Öjbergetin luontopolku Vaasassa

Päivämäärä: 11.5.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 552.
Reitin pituus: 2,8 km.
Kohokohdat: Hiidenkirnu, mielenkiintoiset luontopolkutaulut ja Söderfjärdenin kraatteri.
Parkkipaikka: Öjbergetin virkistysalueen tilava pysäköintialue, Öjbergetintie 98. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Vaasan paikallisliikenne Lifti: noin kilometri bussipysäkiltä Sundomintieltä.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Mukavat jalkineet kallioreitille.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Öjbergetissä on grillikatos lähtöpaikan tuntumassa.

Kävin kesällä 2019 Vaasassa ja ihastuin silloin Söderfjärdenin meteoriittikraatterin maisemaan. Sen on arveltu syntyneen noin 520 miljoonaa vuotta sitten, kun palava taivaankappale iskeytyi maahan. Alunperin kraatteri on ollut noin 300 metriä syvä, nykyisin siitä on näkyvissä vain metsäinen ulkoreuna ja pyöreä muoto. Tällä Vaasan reissulla päätin kävellä Öjbergetin luontopolun, joka kulkee kraatterin pohjoisreunalla. Arvelin näkeväni kraatterimaisemaa ylävinkkelistä.

Ajelin siis Öjbergetin ulkoilualueelle ja pysäköin auton tilavalle pysäköintipaikalle. Näkyvissä on mm. kuntoportaat sekä hiihtohissi. Itse luontopolku alkaa Öjbergetintien varresta, hieman ennen pysäköintipaikkaa. Palailin tietä pitkin lähtöpisteelle.

Lähtöpisteessä on reittikartta, josta otin tietysti kuvan. Näin jälkeen päin ajatellen: olisin oikeastaan tarvinnut tätä reitin loppuvaiheessa, mutta en hoksannut katsoa ottamaani kuvaa. Reittiä oli helppo seurata, mutta yhdessä kohdassa putosin kärryiltä. Palataanpa tähän kohta.

Reitti on merkitty sinisin maalimerkein. Aluksi laskeudutaan vanhoihin soranottokuoppiin.

Luontopolulla on kaksitoista rastia. Heti alkumetreillä on niistä ensimmäinen, joka kertoo soranottopaikan geologian. Jääkausi on aikoinaan muodostanut tänne harjun, josta ihminen on ottanut soraa ja muodostanut tänne kolme peräkkäistä kuoppaa.

Sorakuoppien jälkeen olin hetken ihmeissäni ja mietin, minne polku jatkuisi. Sitten ymmärsin, että sinipäiset tolpat näyttivät suuntaa.

Reitti kulkee pienelle suoalueelle, Öjbergsmossenille. Se lienee syntynyt, kun merenlahti on kuroutunut umpeen. Rinteiltä valuu tänne vettä, rahkasammal varastoi sitä ja pitää suon kosteana.

Seuraavaksi käydään hyvin rehevässä maisemassa, entisellä kaskimaalla. Villiintyneellä niityllä on joskus viljelty ruista. Aikaisesta keväästä huolimatta lehtomaisema ei ollut vielä parhaimmillaan, vaikka tuomien lehdet olivatkin jo puhjenneet.

Nyt alkaa nousu kangasmaisemiin ja kallioille. Parinkymmenen metrin nousun jälkeen on yksinkertainen taukopaikka. Rastin aiheena on täällä kangaskasvillisuus. Matkaa takana noin kilometri.

Kohta luontopolku saapuu hiidenkirnulle. Myös kalliot hiidenkirnun ympärillä ovat hioutuneet veden vaikutuksesta.

Hetken aikaa kuljetaan tietä pitkin ja noustaan mäkeä ylös. Olin varmastikin lukenut jostain, että reitin varrella olisi komea näkymä kohti Söderfjärdenin kraatteria ja uskoin tulevani kohta näköalapaikalle.

Sen sijaan löysin komean siirtolohkareen. Rastitaulu kertoo, että sen alta on löydetty kivisen taltan teräosa sekä palaneita luita. Tällä paikalla on todennäköisesti sijainnut kivikaudella hylkeenpyytäjien leiri. Tällöin, noin 4000 vuotta sitten, Öjberget on ollut ulkosaari. Nyt paikka on 46 metriä merenpinnan yläpuolella.

Heti siirtolohkareen jälkeen reitti saapuu hienolle pirunpellolle. Muinaisranta on yli 4000 vuotta vanha. Perimätiedon mukaan Vaasan kadut on 1700- ja 1800-luvulla päällystetty täältä otetuilla kivillä.

Ei siis näköalapaikkaa. Olin vähän pettynyt, kun kävelin ulkoilureittiä pitkin takaisin kohti lähtöpistettä.

Muuta katsottavaa ja luettavaa kuitenkin riitti. Avokalliosta kertovan rastin luona oli myös hauska kelopuu. Kalliot ovat tyypillistä Vaasan graniittia, jotka ovat huuhtoutuneet paljaaksi (yllätys!) noin 4000 vuotta sitten.

Reitti lähti laskeutumaan kohti ulkoilukeskusta. Huomasin kuitenkin sinisiä merkkejä, jotka näyttivät kääntyvän vielä kerran mäen huippua kohti. Ai niin, täällähän olikin näkötorni! Nyt löytyi Söderfjärden-maisemia - ja myös faktaa, jota voi lukea näkötornin huipun tauluista. Kiitos teille ulkoilijat, jotka suostuitte olemaan ottamassani kuvassa.

Maisemaa voi ihailla myös Vaasan suuntaan eli pohjoiseen. Kiikareilla pystyi helposti näkemään myös Raippaluodon sillan korkeat pylonit noin 20 kilometrin päässä.

Laskeuduin näkötornista. Nyt en enää nähnyt ainuttakaan sinistä merkkiä, joten kävelin rinnettä pitkin alas. Lähtöpaikan kartan mukaan polku kulkisi "maaliin" kuntoportaita pitkin. Väliäpä hänellä, vaikka mielelläni kävelisin reitin kuten se on tarkoitettu.

Kierros päättyi ulkoilukeskuksen pysäköintipaikalle. Matkaa kertyi 2,8 kilometriä, siihen meni noin tunti ja vartti. En pitänyt evästaukoa. Matkalla tapasin kymmenkunta muutakin reippailijaa.

Luontopolulla on jonkin verran kiviä ja juuria. Korkeuseroakin taitaa olla noin nelisenkymmentä metriä, joten helpoimmasta päästä reitti ei ole.

Saatan usein suhtautua hieman nuivasti kuntoratojen ja ulkoiluväylien yhteyteen tehtyihin luontopolkuihin. Öjberget teki kyllä poikkeuksen, tämä oli kiva kokemus kaikkine faktoineen ja nähtävyyksineen. Reitin kruunasi näkötorni, josta oli erinomaiset maisemat sekä kraatterin että Vaasan suuntaan.

Sijainti: N=7001221.439, E=225356.005 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=63.0360997, GEO:lon=21.5665869

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Risnäsin metsäjärven polku
Bergön luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle