Tiirismaan kierros Hollolassa

Päivämäärä: 11.10.2019
Reitin pituus: n. 5 km
Kohokohdat: Tiirismaan jylhät maisemat ja Pirunpesä
Parkkipaikka: Arvi Hauvosen tien alussa, noin 10 autolle
Opasteet ja kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Melko hyvin hoidettu reitti, joten ei erityisvaatimuksia. Muutama kivikkoinen kohta, muutama kostea kohta.

Päätin viettää lokakuisen vapaapäivän Lahden seudun poluilla. Tiirismaan kierros oli ollut jo pitkään mielessäni ja päätin aloittaa päivän kiertämällä sen. Ajelin Hollolaan ja navigaattori vei Arvi Hauvosen tielle, jonka alkupisteestä löytyy myös parkkipaikka. Hiljaista oli aamuyhdeksältä. Mutta kuka ihme on Arvi Hauvonen, jolle on oikein tiekin nimetty täällä?


Lahden seudun luonnon nettisivulla kerrotaan, että reitin lähtöpiste on noin sadan metrin päässä, joten kävelin tietä pitkin ja näin kyltin melkeinpä heti. Lähtöpisteellä on selkeä infotaulu karttoineen.


Reitti alkaa leveänä hiekkapolkuna. Se on merkitty punaisin tai punaoranssein maalimerkein. Maasto on juuri sellaista kuin odotinkin, männikköä ja kuusikkoa, nousuja ja laskuja. Finlandia-hiihdon maastoissa ollaan, jotkut kohdat reitistä olivat tuttuja ilman luntakin.


Noin 800 metrin kohdalla kerrotaan Tiirismaan televisiomastosta, joka sijaitsee siis Tiirismaan huipulla, Etelä-Suomen korkeimmalla kohdalla, 223 metrin korkeudessa. Ja tässä selviää Arvi Hauvosen arvoitus - hän on suomalaisen radiolähetyksen uranuurtaja, joka on ollut toiminut myös Lahden radioaseman päällikkönä 1920-luvulla.

Hetkeksi reitti yhtyy upouuteen luontoreittiin eli Järvien kierrokseen. Reitillä oli sekä sinisiä että punaisia merkkejä. Reitti alkaa nousta Tiirismaan rinnettä ylös aika jyrkästi. Kävin kurkkaamassa näköalapaikan Tilkin kurkistuksen (palaan tähän Järvien kierroksen blogitekstissäni) ja jatkoin eteenpäin hiekkapolkua. Yhtäkkiä huomasin, että punaiset merkit olivat kadonneet. Ja niinhän siinä kävi, jouduin palaamaan muutama sata metriä takaisin. Tilkin kurkistukselta pitikin palata hieman mäkeä alaspäin ja kurvata oikealle. Olin huomannut "Martan maja" -kyltin, mutta en Tiirismaan kierroksen kylttiä. Oma moka. Joka tapauksessa - reitti poistuu isolta polulta ja nyt lähdetään kulkemaan aivan toisenlaista polkua, kapeaa ja melko kivistä - ja jyrkkää nousua kohti Tiirismaan huippua.

Tiirismaa oli sumuinen. Sen näkee kuvistakin. Polku oli lehtien peitossa ja välillä piti kyllä varoa liukkautta - lehtien päällystämät kivet ja juuret olivat kyllä liukkaita. Eksyin vielä toisenkin kerran polulta näillä tienoilla, tällä kertaa pienessä polkujen risteyksessä oli hieman huonot merkinnät, mutta huomasin jo parinkymmenen metrin jälkeen, että punaiset merkit katosivat ja palasin takaisin.

Nousu Tiirismaalle oli lempimaisemaani. Vihreää satumetsää. Tiirismaan luonnosta kerrottiin infotaulussa hieman ennen mäen päälle pääsyä.


Tiirismaan mäen päällä, yli 200 metrin korkeudessa. Nousua kertyi yli 60 metriä, tätä voi jo kutsua melko vaativaksi nousuksi. 

Tiirismaan päällä otin polkuselfien.

Reitin varrella on muutama penkki. Tämä penkki on pienen suon laidalla. Tässä kohdassa ollaan jälleen Finlandia-hiihdon reitin vieressä. 

Noin kolmen kilometrin kävelyn jälkeen ollaan reitin korkeimmalla kohdalla - täällä on laavu, Martan maja nimeltään.

Pieni laavu, tulipaikka ja pöytä ja penkit. Istuin laavun katon alla kahvilla ja välipalaleivillä. Hyvin sympaattinen paikka. Harmaasta säästä huolimatta viihdyin hyvän tovin laavulla.

Laavun jälkeen kävelin mukavia jäkälien peittämiä kallioita. Lähestyin Pirunpesää. Olen tosiaan ulkoillut tällä seudulla monta kertaa (tosin melkein aina talvisin) mutta Pirunpesällä en ollut vielä käynyt. Mutta mitä, kuulenko jo parinsadan metrin päähän lasten ääniä.

Kyllä - Pirunpesällä on noin satakunta alakoululaista. Evästauko on alkamassa ja lapset istuskelevat Pirunpesän lähistöllä kuka missäkin. Otan kuitenkin kuvan infotaulusta...

..ja itse Pirunpesästä. Se on siis 12 000 vuotta sitten syntynyt kalliohalkeama, joka on tunnettu nähtävyytenä jo 1800-luvulla. Komea paikka. Tänne tulen toistekin, haluan tutustua Pirunpesään ihan kunnolla.

Viimeiset metrit mukavassa kuusimetsämaastossa, pieniä mäkiä ja pieniä laaksoja. Jälleen maisemaa, jonka jokainen Finlandia-hiihdon hiihtänyt tunnistaa Lahden ja Hollolan maisemiksi.

Saavuin takaisin parkkipaikalle. Aikaa kävelyyn meni noin kaksi tuntia - matkamittari näytti noin 5,6 km, mutta siihen sisältyi varmasti puolisen kilometriä harharetkeä. Reitillä ei ollut kovin montaa muuta kävelijää, muutaman vastaantulijan tapasin hiekkateillä, en kapeilla luontopolkuosuuksilla. 

Mukava ja monipuolinen reitti, jonne lähden varmasti toistekin. Kiva reitti varmasti eri vuodenaikoinakin!

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa
Järvien kierros Hollolassa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa