Bergön vaellusreitti Maalahdella

Päivämäärä: 11.5.2025.
Luontopolkumiehen reittinumero: 550.
Reitin pituus: 7,4 km
Kohokohdat: Lintuja (ja muitakin eläimiä) esittävät veistokset ja luontoaiheiset taulut mukavan metsäpolun varrella.
Parkkipaikka: Tilava pysäköintipaikka osoitteessa. Bergöntie 47. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Ei.
Opasteet/kyltit: Hyvät.
Varusteet/jalkineet: Polulla joitakin kosteita kohtia - samoin kiviä. Hyväpohjaiset ja vettäpitävät kengät hyödyksi.
Vaativuustaso: Keskivaativa reitti.
Tulipaikka: Yksi tulipaikka.


Vietin pari päivää Vaasan tienoilla. Listalla oli kymmenkunta minua kiinnostavaa luontopolkua - uskoin kerkeäväni kävellä niistä suuren osan. Aloitin Bergön saaresta ja sen vaellusreitistä, jonne ajelin toukokuisena sunnuntaiaamuna. Bergön saarelle kuljetaan lautalla, joka liikennöi aikataulun mukaan, onneksi aamuvarhaisesta iltamyöhään ja noin 25 minuutin välein. Lauttamatka saarelle on 1166 metriä pitkä ja kestää kymmenisen minuuttia. Lauttarannasta on vain puolisen kilometriä vaellusreitin aloituspisteeseen, jonka voi tunnistaa opastaulusta ja sen katolla olevasta pöllöveistoksesta.

Reitti starttaa pysäköintialueen lounaiskulmasta. Koko vaellusreitin pituudeksi on ilmoitettu 7,4 kilometriä - se piti mielestäni paikkansa.

Muutaman kymmenen metrin jälkeen vastaan tulee vielä yksi opastaulu. Hieman kuluneen reittikartan lisäksi tässä voi tutustua hieman Bergön historiaan ruotsiksi. Saari on noussut merestä noin pari tuhatta vuotta sitten ja tuhat vuotta myöhemmin saarella on ilmeisesti jo kalastettu. 1300-luvulla saarella on luultavasti asuttu jo ympärivuotisesti.

Vihreässä postilaatikossa piti todennäköisesti olla reittikarttoja, mutta tällä kertaa niitä ei siellä ollut. Seurasin itse rettiä Maalahden kunnan sivuilta löytyvästä digitaalisesta kartasta.

Reitti kuljetaan kahdeksikon muotoisena. Ensimmäinen ympyrä on viitoitettu sinisillä maalimerkeillä. Tosin alussa kuljetaan noin parisataa metriä janareittiä kohden ympyrän alkua.

Puisten lintuveistosten ihmettely alkaa välittömästi. Niitä on reitin varrella kymmeniä.

Eikä tässä vielä kaikki, reitin varrella on myös tauluja. Palataanpa aiheeseen kohta uudestaan.

Varsinaiset ympyrät alkavat tästä kohdasta, hiekkatien laidasta. Kiertosuunnat on osoitettu nuolilla ja ensimmäistä ympyräreittiä lähdetään kulkemaan myötäpäivään, pitkin vaikean nimistä Kalvskärsviksvägeniä. Olisiko se suomeksi Vasikkasaarenlahdentie?

Hiekkatieosuutta on tässä alussa noin 700 metriä. Tämä on selvästi havupuiden maisemaa - hiekkatien laidassa kasvoi oikeastaan kuusikkoa vasemmalla puolella ja männikköä oikealla. Kohta kurvataan lyhyitä pitkoksia pitkin metsän siimekseen.

Tätä metsää oli juuri harvennettu. Hakkuu oli tehty nätisti ja polku oli hyvin näkyvillä. Ja polun laidalla oli tietysti näitä L.G. Söderholmin upeita lintuja.

Lintuja voi tietysti yrittää tunnistaa. Ainoa hankaluus on se, että veistokset ovat melko saman kokoisia, joten pikkulintu voi vaikuttaa isolta ja päinvastoin. Tämä lienee selvä kesäpukuinen riekko. Samoilla tienoilla kuulin muuten teeren pulputusta, ne olivat soitimella jossain lähistöllä.

Puolitoista kilometriä takana. Reitti kiemurtelee tiheässä metsikössä ja saapuu risteykseen. Tässä voi tehdä sadan metrin piston Kalvskärs träskille, jossa on taukopaikka.

Taukopaikalla on piknikpöytä kauniin lahden rannalla. Näkyisikö pikku järvellä oikeita lintuja - no, ei tänään. Minulla ei ollut vielä tauon tarvetta, halusin jatkaa kävelyä vielä hetken. Otin pari valokuvaa ja palailin ympyräreitille.

Kävellessä nauratti. Mietin, että linnut eivät ole ihan normaalissa elementissään, kun niitä oli mättäille siroteltu. Osa veistoksista oli vähän mustikanvarpujen peitossa ja revinpä varpuja vähän vähemmäksikin, jotta linnut näkyisivät paremmin. Samoin ihmettelin, miksi kalat oli naulattu puuhun. Jossain vaiheessa tajusin, että kalat olivat täällä ikään kuin nuoliopasteita - tähän suuntaan, ole hyvä!

Lisää lintuja täältä parin kilometrin kohdalta. Haukka ja lunni olivat komeita veistoksia, pöllö oli maalattu punertavaan kiveen. Kaikki tämä taide on siis Bergössä asuvan Lars Göran Söderholmin käsialaa. Linnut on tehty lepästä tai haavasta, ja valmiit työt maalataan perinneväreillä.

Reitti kulki paljon kuusikoissa - ja mielestäni metsä oli harvinaisen tiheää. Polun varrella oli myös useampikin pieni kosteikko. Jostain syystä mieleeni tuli Ahvenanmaalla Eckerössä kävelemäni reitti, Träsket. Hyvin samantyyppistä maisemaa nämä molemmat Itämeren saarikävelyt.

Saavuin risteykseen, jossa voi kääntyä takaisin kohti pysäköintipaikkaa. Halusin ilman muuta jatkaa kohti toistakin ympyrää, joka nyt kierretään vastapäivään. Tämän punaisella merkityn kierroksen alkupuolella on taukopaikka, joka taitaa kantaa nimeä Adolf-kota. Istumapaikkoja oli paljon - ja tottahan täälläkin pitää olla veistos, nyt komea hirvi. Ilmeisesti kyseessä on Lars Göran Söderholmin ainoa veistos, joka ei ole puuta vaan betonia. Nyt oli minullakin jo tauon paikka, sain valita vapaasti paikan pöytien äärestä.

Ja matka jatkui. Polun varrella oli maalauksia, osa esitti perinteisiä kalasatamia punaisine tupineen.

Seuraavalla kilometrillä polku kiemurteli milloin itään ja milloin länteen. Lopulta se tekee täyskäännöksen kohti etelää, nyt alkaa melko suoraviivainen paluu kohti pysäköintipaikkaa. Kurki valvoo käännöstä pienellä suolla.

Olin mielestäni lukenut jostain, että reitti käy Granön kallioilla - ja kuvittelin näkeväni sieltä merimaisemia. No such luck. Katsoin karttaselain-sovelluksesta, että polku kulkisi harmaan alueen eli mahdollisen avokallion yli. Kallioita en juuri huomannutkaan, hetken kuluttua kuljin mäntytaimikossa. Merimaisemia ei ole siis tarjolla. Mutta miksi saaren nimi on Bergö eikä Granö? Omasta mielestäni tämä oli enemmän kuusien saari kuin mäkien tai kallioiden saari.

Tämä ympyräreitti on päättymässä. Puussa roikkuva pelastusrengaskin taisi olla L.G. Söderholmin käsialaa.

Niin ollaan taas sinisellä reitillä. Se vie hyvin nopeasti hiekkatien laitaan. Viimeinen hiekkatieosuus on noin kilometrin pituinen.

Hiekkatieltä takaisin lyhyelle metsäpolulle, joka vie pysäköintipaikalle. Reitin pituus oli oman mittaukseni mukaan juuri ilmoitetut 7,4 kilometriä. Aikaa kului kaksi tuntia ja vartti. En tavannut ainoatakaan ihmistä kävelyni aikana.

Reitti ei ole ihan helppo. Polulla on paljon kiviä ja juuria, hetkittäin matka eteni melko hitaasti. Korkeuserot ovat täälläkin hyvin maltillisia, korkein paikka lienee 15 metriä merenpinnasta. Hauska retki. Olisinpa laskenut veistosten ja taulujen määrän, niitä oli todellakin kymmeniä. Taas kerran tulee ihailtua taiteilijan uutteruutta - kiitos L.G. Söderholm hienosta kokemuksesta, tack så mycket!

Sijainti: N=6993163.347, E=204730.555 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=62.9478622, GEO:lon=21.1751744

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Waterloo-reitti
Kikanberget

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laukkosken luontopolku Pornaisissa

Nukarinkosken ulkoilupolku Nurmijärvellä

Luulammen rengasreitti Kiilopäällä