Hirvijärven kierros Laipanmaan retkeilyalueella

Päivämäärä: 16.6.2019
Reitin pituus: n. 13 km
Kohokohdat: Hirvijärven jylhät maisemat, Pihtilampi.
Opasteet ja kyltit: Kohtalaisen hyvät. Muutamassa risteyksessä oli tukeuduttava reittiselosteeseen tai karttaan.
Parkkipaikka: Pihtilammen lähellä melko iso parkkipaikka. Löysin perille laittamalla navigaattoriin osoitteeksi Pihtilammentie, Pälkäne. Pihtilammelta löytyi kyltti "laavu" - parkkipaikka on sen tien päässä.
Varusteet/jalkineet: Pitkällä reitillä tarvitsee hyvät jalkineet. Myös pitkät lahkeet varmasti tarpeen heinikkoisen reitin takia.

Laipanmaa ja Hirvijärven kierros valikoitui kävelykohteekseni siitä syystä, että olin Kangasalla Jukolan viestissä toimitsijana ja ajattelin työvuoron päätyttyä lähteä testaamaan jonkun lähiseudun reitin. Hirvijärven kierrosta mainostetaan Laipanmaan nettisivulla retkeilyalueen monipuolisimmaksi reitiksi ja näinpä valitsin sen. Reitin pituudeksi ilmoitetaan netissä 12 km, mutta jostain luin myös pituudeksi 13 km. Jälkimmäinen piti ehkä lopuksi paremmin paikkansa.

Pihtilammen pysäköintipaikka löytyi melko helposti vaikka en tiennyt osoitetta - ajelin pitkin Pihtilammentietä ja näin sivutien, jonka kyltissä luki "Laavu". Ja sen tien päästä parkkipaikka tosiaan löytyi. Pari autoakin oli parkkipaikalla, joten muitakin retkeilijöitä olisi varmasti liikkeellä. Pihtilammen rannassa on useampi rakennus/rakennelma, mm. laavu ja tulipaikka.

Otin kuvan myös reittikartasta (onneksi) ja olin jo printannut mukaan mukavan sanallisen reittikuvauksen, josta todella oli hyötyä myöhemmin. Sitten startti kohti Hirvijärveä.


Ensimmäiset sadat metrit kuljetaan vaihtelevassa maastossa. On kosteampaa ja kuivempaa alustaa, on mäkeä ja laaksoa. Koivikkoa, kuusikkoa, männikköä. Reitti on merkitty maastoon sinipäisillä tolpilla tai sinisillä maalimerkeillä.

Heti alkumatkasta käväistään Sadinlammen rannassa. Reittikuvaus kertoo sen olevan "yhtä syvä kuin pitkäkin".

Pieni mäenylitys ja saavutaan hakkuuaukealle. Reittikuvauksessa varoitellaan polun heikosta näkyvyydestä.

Aivan muutamassa kohdassa reitti melkein katosi villin aluskasvillisuuden alle. Muuten reitti erottui hyvin ja tolpat näkyivät kyllä jokaisessa kohdassa hakkuuaukeallakin. Tässä kohdassa, noin kilometrin jälkeen, laskeudutaan melko jyrkästi Hirvijärven rantaan.

Saavutaan alas Soukkionlahteen. Tämä on samalla risteyskohta, jossa Hirvijärven kierros lähtee luonnollisesti oikealle kohti Hirvijärveä. Vasemmalle lähtevässä viitassa luki Haltiatie.

Nyt kavutaan jyrkästi ylöspäin. Portaat ovat kohtuullisessa kunnossa. Ylipäätään reitillä on melko paljon portaita ja pitkospuita, jotka tarvitsevat korjausta lähivuosina. 

Portaiden yläpäästä on komea näköala Hirvijärvelle. Nousua kertyy melko nopeasti 40 metriä. Kuva ei tee oikeutta tälle hienolle näkymälle.


Nyt kuljetaan noin puolitoista kilometriä järven läheisyydessä, mutta kallioiden päällä - järven näkee vain paikoitellen puiden välistä.


Korkeimman kohdan, Korppivuoren, jälkeen laskeudutaan vähän lähemmäksi järveä. Kuulin ääniä järveltä ja huomasin soutuveneen menevän ohitseni. Kun sain vähän avoimemman näkymän, huomasin kauempana myös kanootin. Kesäpäivä oli tänään veneilyyn ja vesillä oloon lähes täydellinen.


Kävelyyn kesäpäivä ei ehkä ollut ihan täydellinen, alkoi tulla melko kuuma. Hirvijärven rantamaisemat alkoivat pikku hiljaa loitota. Saavuttiin suo-osuudelle. Täällä kaksi polkujuoksijatarta ohitti minut. Olivat ensimmäiset ihmiset, jotka tällä polulla tapasin.

Hetken päästä vastaan tuli pari retkeilijääkin, rinkat selässänsä. Maisema oli taas muuttunut ja oltiin vehreässä sekametsässä. Yhtäkkiä polun päässä näkyi auto - liekö retkeilijät lähteneet juuri tästä matkaan.

Auto oli risteyksessä, jossa tämä Hirvijärven kierros siirtyi tielle. Matkamittaukseni mukaan olin kävellyt 4,5 km polkuja pitkin. Tämän jälkeen - ehkä valitettavasti - kuljetaan aika paljon teitä pitkin.

Hetkeksi reitti poikkeaa Vähä-Hirvijärven rantaan. Täällä polku kulkee aivan rannan läheisyydessä. Ehkä jostain kohtaa voisi pulahtaa uimaankin. Mieli totisesti teki.

Vähä-Hirvijärveltä noustaan taas kolmekymmentä metriä tielle. Nousussa joutui alittamaan ja kiertelemään kaatuneita puita. Polku oli useassa kohdassa jo tallautunut uudelle reitille kaatuneiden puiden takia. 

Seuraa taas tieosuus. Tullaan usean eri reitin risteykseen. Tässä jouduin turvautumaan kartan lisäksi reittiselosteeseen, jossa tarjotaan Hirvijärven kierrokselle itse asiassa kahta eri vaihtoehtoa. Kurvasin oikealle. Kävely jatkui metsätietä pitkin. 

Ja nyt sähläsin. Kävelin metsätietä niin pitkään, että saavuin "päättärille", kuten mielessäni tuota metsätien päätepistettä eli kääntöpaikkaa kutsuin. Ihmettelin ja palasin sata metriä takaisin. Olin huomannut luontopolun risteävän metsätien kanssa, mutta jouduin lukemaan reittiselosteen pari kertaa. Sanottiinhan siinä ihan selvästi, että polku jatkuu luontopolkua pitkin, mutta en oikein huomannut sen kääntyneen pois metsätieltä. Myöhemmin reitin varrella opin lisää risteyskohdista, mutta palaan siihen myöhemmin. Vielä totean tähän kohtaan, että minun olisi kannattanut tulostaa pdf-kartta reiteistä. Löysin sen tätä tarinaa kirjoittaessani ja siinä tämä risteys näkyy hieman selvemmin kuin maastossa kuvaamassani kartassa.

Mutta nyt siirrytään luontopolulle. Reitti kulkee sitä pitkin noin kilometrin verran. Infotaulut ovat melko vanhoja ja kuluneita. 

Luontopolulta erotaan Ruokojärvellä. Kävin Ruokojärven rannassa ja sen läheisyydessä sijainneella laavulla. Itse asiassa tämä oli jo kolmas järvi tällä reitillä (jos aloituspaikkaa eli Pihtilampea ei lasketa), jossa ei ollut minkäänlaista istumapaikkaa veden läheisyydessä. Sitä olisin arvostanut.


Laavu sijaitsi noin 50 metriä rannasta. En kuvannut laavua, halusin antaa paikalla olleen perheen paistella makkaroitaan rauhassa. Laavu-kyltti oli täällä melko erikoisesti maan tasalla. (En huomannut sitä ensin).


Olin kävellyt jo kahdeksan kilometriä. Nyt alkoi osuus, josta ei ole paljon kerrottavaa. Metsätie, polkuosuus (Laipanrahka-nimisen suoalueen laidassa), metsätie ja toinen polkuosuus. Täällä kuitenkin opin jotain. Nimittäin sen, että risteyskohdissa olevat tolpat olivat erilaisia ja niissä oli pieni retkeilijä-merkki! Tämä minun olisi pitänyt huomata tai tietää heti alussa, niin enpä olisi eksynyt.

Lopulta, 12 kilometrin kävelyn jälkeen saavuin taas Pihtilammen rantaan. Reittiseloste kehuu tämän olevan yksi reitin mukavimmista osuuksista pitkospuineen, siltoineen ja kallion laitaan asetettuine penkkeineen.


Pihtilammen rannan pehmeää polkua oli mukava kävellä ja maisema oli kaunis.


Laavu! Kierros täyttyi. Minun matkamittaukseni mukaan kierroksen pituus oli melkein 13,5 km, mutta taisin kävellä noin 300 metriä ylimääräistä. Aikaa kävelyyni meni noin kolme ja puoli tuntia. Kävelin metsätieosuuksia melko reippaasti ja laavulla pitämäni tauko oli tosi lyhyt. Varaisin kyllä reittiin normaalisti tunnin enemmän aikaa.


Istumapaikkoja olisin kaivannut pari näin pitkälle reitille. Onneksi tässä Pihtilammella oli mukava tulipaikka penkkeine ja pöytineen. Luontopolkumies nautti tässä vielä kylmää juomista ja evästä ennen seuraavia seikkailuita.


Loppuun taas reitin kukkaloistoa: niittynätkelmä, metsäkurjenpolvi, suopursu, sarjakeltano/pukinparta (tai vastaava tuote) nurmitädyke ja joku tähtimö... 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Lapakiston retkeilyreitit Nastolassa

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa