Vuorenkylän luontopolku Hartolassa

Päivämäärä: 31.5.2019
Reitin pituus: n. 4-5 km (itse taisin kävellä hieman yli 5 km)
Kohokohdat: Jylhät maisemat sekä länteen Purnujärvelle että itään Purnuvuoren laskettelurinteiltä.
Opasteet ja kyltit: Todella puutteelliset
Parkkipaikka: Tohtaantiellä, noin kilometri Purnuvuoren laskettelurinteen jälkeen. Paikka muutamalle autolle.
Varusteet/jalkineet: Muutamassa kohdassa kosteaa. Polku on aika vähän kuljettu ja paikoin vähän ummessa, kesähelteelläkään en lähtisi shortseilla.

Rakas Vuorenkylä-seura: kiitos luontopolusta. Se on aikoinaan tehty hienoihin maisemiin, mutta jätetty heitteille. Harmillista! Aion kyllä laittaa teille palautetta ja toivon, että saatte asiat kuntoon, mutta sillä aikaa - voin kertoa reitistä kiinnostuneille, miten siellä voi retkeillä ja kiertää melkein koko luontopolun eksymättä.

Siispä. Suunnittelin taas luontopolun kävelyä mökkimaisemani ja Helsingin asunnon väliin. Arpa osui Hartolaan, jossa en ole koskaan luontopolkuja kävellyt. Löysin Vuorenkylän luontopolun ja kiinnostuin, reitti kulkisi Purnuvuoren ympäri ja sen varrella olisi luolastoa ja Kalevalaista kansanmaisemaa. Paikkaan vaikutti myös se, että aamu oli valjennut sateisena ja katsoin säätietojen tuntiennusteista, että näillä seuduilla pitäisi olla puolilta päivin jo aurinkoista. Ja niin olikin!

Saavuin siis navigaattorin ohjaamana Tohtaantielle, löysin Purnuvuoren laskettelurinteen ja tiesin, että siitä pitäisi ajaa jonkin matkaa ohi, kunnes parkkipaikka löytyisi oikealta. Tiedon sain tästä.

Helppoa oli. Parkkipaikka löytyi. Kyltit eivät olleet ihan viimeistä huutoa.

Kävelin kohti luontopolun alkupistettä. Tuli risteys. No, tässä oli helppo päättää, suoraan menevä tie näytti jatkuvan talon pihaan, käännyin vasemmalle.

Ja kappas! Aloituspiste olikin heti risteyksen jälkeen vasemmalla. Sattui onneksi silmääni.

Lähtöpaikalla oli opastaulu, jossa oli reittikartta sekä luettelo reitin luontokohteista. Postilaatikosta löytyi vihko, johon kävijät olivat kirjoittaneet kommentteja. Tuorein kommentti taisi olla vuodelta 2017. Ihmetytti.

Polku alkoi opastaulun vierestä. Ensimmäiset 20 metriä meni mukavasti, mutta sitten reitti näytti katoavan. Huomasin sen kuitenkin jatkuvan kaatuneen pihlajan takana. Taas 20 metriä. Saavutaan hakkuuaukolle. 

En löytänyt retkelle jatkoa. Ryhdyin miettimään, tiesinkö edes, miten reitti oli merkitty. Maasta löytyi pari punaista nauhaa. Näilläkö?

Olin ottanut kuvan reittikartasta (Luontopolkumiehen huomio: se kannattaa aina tehdä!) ja yritin katsoa, mihin suuntaan reitti menisi, mutta en löytänyt jatkoa hakkuuaukean reunasta. Peruutin lähtöpaikalle ja mietin suunnitelmaa. Sain idean - kierrän sitä takaperin niin kauan kuin pystyn. Käy se niinkin. Kävelin tietä pitkin (koska reittikartan mukaan "maaliin" tullaan tietä pitkin) ja tulin kolmen tien risteykseen. Oli helppo todeta kartan avulla, että minun piti valita niistä keskimmäinen. Tie nousi loivasti ylöspäin.

Kolmensadan metrin jälkeen saavuin Purnuvuoren laskettelurinteille. No nyt! Totesin heti, että kannatti lähteä kävelemään - maisema rinteiden taakse itään oli tosi kaunis.


Kartan mukaan rinne piti nousta ylös. Rinteen päällä oli pari penkkiäkin - ajattelin tämän olevan hyvä merkki, nämähän on varmaan luontopolun kulkijalle tähän taukopaikaksi laitettu.

Mutta nyt alkoi sitten toinen tämän reitin suurista ongelmakohdista. Etsin paikkaa, jossa luontopolku tulee rinteille jopa kymmenen minuutin ajan. Katsoin karttaa ja mietin, että olen ennenkin osannut suunnistaa ja lukea korkeuskäyriä, miksi en muka nyt osaisi. Riippuen tietysti siitä, olisiko reittikartan käyrät vain suuntaa antavia vai ihan oikeita käyriä. En luovuttanut ja lopulta löysin sen, muistaakseni se oli aika lähellä näitä penkkejä heinäpaalien takana. Kun polun löysin, loppu olikin aika helppoa! Polku erottui maastossa ihan kohtalaisesti...

ja hetken päästä - reitin ensimmäinen reittimerkintä! Punaisella merkitty, kuten ajattelinkin.

Kuten sanottu, kuljin reittiä nyt takaperin. Matka jatkui mukavassa maastossa.

Ja reittikartan perusteella tiesin, että kävelisin muutama sata metriä melko suoraan, jonka jälkeen tulisi noin 90 asteen käännös ja hetken päästä taukotupa. Käännöksessä olikin kyltti.

Tekstinä siis "näköalapaikka 200 m". Ja kyllä tämä kannatti, tuon kävelyn jälkeen saavuin komealle paikalle, jossa oli hieno Kalevalainen maisema Purnujärvelle sekä mainittu taukotupa. Purnujärven maisemaa voisi ihailla ison kivenlohkareen päältä - uskaltauduin kiipeämään sinne yhdestä rikkinäisestä askelmasta huolimatta.

Maisema oli todella hieno, kuvat eivät tee paikalle oikeutta. Yllätyin tuulivoimaloista, jotka näkyivät selvästi. Saattavat näkyä alemman kuvan vasemmassa laidassa, jos tarkkaan katsot.



Ja kahdenkymmenen metrin päässä kivestä oli taukotupa. Hyvässä kunnossa.

Täällä vieraskirjassa oli myös tuoreita merkintöjä. Kirjoitin luontopolkumiehen terveiset.

Tässä kohdassa mietin jatkoa. Kävelisinkö yhä reittiä takaperin vai palaisinko rinteille ja autolle. Ajattelin, että tuskinpa tänne kuitenkaan eksyn ja lähden vielä eteenpäin katsomaan luolastoa. Välimatkalle sattui ilmeisesti ensimmäinen täysin ehjä reittimerkki. Paljas jalka siinä ilmeisesti suuntaa minulle osoitti (tosin minä kävelin kantapään suuntaan). 

Noin kuudensadan metrin kävelyn jälkeen on laskeuduttu 50 metriä alemmas. Täällä sijaitsee Kelperin luolasto. Nyt löytyi jo ehjä opastaulukin!


Reitti tuli luolien päälle, luulisin. Luolille näytti laskeutuvan portaat, mutta ne oli nauhalla suljettu. Lienevät huonokuntoiset. Tyydyin ottamaan kuvan luolien yläpuolelta. Purnujärvi siintelee tässä melko lähellä.

Jatkoin matkaa väärään suuntaan. Vielä löysin kalliorinnemännikön. Tuulivoimalat näkyvät tässä kyltin takaa.


Selfien paikka. Vai onko se selfie, kun se on ajastimella otettu.

Tässä kohdassa poistuin luontopolulta. Katsoin, että pääsisin kalliomänniköltä suoraan tietä pitkin siihen paikkaan, jossa alussa oli kolmen tien risteys. Valitsin sen reitiksi. Mukava reitti sekin.

Kävelin noin kilometrin tietä pitkin autolle. Matkalle ja tien varteen osui todella upea alkukesän kukkien kavalkadi, tässä kukkien ja perhosten parhaimmistoa. Näin mm. ensimmäiset kevään kurjenpolvet.







Kävelyyn meni aikaa noin puolitoista tuntia. Matkaa kertyi siis vähän yli 5 kilometriä, mutta siinä oli monenlaista mutkaa, kuten lopussa olevasta kartasta näkyykin. Muita kävelijöitä ei näkynyt - en oikeastaan nähnyt ainuttakaan ihmistä koko tienoolla.

Loppuun vielä neuvoja ja reittikartta. Jos kävelisin reitin uudestaan, niin tekisin saman kävelyn toisessa järjestyksessä. Alkumatka tietä pitkin, kunnes tullaan kalliomännikköön. Tästä reitti olisi suhteellisen helppo kävellä "oikeassa" järjestyksessä. Reittikartta on kyllä hyvä olla mukana. Alla kuvat reittikartasta ja minun kävelemäni reitti. Suosittelen samaa "oikaisua", jos olet reitille menossa!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan ulkoilureitit Sipoossa

Luutaharjun Samo Lopella

Seitsemän lammen reitti Espoon Luukissa