Bergön luontopolku Espoossa
Luontopolkumiehen reittinumero: 383
Reitin pituus: n. 3 km
Kohokohdat: Hieno lintutorni, mukavat kallio- ja metsämaastot
Parkkipaikka: Bergöntiellä useampi parkkipaikka. Lähtöpaikan yhteydessä tilaa parillekymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Toistaiseksi hieman puutteelliset. Reitti merkitty.
Varusteet/jalkineet: Kesällä varmasti kuljettavissa lenkkikengillä. Nytkään ei ollut kosteaa - reitti kulkee suurilta osin kallioilla.
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa
Mahtavaa! Näin päästiin taas aloittamaan uutta luontopolkukautta. Kevät 2023 oli sen verran pitkällä, että ajattelin korkata kauden pääsiäisenä jollain pääkaupunkiseudun polulla. Olin kaiken lisäksi vailla autoa, joten oli helppo päätös lähteä julkisilla välineillä etsimään uutta Bergön luontopolkua Espoon Suvisaaristosta. Bergöstä olin muistaakseni ensimmäistä kertaa kuullutkin vasta muutama kuukausi aiemmin, luultavasti Muurahaisten Poluilla -blogista. Sieltä tarkistin, että luontopolun tienoille pääsee bussilla 145.
Ajelinpa siis pitkäperjantain aamuna junalla, metrolla ja bussilla Suvisaaristoon. Pysäkin nimi oli Bergö, hyppäsin ulos bussista ja huomasin heti Bergöntien, jonka varrella tiesin lintutornin ja luontopolun lähtöpaikan sijaitsevan. Autoilijalle tiedoksi: Bergöntien alussa on pieni parkkipaikka noin 4-5 autolle, mutta parinsadan metrin päässä sijaitsee vielä isompi parkkialue.
Vuoden ensimmäisten peippojen pitäessä konserttiaan kävelin satakunta metriä tietä pitkin ja bongasin luontopolkukyltit molempiin suuntiin. Muistelin lukeneeni, että luontopolulla olisi kaksi eri lenkkiä tien molemmin puolin. Vai olinko ymmärtänyt väärin? Joka tapauksessa päätin kokeilla polulle lähtöä tästä - kurvasin oikealle (joku ääni päässäni sanoo, että luontopolut kierretään aina vastapäivään, jos muuta mainintaa ei ole).
"Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon." Vanha sitaatti pätee. Suosittelen kävelemään tietä pitkin isolle parkkipaikalle ja aloittamaan kävelykierroksen sieltä. Kävelin nimittäin vajaan kilometrin lintutornille ja sieltä isolle parkkipaikalle - enkä löytänytkään sieltä reitille jatkoa. Olin kiinnittänyt jo matkalla huomiota, että parissa risteyksessä luontopolku-nuolet osoittivat vain siihen suuntaan, josta olin tulossa. Päättelin, että reitti tulisi ehkä sittenkin aloittaa täältä ja kiertää myötäpäivään. No, minulla oli aikaa ja kun sääkin oli mitä parhain, päätin stopata mittauslaitteet ja aloittaa koko homman alusta. Parkkipaikan nurkalta uusi startti!
Parkkipaikalta on vain parisataa metriä lintutornin juurelle. Peräti 16 metriä korkea torni on rakennettu 2022 ja sinne voi nousta parikymmentä lintubongaria, maisematarkkailijaa tai luontopolun kiertäjää yhtäaikaa. Pysähdyin kuitenkin aluksi piknikpöytien ääreen aamukahville ja leivälle. Lintujen äänet tunteva puhelimeni sovellus tunnisti ylitse lentäneet tundrahanhet.
Mietin, etten voi jättää tornikäyntiä väliin ja kiipesin sinne ottamaan pari valokuvaa. Tornissa oli kolme ihmistä kiikareineen, kaukoputkineen ja kameroineen. Tornista on hienot 360-näkymät niin merelle kuin Espooseenkin päin.
Tornilta polku jatkuu kohti länttä. Ylitetään ensimmäinen reitin monista kallioista. Korkeuseroja on silti vähän, kallio-osuudetkin ovat melko tasaisia. Yllätyin, miten helppo täällä oli kulkea - näin huhtikuussa kalliot olisivat voineet olla jäisiä tai liukkaita, mutta en juurikaan väistellyt liukkaan näköisiä kohtia. Keskellä olevassa puussa näkyy myös reittimerkintä, kirkkaanvihreä maalitäplä.
Kuudensadan metrin kohdalla reitti tekee jyrkän mutkan oikealle ja kääntyy oikeastaan takaisin itää kohti. Tästä olin siis jo kerran kävellyt ja todennut, että luontopolku-kyltin nuoli osoittaa vain yhteen suuntaan. Nuolen vieressä oli myös infotaulu, joka oli toistaiseksi tyhjä. Samanlaisia tyhjiä tauluja oli puolenkymmentä. Infoa varmasti tulossa!
Kallio-osuuksien lisäksi reitti kulki kuusimetsässä, jota ei voinut sanoa ihan aarnimetsäksi, sen verran monen ikäistä puustoa siellä kasvoi. Näillä tienoin kuulin kuitenkin niin puukiipijän kuin kuusitiaisenkin äänet. Kilometrin kohdalla polku ylittää Bergöntien (siinä kohdassa, mistä ensimmäisen kerran polulle lähdin) ja saapuu pian merenlahden (Ramsö Sund) rantametsiköihin. Vinot lepänrungot kehystivät maisemaa hauskasti. Paikka on varmasti vehreä ja kaunis noin kuukauden päästä! Näissä maisemissa kuulin myös kevään ensimmäisen peukaloisen.
Aivan kaikkia opasteita en ymmärtänyt. Noin puolentoista kilometrin kohdalla rantametsikössä saavuin T-risteykseen, jossa luontopolku näyttäisi jatkuvan molempiin suuntiin. En usko. Käväisin vasemmalle kääntyvällä polulla ja se saapui noin sadan metrin päästä tien laitaan (Sävasundintie). En nähnyt yhtään vihreää maalimerkkiä, joten palasin takaisin tähän risteykseen ja jatkoin matkaa vastakkaiseen suuntaan.
Tämä reitti jatkui sitten kohti aloituspistettä. Matkan varrella kuljetaan melkeinpä kalliolta toiselle, niiden väleissä on pieniä kosteita painanteita.
Luontopolkumies on selvästi innoissaan, kun hänet päästettiin taas kesälaitumille (vai sanottaisiinko näitä nyt kevätlaitumiksi aluksi). Retkiselfien halusin ottaa jossain kalliolla, jossa kevät ei olisi vielä sulattanut kaikkia lumia.
Mittauslaite näytti noin kolmea kilometriä, kun palasin parkkipaikan itänurkkaan. Sieltäkin löytyi loppujen lopuksi luontopolulle osoittava kyltti, joten näyttäisi sittenkin siltä, että reitin voi kiertää molempiin suuntiin. Myötäpäivään kävely tuntui loogisemmalta. Bergöntien länsipuolinen osuus oli noin kilometrin mittainen, itäpuolinen lähes kaksi kilometriä.
Muutaman harha-askelen kanssa polku oli siis noin kolmen kilometrin pituinen. Käytin aikaa melko tasan tunnin. Reitillä tapasin yhden koiranulkoiluttajan, lintutornissa siis lisäksi kolme muuta ulkoilijaa.
Pidin reittiä suhteellisen helppona. Korkeuseroa on noin parisenkymmentä metriä, nousut ja laskut ovat loivia. Kallioilla ei ollut jyrkkiä tai hankalia kohtia. Mietinnät: Olin yllättynyt siitä, että reitin varrella on melkoisen vanhaakin puustoa ja metsää. Aivan meren rannassa reitti ei valitettavasti käy, se olisi tuonut vielä lisämausteensa. (Onneksi lähistöllä on Hanikan luontopolku, jonka varrella on useampikin rantakäynti.) Silti: erinomainen yhdistelmä metsäkävelyä ja maiseman ihailua - elämyksen kruunasikin komea lintutorni!
Sijainti: N=6666201.761, E=373011.760 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.113174, GEO:lon=24.715180
Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa
Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Hanikan luontopolku
Hannusmetsän luontopolku
Olarin terveysluontopolku
Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle
Itse rakastan kaikenlaisia ulkoilureittejä. Olisikin mukava tietää enemmän tiettyjen alueiden luontotietoselvityksistä. Minä odotan jo, että ilmat lämpenevät ja pääsee nauttimaan ulkoilmasta niin, ettei takkia tarvitse enää kantaa mukana. Kauniin näköistä. https://www.faunatica.fi/luontoselvitykset
VastaaPoista