Byabäckenin luontopolku Sipoonkorven kansallispuistossa

joulukuuta 21, 2022

Päivämäärä: 12.9.2018 ja uudestaan 13.11.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 381
Reitin pituus: n. 2,5 km
Kohokohdat: Rehevä metsä, hauskat postikortit postilaatikoissa
Opasteet ja kyltit: Erinomaiset
Parkkipaikka: Kaksi parkkipaikkaa Länsitien varrella (uusi parkkipaikka valmistunut 2022). Osoite Länsitie 237. Paikka kartalla.
Jalkineet/varusteet: Hyvin sorastettu reitti, jossa pärjää kuivin jaloin lenkkareillakin
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka reitin lähellä

Sipoonkorven reitit ovat käyneet tutuiksi vuosien varrella. Olen kirjoittanut Byabäckenin luontopolusta eli Ponun Perinnepostia -luontopolusta blogitekstin syksyllä 2018 ja käynyt reitillä pari kertaa sen jälkeenkin. Punaiset postilaatikot viihdyttävine postikortteineen olivat välillä poissa reitiltä enkä tiennyt, milloin ne tulisivat takaisin. Lähdin marraskuisena sunnuntaina kävelemään Byabäckenin ja Ängesbölen maastoihin ja yllätyksekseni postilaatikot olivat palanneet reitin varrelle. Neljän vuoden aikana reitille on tullut muutama muutos - nimi on vaihtunut ja näköjään myös reitin merkintä on muuttunut. Oli siis aika päivittää blogia, ja lopulta päätin kirjoittaa uuden tekstin uusine valokuvineen. Lähdetäänpä siis matkaan!

Parkkipaikka taisi täällä käydä pieneksi. Virallisen tiedon mukaan P-alueelle mahtuu 21 autoa, nyt parinsadan metrin päässä on toinen pysäköintitila 27 autolle. Marraskuisena sunnuntaiaamuna paikalla oli pari autoa, tosin puolen päivän maissa reitin aloituspisteen parkkis alkoi olla jo täynnä. Lyhyen luontopolun lisäksi seikkailin lähistön merkitsemättömillä poluilla muutaman tunnin, siksi pysäköintialue kerkesi täyttyä kierrokseni aikana. Pysäköintialueella on Sipoonkorven opastaulu karttoineen.

Byabäckenin luontopolku on merkitty karttaan ympyräreitiksi - edellisellä bloggauskerrallani Länsitien vartta kulkevaa reittiä ei ollut merkitty luontopolun osaksi. Ympyräreitin pituudeksi tulee näin 2,1 km, mutta tällä reitillä kannattaa toki pistäytyä Ängesbölen taukopaikalla, se pidentää reittiä parisataa metriä.

Kiertosuunta on määritelty kartassa ja tuntuu muutenkin loogiselta kiertää reitti vastapäivään. Lähtöpaikalla on selkeä nuoli juuri siihen suuntaan. Reittimerkinnät ovat muuttuneet oransseiksi sitten viime näkemän.

Sen havaitsee myös Byabäckenin puron ylittävän sillan pielessä. Edellisessä blogitekstissäni puussa oli punainen vinoneliö, nyt se on oranssi.

Puron ylitystä seuraa sitten melko jyrkkä nousu Ängesbölebergetin laelle. Korkeuseroa lienee nelisenkymmentä metriä. Maisema "alppirinteessä" oli marraskuussakin melko vehreä. Harmillisesti rinteessä ottamastani kuvasta tuli hieman epätarkka.

Mäen päällä voi hengähtää vaikka reitin laidalla sijaitsevalla uudenkarhealla penkillä. Tosin eipä tästä ole pitkä matka myöskään Ängesbölen taukopaikalle.

Puolen kilometrin kohdalla on risteys, jossa voi jatkaa luontopolkua pitkin tai käväistä Ängesbölen tulentekopaikalla, joka on siis noin sata metriä sivussa luontopolusta. Marraskuisena aamuna paikka oli hiljainen, niin piknikpöydät kuin tulipaikkakin olivat vailla käyttäjiä. Luulenpa, että parin tunnin päästä tilanne olisi ollut täysin toinen.

Palasin risteykseen ja jatkoin luontopolkua. Ensimmäinen postilaatikko on heti taukopaikan risteyksen jälkeen. Minulla on muistikuva, että aiemmin se olisi sijainnut heti mäen päälle tultaessa, mutta enpä ole siitä ihan satavarma. Laatikoissa taisi olla yleensä neljä eri postikorttia. Ensimmäinen näkemäni postikortti oli tänään meritaimenen lähettämä. Mietin, olivatko postikortit vaihtuneet aiemmasta käynnistäni, mutta pian totesin niiden olevan samoja (ainakin suureksi osaksi). Laminoitujen postikorttien lukemiseen kannattaa varata hiukan aikaa.

Hyväkuntoinen polku jatkuu melko leveänä. Metsätyyppi on pääasiassa melko iäkästä kuusikkoa.

Sitten alkaa laskeutuminen kohti purolaaksoa. Rinteessä on vielä pari postilaatikkoa.

Viimeinen postilaatikko sijaitsee kohdassa, jossa siirrytään metsän siimeksestä niittymaisemaan. Samasta paikasta on kuva myös neljä vuotta aiemmassa blogikirjoituksessa - siitä voi verrata mikä on maiseman ero syyskuussa ja marraskuussa. Värit vähenevät parissa kuukaudessa aika roimasti. Edellisellä blogireissullani kuvasin myös täällä laiduntavat lehmät, nyt maisemassa ei lehmiä näkynyt.

Reitti laskeutuu Byabäckenin purolle ja ylittää sen. Hetken päästä tullaan sitten Länsitien laitaan - ja sitä pitkin palaillaan lähtöpaikalle. Hiekkatieosuutta on noin 700 metriä.

Luontopolun pituus siis noin kaksi ja puoli kilometriä taukopaikkamutkan kera. Aikaa luontopolun kävelyyn käytin noin kolme varttia - en tänään pitänyt evästaukoa tämän reitin varrella. Luontopolulla tapasin muutaman muun retkeilijän.

Reitti ei ole vaikea, vaikka Ängesbölebergetin nousu onkin suhteellisen jyrkkä ja korkeusero on melkoinen. Polku on todella hyväkuntoinen ja mukavasti kuljettavissa. Reitti sopii melkein kaikille. Postikortit olivat edelleen minusta superhauska idea – arvostan kovasti heitä, jotka olivat tekstit niihin suunnitelleet! Esimerkkinä vaikkapa Mauri Myrskyn lähettämä viesti Keijo Kuuselle: "Muistatko Keijo, kun takavuosina mahtailit pärjääväsi harvaksikin hakatussa metsässä. Vaan kuinkas nyt kävikään? Yksi puhallus ja kumoon mätkähdit."

Loppuun vielä kuvakavalkadi postikorteista ja retkiselfie.