Jåsholm Brändön kunnassa Ahvenanmaalla

Päivämäärä: 19.8.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 444
Reitin pituus: 3 km
Kohokohdat: Saaristoluonto rehevine pensaineen
Parkkipaikka: Askörsbron P-paikka. Pieni pysäköintipaikka 3-4 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Pitkät lahkeet (katajia, ruusupensaita ym. tiheää aluskasvillisuutta). Kesällä täällä olisi voinut kulkea lenkkikengilläkin. Muista myös punkit - vaatetus sen mukaan ja tarkastus reitin jälkeen!
Keskivaativa reitti
Ei tulipaikkaa

Tänä vuonna otan Ahvenanmaata ihan tosissani haltuun. Toukokuussa tuli käytyä pääsaarella ja käveltyä kymmenen luontopolkua. Elokuuhun oli sovittu Brändön retki, jonne lähdimme neljän hengen seurueella. Brändön matka sujuu Kustavin kautta. Ensin vastaan tulee Vartsalan lossi, joka kulkee melko tiheään, eikä siihen varata paikkoja. Lossimatkan jälkeen ajellaan noin kymmenen minuutin matka Vuosnaisten satamaan, josta matkaa jatketaan Ålandstrafikenin lautalla. Elokuisena perjantaina M/S Ådan-laivalla oli viisi vuoroa kohti Brändötä, me valitsimme 15.55 lähtevän vuoron.

Brändössä majoituimme erinomaiseen majapaikkaan, Brändö Bike & Bediin (vahva suositus kaikille!). Lauantaina oli sitten luontopolkujen vuoro. Aivan majapaikkamme läheisyydessä sijaitseva Jåsholm oli ensimmäinen kohteemme. Brändön keskustasta (päätän täten, että keskusta on isoimman tien ja osuuskaupalle vievän tien risteyksessä) matkaa on noin kaksi kilometriä. Asfalttitien laidassa on retkeilijä-kyltti ja parkkipaikan reunassa Jåsholm-kyltti, joka tosin meinaa piiloutua pensaikkoon.

Asfaltilta parkkipaikalle oli vain kymmenisen metriä ja siitä opastetaululle on toiset kymmenen metriä. Selkeä kyltti kertoo hieman faktaa reitistä. Puulajeista mainitaan mm. saarni ja vaahtera - ja saarnia täällä kasvoikin todella paljon. Linnuista mainitaan esimerkiksi valkoselkätikka, joka täällä kuulemma pesii. Reittikartasta voi todeta reitin koostuvan kahdesta eri lenkistä, ikään kuin kahdeksikon muotoisesti. Päätimme kiertää ainakin jälkimmäisen lenkin vastapäivään, jotta taukopaikat jäisivät reitin loppupuolelle.

Ensimmäistä lenkkiä lähdimme kulkemaan myötäpäivään, kun polku sinne oli selvästi paremmin näkyvissä. Nuolimerkinnät kyllä olisivat opastaneet toiseenkin suuntaan. Väliäpä hällä - näin kiertäisimme reitin kahdeksikon tapaan.

Alkumatka kuljetaan myötäpäivään kierrettäessä ihan rannan tuntumassa. Täällä vuorottelevat rantametsiköt ja rantaniityt. Tällä rantaniityllä taisi olla myös jonkinlainen metsästystorni. Huomio lukijalle myös päivän säästä: aamun sää oli pilvinen ja kuvat hieman harmaita. Sattuneista syistä kävin täällä uudelleen iltapäivällä ja otin silloin muutaman kuvan vähän aurinkoisemmissa tunnelmissa. Palaan syyhyn myöhemmin.

Rantametsiköissä kasvaa monenlaista lehtipuuta. Pihlajaa, tervaleppää, saarnea, koivua. Maassa kasvaa esim. kieloa ja heiniä. Reittimerkintöinä on valkopäisiä tolppia, mutta myös kiviin ja kallioihin maalattuja valkoisia perhosia.

Noin 300 metrin kohdalla ollaan ensimmäisen ympyrän itäisimmässä pisteessä, Jåsholmin kanavan luona. Se ylitetään siltaa pitkin. Tässä on myös portti, joka pyydetään pitämään kiinni täällä mahdollsesti laiduntavien lampaiden takia. Tänään emme lampaita nähneet. Sillan itäpuolella on myös piknikpöytä, joka ei näy alla olevassa kuvassa (mutta blogin pääkuva on otettu niin, että penkit ja pöytäkin näkyy).

Sillan itäpuolella alkaa toinen ympyrä, jonka päätimme siis kulkea vastapäivään, jotta taukopaikka osuisi loppupuolelle. Tämän ympyrän alkumatka kuljetaan Jåsholmin niemen ja Baggholman saaren välisellä sokkeloisella merenlahdella. Meri on läsnä, mutta usein ruovikon takana piilossa. Välillä noustaan rantakallioille, silloin merenlahti on toki näkyvissäkin.

Reitti mutkittelee heinikoissa ja pensaiden välissä. Kuvassa taaempana näkyy myös kiveen maalattu valkoinen perhonen.

Reitillä tuli opittua pari uutta kasvia (kiitos kasveja tunnistavan sovelluksen), kalliovillakko ja maarianverijuuri. Ihmettelimme myös pensaiden runsasta määrää. Ja marjojen! Linnuille riittää syötävää. Reitillä oli valtava määrä taikinamarjaa, katajaa, ruusupensaita, matalia pensasmaisia tuomia. Jäi sellainen tunne, että vyötäröön ja kainaloonkin asti ulottuvaa kasvillisuutta oli joka puolella, puita ehkä vähän vähemmän.

Puitakin oli, esimerkkinä tämä puolen välin kieppeillä ollut pihlajalehto.

Noin puolentoista kilometrin kohdalla reitti kääntyy vaivihkaa kohti länttä. Aivan Jåsholmin niemen kärjessä reitti ei käy, siksi kai yksi joukostamme ei huomannut polun tehneen 180 asteen käännöksen ja ihmetteli, miten seuraavalta kalliolta saattoi nähdä Askörsbron-sillan, jota pitkin olimme tänne ajelleet. Tässä ollaan myös reitin korkeimmalla paikalla, joka oli ainakin minun mittauslaitteeni mukaan noin 18 metriä merenpinnan yläpuolella.

Tästä laskeuduttiinkin takaisin merenpinnan tasolle. Tämä Jåsholmin pohjoisempi ranta on karumpi ja kallioisempi. Reitti nousee kalliolle ja palaa taas rantaan ruovikon reunaan. Täällä tapahtui myös pieni välikohtaus, kun retkikaverin kiikarista putosi osa (jonka nimi on käsittääkseni okulaari) jonnekin reitin laitaan. Siksi palasimme tänne myöhemmin sitä etsimään. Löytyi. Alla oleva kuva on varmasti yksi niistä, jotka on otettu iltapäivällä, kun sää oli hieman kirkastunut.

Perhosmerkit johdattavat kävelijää näillä kallioilla.

Kallioilla oli myös se odotettu taukopaikka. Piknikpöytä oli kuitenkin kumoon kellahtamassa - ja se oli niin huonossa kunnossa, ettemme voineet siihen istua. Eipä hätää, päätimme kuitenkin istahtaa tauolle samalle kalliolle. Toinen taukopaikka olisi ollut kohta tarjolla kanavan laidassa, mutta epäilimme siellä olevan enemmän hyttysiä. Tuulisempi pohjoisranta oli erinomainen taukopaikka.

Reitti kulki tosiaan muutamassa paikassa rantaruovikossa. Täällä oli hieman kosteaa, mutta vedenpitäviä jalkineita ei ainakaan nyt tarvinnut. Tällaisessa maisemassa (ei aivan tässä paikassa) olin myös näkevinäni sen kadonneen kiikarin okulaarin, kun huomasin jotain mustaa maassa. Ojensin käteni - ja "kiikarin osa" lähtikin luikertelemaan pois. Todennäköisesti kyseessä oli rullalle kiertynyt pieni rantakäärme. Kerkesin jopa hipaista sitä. Molemmat säikähtivät varmasti yhtä paljon.

Itäisempi ympyrä päättyy ja palataan kanavalle. Noin kaksi ja puoli kilometriä kävelyä takana. Ylitimme sillan ja kurvasimme nyt vasemmalle kiertääksemme läntisen ympyrän kokonaan. Tämä reitti nousee reitin toiseksi korkeimmalle kalliolle. Metsätyyppi on tyypillistä saariston männikköä lyhyine puineen.

Kapea jyrkänteen reunassa kulkeva alamäkireitti johtaakin sitten jo takaisin parkkipaikan tuntumaan.

Palasimme parkkipaikalle, jolloin napsautin matkamittauksen pois päältä. Matkaa kertyi 3,2 km - ehkä joitakin ylimääräisiä metrejä tuli käveltyä, joten reitti lienee ilmoitetun 3 kilometrin mittainen. Aikaa käytimme tunnin ja kolme varttia. Muita kävelijöitä emme tavanneet, parkkipaikalle oli tosin tullut toinen auto kävelymme aikana.

Reitti on keskivaativa. Kallioilla on joitakin hieman hankalampia nousuja ja laskuja. Vielä toistamiseen: täällä kuljetaan heinikoissa, joten muista myös punkkitarkastus - ainakin me saimme pari punkkia mukaamme (luultavasti ei tältä reitiltä, mutta asiasta ei ole varmuutta).

Vielä loppukaneetiksi: monenlaisia saaristoissa ja rannoilla kierteleviä reittejä olen kävellyt, mutta tämä oli kyllä uudenlainen - hassua puikkelehtimistä pensaikoissa. Ihan hauska elämys!

Sijainti: N=6711333.417, E=170869.590 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.403750, GEO:lon=21.020656

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Torsholma
Jurmo

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle