Lemlahden kartanon luontopolut Paraisilla

Päivämäärä: 9.5.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 219
Reitin pituus: 3 km (Mustikkapolku) ja 1, 5 km (Puolukkapolku)
Kohokohdat: Mukava kävelymaasto, kalliot, näkötornit
Parkkipaikka: Mustikkapolun parkkipaikka Brattnäsintien varrella, tilaa noin 4-5 autolle. Puolukkapolun parkkipaikka Fallintiellä vanhassa hiekkakuopassa, tilaa ehkä 10 autolle.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät. 
Varusteet/jalkineet: Melko kuivat reitit kangasmaisemissa. Kesällä tuskin erikoisvaatimuksia. Keväällä hieman märkää joissain kohdin.

Varsinais-Suomen kierros, osa 2. Valitsimme Paraisilta sopivan mittaisen luontopolun ja valinta osui Lemlahden kartanon kahteen melko lyhyeen polkuun, Mustikkapolkuun ja Puolukkapolkuun. Paraisten keskustasta matkaa oli hieman alle 20 kilometriä. Luontopolun taulu näkyy hyvin Brattnäsintieltä ja sen vieressä on tilaa muutamalle autolle. Itse polku alkaa toiselta puolelta tietä. 

Opastaulusta voi ottaa reitin kuvan. Sen perusteella näyttäisi muuten siltä, että viimeiset metrit käveltäisiin asfalttitietä pitkin, mutta tosiasiassa reitti kulki metsäpolulla sen läheisyydessä. 

Tien ylitys ja reitin lähtöpisteeseen. Reitti on merkitty sinisin maalimerkein ja niitä on riittävästi - melkeinpä joka toisessa puussa. 

Mustikkapolku kulkee nimensä mukaisesti aika lailla mustikkatyypin kangasmetsissä. Ensimmäisen mäen päällä on myös "rasti" tai infotaulu, joka on kuitenkin melkoisen virttynyt. Näitä tauluja reitin varrella oli vain pari kappaletta. 

Kahdensadan metrin kohdalla kuljetaan hetki sähkölinjan alla.

Voimalinjan jälkeen saavutaan kauniiseen kalliomaisemaan - punaisena hohkava kallio ja kilpikaarnamännyt luovat mukavan näköisen luontoelämyksen, jota tekee mieli kuvata. Luontopolkumies polun laidalla.

Seitsemänsadan metrin kohdalla voi tehdä pienen poikkeaman näkötornille. Sinne on noin sata metriä.

Näkötorni näkyvissä!

Lähtöpaikan opastaulussa taisi lukea, että näkötornista voisi nähdä Paraisten keskustaan, joka oli linnuntietä noin viiden kilometrin päässä. Puiden välistä näkyi vain muutama korkean rakennuksen huippu, ei sen kummempaa.

Jatkoimme reittiä eteenpäin. Yksi ehdottomia suosikkimaisemiani tällä Mustikkapolulla oli seuraavassa laaksossa, jossa kuuset ja sammalen peittämä maa muodostivat kauniin satumetsän.

Reitillä oli jonkin verran kaatuneita puita, joita joutui ylittämään tai kiertämään. Noin puolentoista kilometrin kohdalla oli kaksi puunrunkoa suorastaan tuplaesteenä polulla - niiden kiertämiseen oli jo muodostunut uusi polkulinjaus.

Heti kaatuneiden runkojen jälkeen alkoi metsätieosuus. Sitä pitkin tallustellaan noin kilometrin verran.

Sinisistä merkinnöistä huolimatta olimme vähällä jatkaa metsätietä liian pitkään, sillä risteyksessä ei ollut erillistä opastetta. Reitti kääntyy noin kahden ja puolen kilometrin kohdalla kapeammalle polulle, jota pitkin kuljetaan sitten takaisin lähtöpaikalle. Brattnäsintie näkyy muutaman kymmenen metrin päässä. Kuvassa ollaan jo reitin viimeisillä metreillä.

Kahden eri polun väliä oli noin kaksi kilometriä. Ajelimme Fallintielle navigaattorin opastuksella ja jätimme auton Fallintien laitaan. Sadan metrin kävelyn jälkeen löytyi kuitenkin vanha hiekkakuoppa, jossa oli autoille enemmän tilaa - ja täältä löytyi myös Puolukkapolun opaste. Sekin melkoisen kulunut. Taisin itsekin päästä kuvaan, kun heijastuin taulun pinnasta.

Mustikkapolun merkinnät olivat siis sinisiä ja Puolukkapolun luonnollisesti punaisia. Ensimmäisillä metreillä kuljettiin selvästi vanhan pihamaan poikki - koivujen, muiden lehtipuiden sekä pensaiden reunustamaa polkua.

Nousu kallioille alkaa heti sadan metrin jälkeen. Nousua kertyy reilut parikymmentä metriä. 

Tälläkin reitillä on näkötorni, joka on aivan reitin varrella, noin puolen kilometrin kohdalla. 

Sama juttu kuin Mustikkapolulla. Puiden välistä voi kiikaroida merta ja vastarantaa. Muistanko lukeneeni opastaulusta, että vastapäiseen Karunaan on noin parin kilometrin matka. Joitakin rakennuksia pystyy kiikarilla erottamaan.

Seuraavat sadat metrit jatketaan kuivalla mäntykankaalla. 

Loppumatkalla poistutaan poluilta ja kuljetaan ensin hieman leveämpää hiekkatietä ja sitten tätä kapeaa metsätietä pitkin.

Yhteenveto: Mustikkapolku siis noin kolme kilometriä ja aikaa meillä meni noin tunti ja kymmenen minuuttia. Puolukkapolku sujui puolessa tunnissa, matkaa noin puolitoista kilometriä. Emme pitäneet evästaukoja. Muita kävelijöitä emme myöskään nähneet. Puolukkapolun lähtöpaikalle oli tosin tullut kaksi autoa kävelymme aikana, muuten oli hiljaista. 

Molemmat reitit olivat hieman kotikutoisia, mutta ihan mukavia käveltäviä. Reittiopasteet hyvät, muuten infotaulut hieman kulahtaneita. Kohtuukivat kävelyt Paraisten metsissä.