Hyrian luontopolku Hyvinkäällä

Päivämäärä: 22.9.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 453
Reitin pituus: 5,5 km
Kohokohdat: Monipuoliset metsät ja suot, hyvät taukopaikat.
Parkkipaikka: Märkiön grilli. Navigaattorilla löytää perille vaikkapa osoitteella Kalkkivuorentie, Hyvinkää. Reitin lähtöpaikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Opasteet erinomaiset, kyltit heikohkot
Varusteet/jalkineet: Ei erikoisvaatimuksia
Keskivaativa reitti
Useampi tulipaikka (mutta ilmeisesti tulipaikan käyttöön tulisi pyytää lupa Hyrialta)

Onnistui toisella kerralla. Oli tarkoitus käväistä Hyvinkään Märkiössä ja Hyrian luontopolulla jo elokuussa, silloin kävelyn esti Palvelukoirien SM-kisat, jotka ilmeisesti järjestettiin Märkiön maastoissa. Nyt päätin yrittää aurinkoisena syyskuun perjantaina uudelleen. Starttasin heti työpäivän jälkeen ja saavuin paikalle noin viiden maissa. Auto Märkiön grillin pihaan ja siitä kävellen Kalkkivuorentien alkuun, josta luontopolku ilmeisesti starttaisi.

Kalkkivuorentien alussa on puomi, tämän pitemmäksi ei pääse autolla. Risteyksessä, aivan Kalkkivuorentien ensi metreillä, on muuten myös hyvä levike, johon varmasti pari autoa voi pysäköidä. Nytkin paikalla oli yksi auto. Puomin takana oikealla on myös näkyvissä jo ensimmäinen sininen maalimerkki.

Mäen päällä on reitin aloitupiste opastauluineen. Kahdessa taulussa on aika vähän infoa, josta saisi selvää - tekstit ja kuvat ovat aika kuluneita.

Parista paperista saa kuitenkin selvää. Hyrian luontopolun kerrotaan olevan viiden kilometrin mittainen - alla olevassa paperissa lienee jonkinlainen reittikartta, joka on turhan haalea - mutta sen verran siitä saa selvää, että reitille on x-kirjaimilla merkitty kolme laavua. Puussa näkyviä sinisiä vinoneliöitä oli muuten osalla matkaa, kaikkialla en niitä nähnyt. Maalimerkkejä sen sijaan oli kiitettävän paljon.

Ennen polulle lähtöä kerron vielä, että Märkiön maastot ovat minulle suhteellisen tuttuja. Kävin Hyriassa metsätalousyrittäjä-koulutuksen (2010-luvun alkupuolella) ja olimme näissä maastoissa usein harjoittelemassa taimikon- ja metsänhoitoa. Muutamalla laavullakin olen täällä taukoja pitänyt.

Sitten matkaan! Polku lähtee Kalkkivuorentieltä kohti itää ja kulkee jonkin matkaa Hanko-Hyvinkää -tien suuntaisesti. Noustaan kiviselle harjanteelle.

Harjannetta pitkin kuljetaan noin puolen kilometrin matka. Täällä on selvästi tehty myös metsätöitä. Reitin varrelle on jätetty paljon pökkelöitä, joita Hyrian arboristit ovat ilmeisesti kiipeillen katkoneet. Alla oleva kuva on otettu harjanteen loppumetreillä kohti länttä (eli suuntaan, josta olin juuri tullut).

Harjanteelta laskeudutaan lopuksi alas hienoja portaita pitkin. Nekin lienevät Hyrian koulutettavien käsialaa. Ilmeisesti täällä on harjoiteltu niin siltojen, portaiden kuin esteettömän hiekkapolunkin tekoa.

Harjanteen alla ollaan melko rehevässä maastossa. Polku on sorastettu ja kulkee kuusien ja koivujen lomitse. Muistelin olleeni täällä kasvitentissä, tässä painanteessa taisi kasvaa monenlaisia tuoreen kankaan kasveja.

Mutta eipä aikaakaan, niin ollaan taas kuivassa ja valoisassa kangasmetsässä.

Kilometri takana ja ollaan jo ensimmäisen laavun luona. Honkasuon laavun rakenteet ovat kohtuullisessa kunnossa. Laavu sijaitsee matalalla mäellä ihan Honkasuon itäpuolella ja laavulta onkin näkymä mäntyä kasvavalle rämesuolle. Honkasuokin näytti tutulta - olen ollut siellä jonkinlaista koulutehtävää suorittamassa. Mietin, saatoimmeko silloin pitää tässä laavulla evästaukoa, mutta siitä en ollut aivan varma. Nyt ainakin pidin!

Matka jatkuu. Laskeudutaan mäeltä alas ja saavutaan hakkuuaukealle. Luontopoluilla hakkuuaukeat ovat usein hankalia - polku saattaa kadota heinien ja horsmien sekaan. Täällä polku oli hyvin näkyvissä.

Hakkuuaukean jälkeen ollaan rehevässä korpimaastossa, jossa oli paljon lahopuuta. Polun varrella olevassa kaatuneessa puunrungossa kasvoi melkoinen määrä sieniä. Piispanhiippaa voi kuulemma käyttää korvasienen tapaan - itse halusin jättää nämä kauniit sienet luontoon.

Kahden kilometrin kohdalla kävellään kuusikossa, jossa vauhtini hidastui melkoisesti. Syynä olivat suppilovahverot, joita täällä oli melkoisesti. Keräsin niitä polun läheltä ja sain nopeasti parin litran pakastepussin täyteen. Tänne voisi tehdä sieniretken ja kierrellä kuusikkoa laajemminkin, nyt halusin pysyä polun lähitienoilla.

Suppismetsän jälkeen noustaan mäelle, jossa on melko uudenkarhea penkki. Reitin varrella oli mukava määrä istuskelupaikkoja - samanlainen penkki oli myös viimeisen laavun jälkeen mäen laella.

Matka jatkuu. Seuraavan kilometrin ajan reitti kulkee mukavassa mäntymetsässä. Ilta-aurinko vaikutti olevan jo melko alhaalla. Aloin miettiä, kerkeänkö kiertää reitin valoisaan aikaan. Uskoin valoisaa aikaa riittävän vielä ainakin tunniksi ja sen pitäisi kyllä riittää.

Kolme ja puoli kilometriä takana, seuraa Kalkkivuorentien ylitys. Nyt vastaan tulee tämän reitin parhaiten varusteltu taukopaikka. Täällä on tilava tulipaikka ja evästelyyn tarkoitettu katos pöytine ja penkkeineen. Tuttu paikka metsätalousyrittäjä-koulutukseni ajoilta.

Tästä kuljetaan taas leveätä ja sorastettua polkua kohti Isosuota. Se ylitetään komeita pitkoksia - tai puusiltaa - pitkin.

Mihinköhän liittyy tämä pitkospuuidea? Kaksi lankkua toisessa reunassa ja yksi toisessa.

Ainakin täällä olisi tilaa istua pitkoksien laidalle tauolle, jos sellainen olisi vielä tarpeen. Huom! Tänään tarkeni t-paidalla. Syyskuun loppupuoli ja noin 20 astetta lämmintä, olipa hieno retkeilyilma.

Isosuon jälkeen ollaan reitin läntisimmässä pisteessä. Hetken aikaa polun laidalla oli myös punaisia merkintöjä. Alla olevassa kuvassa näkyy punainen reittimerkintä myös aivan oikeassa reunassa, sinne lähti hyvin vähän kuljettu polku. Luin tätä kirjoittaessani Nurmijärven Uutisten artikkelin polusta (syksyltä 2021) ja siinä mainittiin, että "punainen jatkoreitti on työn alla". Olisikohan se jo valmis? Lisäys: kiitos lisätiedoista Essi! Reitti ei ole valmistunut - ja sen varrella on romahtaneita siltoja, jotka hankaloittavat ison Löytlammenojan ylityksiä.

Kolmas laavu tulee vastaan neljän ja puolen kilometrin kävelyn kohdalla. Isosuon laavu on ehkä sympaattisimmalla paikalla kolmesta laavusta - avoimessa mäntymetsässä, suon laidalla. Luontopolkumies ja laavu ovat myös blogin pääkuvassa.

Viimeinen kilometri kuljetaan Hanko-Hyvinkää -tien suuntaisesti kohti itää. Välillä kuusikossa, välillä männikössä - tässä kohdassa mukavassa sekametsässä. Matkamittaukseni näytti jo yli viittä kilometriä. Reitin pituudeksi oli Nurmijärven Uutisten jutussa mainittu 4,8 km - sen en usko ihan pitävän paikkaansa. On toki myönnettävä, että itse otin varmasti melkoisen määrän askelia polun viereen sieniä kerätessäni, mutta en usko sen tuoneen lisämatkaa jopa kilometrin verran.

Lopulta reitti palaa Kalkkivuorentielle. Satakunta metriä matkaa lähtöpisteeseen. Ilta alkoi jo vähän hämärtyä.

Palasin Märkiön grillin pihaan ja autolle. Matkamittauksen tulos oli kuutisen kilometriä. Kulutin siihen aikaa kaksi tuntia ja vartin. Muita ihmisiä en tavannut.

Reitti oli keskivaativa, mutta hieman helpon puolella. Korkeuseroja ei ole paljoakaan (korkeimman ja matalimman paikan välinen ero 20 metriä) ja polku on suurelta osin leveä ja tasainen. Alkumatkan kivikkoinen osuus taisi olla vaikeakulkuisin.

Opinnäytetöinä syntyneen polun parasta antia on se, että rakenteita ja taukopaikkoja on mietitty ja niitä on tarpeeksi. Polkua on sorastettu siellä, missä se on tarpeen. Lähtöpaikan kyltit olisi mukava saada kuntoon, muuten tämä oli vallan erinomainen kokemus!

Sijainti: N=6713168.753, E=372928.765 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.534487, GEO:lon=24.684293

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Suomiehen luontopolku
Vantaanjoen luontopolku
Laihuen kierros, Vihti

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle