Palakoskenkierros Vihdissä

Päivämäärä: 7.10.2020
Luontopolkumiehen reittinumero: 193
Reitin pituus: 4,5 km (kierros + käynti Mummusalin näköalapaikalla)
Kohokohdat: Monipuolinen polku ja maastot, Palokoski sekä Mummusali
Parkkipaikka: Palojärven metsätiellä. Kaksi eri parkkipaikkaa, toiselta noin 400 metrin kävely lähtöpaikkaan.
Opasteet/kyltit: Erinomaiset
Varusteet/jalkineet: Reitillä oli ainakin nyt syksyllä kosteita kohtia, mutta myös hieman liukkaita kohtia. Varovaisuus tarpeen, silti ainakin hyväpohjaiset ja vedenpitävät jalkineet suositeltavat.

Olin menossa tutustumaan Palakosken virkistysalueen reitteihin jo huhtikuussa, mutta silloin matkani tyssäsi kovaan aamuiseen lumisateeseen. Sen verran olin alueesta lukenut, että päättelin kallioiden olevan hankalia kulkea liukkaalla kelillä. Kävin Veikkolassa kääntymässä ympäri ja reissu Palakoskelle jäi odottamaan parempaa aikaa. Kesti näin kauan ennen kuin sain uudestaan lähdetyksi sinne suuntaan. 

Palakoskelle on hieman mutkikas matka - Veikkolasta käännytään Palojärven Metsätielle ja sitä ajetaan noin viitisen kilometriä, reitillä on myös pari risteystä, mutta kyltityskin on toki aivan selvä ja vie hyvin perille asti. Parkkipaikoista ensimmäinen on isompi, jälkimmäiseen mahtunee korkeintaan kymmenkunta autoa. Tämä parkkipaikka on reittien lähtöpisteessä. Olin liikkeellä todella aikaisin - kello ei ollut vielä kahdeksaakaan, joten sain helposti paikan jälkimmäiseltä parkkipaikalta. Paikalla oli vain yksi matkailuauto. Täällä kuvasin opastaulun reittikarttoineen.

Palakoskenkierroksella ei taida olla suositeltua kulkusuuntaa. Valitsin kierroksen myötäpäivään, sillä halusin jättää Mummusalin näköalapaikan enemmänkin reitin loppupuolelle.

Reitti alkaa koivikossa ja lähtee heti kipuamaan mäkeä ylös, kohti Mustanlahdenvuorta. Reitti on selkeästi merkitty oranssein maalimerkein.

Mustanlahdenvuori on itse asiassa reitin korkein kohta ja nousua parkkipaikalta kertyy heti yli kolmekymmentä metriä. Näköala on varsin laaja ja komea. Samoin aamun auringonnousu, joka on kuvattu kallion laelta kohti itää (blogin pääkuvassa).

Olisikohan reitti joskus ollut merkitty sinisillä merkeillä. Oranssien merkkien alta pilkisti useassa kohdassa sinistä maalia.

Ensimmäinen kilometri on kalliolta toiselle kulkemista. Maisemat ovat avaria ja valoisia. 

Puolentoista kilometrin kohdalla käydään reitin eteläisimmässä kohdassa. Tässä on hetken hyvin louhikkoista, mutta polku on toki hyvin kuljettavissa. 

Heti eteläisimmän kohdan jälkeen polku nousee kalliolle, jossa on todella komeita vanhoja mäntyjä kilpikaarnoineen.

Tässäpä oli hyvä kahvi- ja eväspaikka. Mukava rinne, jossa oli paljon luonnon muovaamia kalliopenkereitä. 

Kalliojonon jälkeen laskeudutaan korpimaisemaan. Kahden ja puolen kilometrin kohdalla bongasin muutaman suppilovahveron sammalen peittämästä rinteestä. Onneksi oli pari pientä pussia mukana. Sieniä oli hauska kerätä - tuntui kuin olisi seinästä kerännyt, sienet olivat juuri sopivalla korkeudella silmien tasolla. 

Kahden ja puolen kilometrin kohdalla aletaan laskeutua lähemmäs Palakosken (vai onko se nyt Palokosken, molempia kirjoitusasuja on nähty) rantaa. Korkeuseroa on parikymmentä metriä ja lasku on melko jyrkkä. Reitti ei käy aivan kosken rannalla, mutta halutessaan voi käydä ihailemassa kuohuvaa koskea ihan kosken partaalta.

Heti Palakosken/Palokosken jälkeen saavutaan risteykseen, jossa reittiä voi toki jatkaa suoraan kohti parkkipaikkaa, mutta ilman muuta suosittelen käyntiä Mummusalin näköalapaikalla. Nousun jyrkintä kohtaa on helpotettu portailla. Silti nousu on kova - 40 metriä korkeuseroa ja melko jyrkässä rinteessä. Pitipä oikein pitää taukoa puolivälissä.

Mummusalille voi kävellä suoraan parkkipaikalta, matkaa on noin kilometri. Samoin tästä voi tietenkin oikaista ja lyhentää Palakoskenkierrosta. Tämä nopeampi reitti on merkitty pinkillä värillä.

Näköalapaikan vieressä on kaksi penkkiä istuskelua ja maiseman ihailua varten. Istahdin jo toisen kerran pienelle evästauolle. Sain nauttia maisemista ja välipalastani ihan yksin, luonnon rauhassa.

Otin kuvan kohti lounasta. Ruskan sävyttämää maisemaa koristi hieno pellolta noussut aamu-usva.

Palasin alas ja jatkoin kierrosta. Seuraava kilometri kuljetaan Palojärven rantaa pitkin. Eteläinen lahdenpoukama vaikuttaa matalalta ja ehkä vähän rehevöityneeltä, järvi on täysin järviruo'on ja muun kasvillisuuden peitossa. 

Vähitellen vettäkin näkyy enemmän. 

Polku kääntyy järven rannasta pois ja viimeiset sadat metrit kuljetaan lehtipuuvoittoisessa metsässä, kuten kuvan koivikossa.

Kierros täyttyi. Matkaa kertyi noin 4,5 km ja siihen sisältyi siis parinsadan metrin poikkeama Mummusalille. Aikaa meni melko paljon näin lyhyelle matkalle, kaksi tuntia ja vartti. Aikaa selittää pari evästaukoa sekä ehkä noin vartin sienienkeruuhetki. Maastokin on melko hidaskulkuista. Muita retkeilijöitä en tavannut, mutta parkkipaikalle oli toki kävelyni aikana tullut pari autoa lisää.

Olipa mukava saada vihdoinkin aikaiseksi tutustuminen tähän mielenkiintoiseen alueeseen. Sekä kosken rantamaisemat että näköalapaikka olivat tutustumisen arvoisia ja pidin myös kalliojonon päällä kävelemisestä. Tässä on oiva vaihtoehto Nuuksiolle, vain hieman kauempana pääkaupungista!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Meikonkierros Kirkkonummella

Lapakiston retkeilyreitit Lahden Nastolassa