan länsi- ja pohjoispuolella ennen kuin löysin perille. Suosittelen lähestymistä Oriveden keskustan kautta. Silti olin parkkipaikalla aamuyhdeksältä. Viileä aamu, auton lämpömittari näytti kolmea pakkasastetta! Muita autoja ei paikalla ollut.

Vielä ennen starttia yksi "varoitus" siitä, mitä tuleman pitää. Pitkän kävelyretken aikana tuli otettua paljon valokuvia - ja niistä oli vaikeaa valita ne, jotka kertoisivat retkestä ja reiteistä olennaisen. Tekstin tukena onkin yli 30 kuvaa. Lähdetäänpä kahlaamaan reittiä läpi - ja se sopii, koska kahlaamista oli muutenkin tänään tarjolla reitin varrella.

Parkkipaikalla on opaste, jossa riittää nuolia. En ollut etukäteen varma siitä, missä järjestyksessä kiertäisin reittejä, mutta tässä oli helppo tehdä päätös - ensiksi Valkeajärven kierrokselle (jonka ensimmäinen sininen reittimerkintä näkyy taustalla koivussa) ja sitten Pukalan kierrokselle (keltainen reittimerkintä) sen jälkeen.

Heti viittojen takana on Pukalan retkeilyalueen infotaulu. Nyt tunnustus: tämä kuva on otettu Majalahden pysäköintipaikalla Pukalan kierroksen aikana. Siitinjärven pysäköintipaikalla samanlainen taulu oli vähän vinossa, joten käytän myöhemmin otettua kuvaa tässä kohdassa.

Reittini alkaa siis jotakuinkin kuvan keskeltä, Siitinjärven pysäköintialueelta. Kiertäisin Valkeajärvelle luoteeseen (vasen yläkulma) ja sitten jatkaisin matkaa Pukalan kierrokselle etelään (taulussa keskellä alhaalla). Nuolet muuten ohjasivat kiertämään Valkeajärven kierroksen vastapäivään ja Pukalan kierroksen myötäpäivään, joten reitistä tuli kahdeksikon muotoinen.

Vielä piti käydä kuvaamassa Siitinjärven taukopaikka aamuvalossa. Lähettyvillä on myös kookas puuvaja.

Sitten matkaan! Tienviitan tyyppisiä reittiopasteita on useissa risteyksissä ja tienylityksissä. Muuten reitit on merkitty maalimerkein tai puisin vinoneliöin.

Alkumatkalla kuljetaan hieman yli puoli kilometriä Siitinjärven rannan tuntumassa. Otin vielä useammankin kuvan kylmän aamun vesihöyrystä järven pinnalla.

Puolen kilometrin jälkeen käännytään pois rannasta, kohti länttä. Nyt kuljetaan tunnelmallisessa kuusikossa solisevan puron tuntumassa.

Hieman kauempana laaksossa oli varmasti tehty joskus avohakkuuta, täällä kasvoi nuorta kuusitaimikkoa. Pitkospuita oli parin ensimmäisen kilometrin aikana useammassakin kohdassa. Ne eivät ehkä ole ihan priimakunnossa - ja kun lämpötila taisi yhä olla pakkasen puolella, yritin jopa vältellä kuluneita ja liukkaita pitkoksia. Täällä se oli suhteellisen helppoa, pitkosten vieressä ei ollut liian kosteaa.

Reitti kulkee kohti länttä. Matkalla ylitetään yksi metsäautotie - ylityksen kohdalla on selkeä opaste kohti Valkeajärveä. Reitti kulkee suurelta osin kuusimetsän sisällä ja oli hyvää sienimaastoa, joten pysähdyin parissa paikassa keräämään jokusen jäisen suppilovahveron pussiin ja mukaan. Reitti nousee loivasti kohti Valkeanjärvenvuorta, jonka huipulla ollaan parin kilometrin kohdalla. Valkeajärvi siinteleekin jo puiden lomitse.

Vuorelta laskeudutaan järven rantaan. Laskumetrejä kertyy nelisenkymmentä. Reitti oli paikoin jyrkähkö, mutta ei kuitenkaan kovin hankala. Kylläpä oli Valkeajärvikin kaunis ja rauhaisa syysaamuna. Kaipasin kahvitauolle paikkaa. Rannan tienoilla ei ollut penkkejä, mutta valitsin istumapaikaksi kiven rannan läheisyydessä.

Nyt kuljetaan muutama sata metriä rannan suuntaisesti kohti etelää. Totesin, että printtaamani paperikartta ei ollut tarpeeksi tarkka, joten ryhdyin seuraamaan reittiä Karttaselain-sovelluksesta. Naurahdin ääneen, kun huomasin, että seuraavassa niemenkärjessä olisi laavu. Olin juuri pitänyt taukoa parisataa metriä aiemmin. No, rantakivi oli ihan yhtä mukava taukopaikka kuin laavukin. Täälläkin oli hiljaista. Katsastin palvelut (laavu, tulipaikka, puukatos ja puusee) ja jatkoin matkaa.

Seuraava osuus Valkeajärven etälärannan tuntumassa oli kostea ja mutainen. Pian reitti ylittää Metsisianpolun ja saapuu kumpuilevalle ja vaihtelevalle mänty- ja kuusikankaalle. Siitä tulikin yksi suosikkimaisemistani täällä Pukalan reittien varrella. Noin nelisen kilometriä takana.

Polku käväisee pienen Hirvilammen rannassa, nousee vielä kerran kangasmaisemaan ja laskeutuu sitten kuusikon halki Vähä-Musturin rantaan. Puisia välimatkakylttejä oli muutamassa paikassa, tämä opaste johdattaa kohti taas seuraavaa järveä eli Iso-Musturia, joka olisi 600 metrin päässä. Huom! Jos kierrät pelkän Valkeajärven kierroksen, Iso-Musturi ei ole reitin varrella.

Ah, näitä mukavia järvimaisemia - niitä Pukalan reiteillä totisesti riittää. Vähä-Musturin etelärannalta kuva kohti pohjoisrantaa.

Vähä-Musturin rannassa oli kosteita kohtia - vesi on täällä ilmeisen korkealla. Yleensä yritän välttää polkujen levittämistä ja kulkea siinä, missä polku virallisestikin kulkee. Täällä edes minä en uskaltanut kulkea polun keskellä. Ehkä pitkokset olisivat joissain kohdissa paikallaan - tai polun siirtäminen hieman kauemmas rannasta.

Lähestytään Vähä-Musturin taukopaikkaa. Kaakkoiskulmassa on leveä oja ja sen ylittävä vanha silta. Uudet siltatarpeet näyttäisivät odottelevan sillan vieressä. Joitain korjauksia suoritettaneen siis lähiaikoina.

Sillan jälkeen tulin t-risteykseen, josta kurvasin vasemmalle. Taukopaikka oli muutaman kymmenen metrin päässä. Päätin pitää toisen kahvitauon Vähä-Musturin rantamaisemissa. Täällä on melko yksinkertainen tulipaikka ja puukatos, ei muita palveluita.

Olin kuvitellut, että tämä reitti päättyisi Siitinjärven parkkipaikalle (josta olin lähtenyt matkaan) ja siitä aloittaisin toisen ympyrän, Pukalan kierroksen. Karttaselain-sovelluksen merkityt reitit vahvistivat sen. Jäin kuitenkin ihmettelemään tässä näkemiäni valkoisia reittimerkintöjä, jotka eivät liittyneet kumpaankaan kierrokseen. Steppailin askelia eteen ja taakse ja lopulta katselin printtaamastani kartasta, että tästä voisikin oikaista Pukalan kierrokselle käymättä parkkipaikalla.

Mietin hetken, olinko ottanut tarpeeksi eväitä matkaan - olin nimittäin ajatellut käväistä autolla ja ottaa vielä yhden eväsleivän tarvittaessa toiselle kierrokselle. Totesin, että kaikki oli kunnossa ja lähdin nyt kävelemään valkoisien reittimerkkien saattelemana kohti Iso-Musturia. Reitti tulee nopeasti Iso-Musturin pohjoisrantaan ja kulkee sitä pitkin muutaman sadan metrin matkan.

Täällä on risteys, josta aikoinaan palaisin sitten kohti Siitinjärveä. Nyt jatkaisin siis Pukalan kierrokselle, jota olisi tässä kohdassa jäljellä 6,3 km.

Lisää ihastuttavia järviä. Iso-Musturin rannassa oli laituri, josta voisi olla mukava pulahtaa järveen uimaan. Minulle sää oli vähän turhan viileä siihen hommaan. Otin kuvan laiturin nokasta.

Tässä yhteydessä alkoivat keltaiset reittimerkinnät.

Varsinainen Pukalan kierroksen ympyräreitti alkaa Iso-Musturin itärannalta. Kävelyä oli takana kuutisen kilometriä. Tämän risteyksen tienoilla oli taas paljon sieniä. Ja kuten näkyy, täälläkin on tulossa uusi silta ojan ylitykseen. Itse ylittäisin tämän sillan siis vasta Pukalan kierroksen viime metreillä. Nyt siis vasemmalle, kiertäisin Pukalan kierroksen myötäpäivään.

Taas ylitetään hiekkatie, Valkealahdentie nimeltään. Käväistään seuraavan järven rannassa (Neejärvi). Tästä reitti lähtee melkoiseen nousuun, noustaan järven tasolta noin 140 metristä 30 metriä korkeammalle.

Kuusikkoa riittää. Seuraava kilometri on suurilta osin kulkua tunnelmallisissa sammalien peittämissä kuusimetsissä.

Yhtäkkiä vastaan tuli valtava (ja tyhjä) parkkipaikka. Majalahden pysäköintialue on paljon isompi kuin Siitinjärven. Tästäkin olisi helppo lähteä reittejä kiertämään. Täällä oli siis myös toinen Pukalan opastaulu, jonka kuva oli jo blogin alkumetreillä. Alla olevassa kuvassa parkkipaikka on selkäni takana - reitti jatkuu tästä kohti Roninmaan taukopaikkaa, jonne on enää vajaa kilometri. Kuvasta voi myös havaita sen, että Pukalan kierroksella on vanhoja sinisiä maalimerkintöjä, vaikka se on nykyään merkitty keltaisilla vinoneliöillä. Eipä haitannut!

Melko leveä polku vie alas Pukalanjärven rantaan. Jokohan istahtaisin pienelle penkille seuraavalle tauolle? Ei, katsoin vieressä olevasta kyltistä, että Roninmaalle on enää 400 metriä - pitäisin seuraavan taukoni siellä.

Reitti kulkee Pukalanjärven rantaa pitkin muutama sata metriä, sitten vastaan tulee Roninmaan laavu ja tulipaikka. Ne ovat hyvällä paikalla järven tuntumassa.

Mutta vielä mainiompi taukopaikka on tarjolla viereisessä saaressa, jonne kuljetaan "Pukalanportista" tukevaa siltaa pitkin. Portti ja silta myös blogin pääkuvassa.

Saari on satakunta metriä pitkä ja kuunsirpin muotoinen. Toinen tulipaikka evästelypöytineen on saaren itäkärjessä, vaikka se ei vielä tässä kuvassa näykään.

Selfien jälkeen istahdin pöydän ääreen kolmannelle tauolle. Onneksi evästä tuli otettua reilusti mukaan. Tässä vaiheessa takana oli yhdeksän kilometriä kävelyä.

Reitti jatkuu peräti seuraavat puolitoista kilometriä ihan Pukalanjärven rannan tuntumassa, Valkealahden maisemissa. Muutamaa kallioista kohtaa lukuunottamatta reitti on tässä helpohko. Ja järvimaisemaa on mukava katsella. Täältä löytyy useita paikkoja, joissa voi istahtaa kivelle, kalliolle tai jopa penkille katselemaan Pukalanjärven rauhaa.

Rantaosuuden jälkeen tuleekin vuoroon reitin toinen kova nousu. Rannasta noustaan kolmisenkymmentä metriä ylemmäs.

Valkealahdentie ylitetään toiseen kertaan. Seuraavaksi reitti käväisee taas yhden lammen rannassa. Iililampi on pienehkö suolampi, jonka rannalla oli taas kerran polku jäänyt paikoitellen hieman veden alle. Vielä yksi nousu, nyt Vartiavuorelle, joka onkin jo ihan kierroksen loppupuolella, Iso-Musturin kaakkoisrannalla. Arvelin, että Vartiavuori saattaisi olla reitin korkein paikka, mutta Valkeajärvenvuorikin lienee aika lailla samoissa korkeuksissa, noin 180 m merenpinnan yläpuolella.

Reitti laskeutuu Iso-Musturin rantaan ja Pukalan kierros päättyy. Palailin muutaman sata metriä uimalaiturin luokse ja kurvasin siitä kohti Siitinjärven parkkipaikkaa. Tämän viimeisen, vajaan kilometrin kävelyn varrella lienee reitin rehevin ja lehtomaisin maisema. Lehtipuita on enemmän kuin muualla Pukalan reittien varrella, sen voi päätellä tästä syksyisestä kuvasta.

Reitti päättyy Metsisianpolulle muutaman metrin päähän pysäköintialueesta. Palasin pysäköintialueelle, jossa oli nyt yksi auto omani lisäksi. En ollut tavannut ainuttakaan ihmistä täällä kävellessäni!

Matkaa kertyi hieman yli 13 kilometriä. Olin etukäteen kuvitellut reittien yhteispituudeksi noin 11 kilometriä ja ajattelin käveleväni sen noin neljään tuntiin - reitit (ja siirtymät niiden välillä) olivat hieman ennakoitua pidempiä ja täällä oli hieman hitaampaa kävellä kuin kuvittelin. Lisäksi keräsin pussillisen suppilovahveroita ja pidin kolme taukoa. Ei ihme, että aikaa meni viitisen tuntia.

Virkistysmetsän polut tuntuivat melko haastavilta. Oli liukkautta, juuria ja kivikkoa, nousuja ja laskuja, kosteita paikkoja. Saattaa olla, että täällä olisi kuivemmalla säällä tai kesällä hieman helpompaa kävellä, mutta helpoimmasta päästä Pukalan reitistö ei ole. Paikoitellen toivoisi lisää pitkoksia - tai entisten pitkosten korjauksia. Silti nautin kävelystä kovasti. Oli ihastuttavaa nauttia luonnon rauhasta tällaisessa järvien täplittämässä metsä- ja kalliomaisemassa. Suosittelen!

P.S. Lukijan vinkki: Calazon julkaisema retkeilykartta "Tampere Orivesi" käy hyvin oppaaksi Pukalan retkille.

Sijainti: N=6843492.807, E=349254.250 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.695047, GEO:lon=24.150088

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Iso-Vuorijärvi
Kintulammin retkeilyalue
Eräpyhän polku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle